Vanhan pianon lempeä sointi

Kaisa Vigman
HARTOLA

Ajatus kotikonserttien pitämisestä oli Mikko Nenosen mielessä jo viitisentoista vuotta sitten – niihin aikoihin, kun oman kodin rakentamista Hartolan asuntomessualueelle suunniteltiin.
– Talon piti olla sellainen, että sinne mahtuu erilaista toimintaa ja se otettiin erityisesti huomioon uutta kotia suunniteltaessa, kertoo Mikko. Nenosten talon muoto muistuttaa vanhaa basilikaa; siitä löytyvät keskilaiva, sivulaivat ja lehterikin. Kaikuominaisuuksia on hieman myös viritelty, jotta tila toimisi konserttikäytössä.
Tädin vanha arvopiano tuli Mikolle perintönä. Piano ei pitänyt virettä ja vanha sukukalleus oli muutenkin päässyt rapistumaan. Kuvaan astui pianonvirittäjä Risto Taavila, joka kunnosti Berliinissä 1890-luvulla rakennetun pianon ja antoi sille uuden elämän.
– Pianon viritystukki oli haljennut ja siksi se ei pitänyt virettä ja sen kaikupohja oli pahasti halkeillut. Tukki vaihdettiin – tapinreikien paikat kopioitiin vanhasta tukista – kaikupohja kuivatettiin ja liimattiin uudelleen kasaan. Piano myös kielitettiin uudestaan, Risto kertoo. Tämä ei todellakaan tapahtunut yhdessä päivässä, vaan pianon kunnostamiseen kului runsaasti aikaa ja työtunteja.
Lauantaina 22.9. pianon uusi elämä tuli viehättävällä tavalla julkisuuteen. Nenosten kotona järjestettiin konsertti, jossa paikalla oli runsaat parikymmentä musiikin ystävää. Konserttivieraat toivotti tervetulleiksi soitollaan Risto Taavila ja hänen jälkeensä pianon ääreen istahti Eeva Väisänen.
– Olen valinnut kappaleet tavallaan pianon toiveiden mukaan, hymyilee Väisänen. Hänen ohjelmistossaan oli harvoin kuultu Toivo Kuulan Nocturne (Opus 26 nro 4). Pianon pehmeä sointi sopi hänen valitsemiinsa klassisiin sävellyksiin hienosti ja akustiikka toimi Mikon toiveiden mukaisesti. Konsertissa esiintyi myös Mirkku Tammisto-Kiiski, joka kehui vanhan pianon taipuisuutta myös uudempaan musiikkiin.

Kuvassa: Tässä pianossa on yläsammutinkoneisto. Niiden tekeminen lopetettiin jo 1900-luvun alkupuolella. Vanhat pianot on myös valmistettu nykyistä kosteampiin olosuhteisiin, joten Risto Taavila asensi pianon sisälle kosteudensäätöyksikön.