Kyösti Piippo
SYSMÄ
Sysmäläinen Petri Kaurinki on tuttu näky lenkkipoluilla ja kuntosalilla. Miehen vuosia sitten tekemät elämäntapojen muutokset näkyvät selkeimmin ulkoisessa habituksessa – painoa on tippunut treenipaikoille nelisenkymmentä kiloa.
Aloitit työelämässä heti peruskoulun jälkeen Millaisia työpaikkoja sinulla on ollut?
–Menin 16-vuotiaana töihin Oval Design Oy:lle ja siellä olen töissä tälläkin hetkellä. Väliin kyllä mahtuu muitakin työpaikkoja kuten esimerkiksi metallitöitä Sysmetin palveluksessa ja ennen tätä viimeistä Ovalin rupeamaa Sysmän Leivässä. Työt siellä olivat pääasiassa logistiikkapuolella, mutta kyllä niitä leipiäkin tuli paisteltua aamutuimaan.
Millaisia töitä teet Ovalilla?
–Hyvin monipuolisia hommia ja se juuri tekee tästä työstä mielenkiintoista. Viihdyn firmassa oikein hyvin.
Kaikki asiat eivät olleet oikein kohdallaan nuoruuden hurjina vuosina, elämäsi taisi olla melko ”huuruista” välillä?
–Oli todella. Kotiolot, runsas löysä aika ja väärät porukat veivät minut ihan väärille raiteille. Onneksi tulin järkiini. Yhdeksi auttavaksi kädeksi voin nimetä Henry Salosen, joka veti minut mukaan BB-88:n toimintaan ja sillä tiellä olen edelleen.
Millaisia tehtäviä sait salibandyn parissa?
–Pääsin huoltajaksi miesten joukkueeseen. Huoltajan työ sisältää melkein mitä vaan: juomapullojen täyttämistä, mailojen teippaamista jne. Kaikkea mahdollista, koska pelissä saattaa tapahtua mitä tahansa.
Mitkä ovat tällä hetkellä päätehtäviäsi BB-88:ssa?
–Valmennan D-junioreiden joukkuetta, mutta isossa kuvassa koko junioritoiminnan kehittäminen yhdessä Jari Yli-Talosen ja Ilkka Hörkön kanssa ovat sydäntä lähellä. Tarkoituksenani on panostaa tähän tehtävään lisää aikaa jo ensi vuonna.
Mitä uutta on sitten mielessäsi?
–Ehkäpä voimme ottaa askeleen eteenpäin ja aloittaa kesätreenit? Fysiikan kehittäminen on tärkeää myös junioreille ja sillä sektorilla Matias Salosella on paljon osaamista.
Miksi junnujen valmentaminen on sinulle tärkeää?
–Junnuikäisenä kaikki pelaajat lähtevät suurinpiirtein samalta viivalta ja kehittymisen huomaa selkeästi. Harjoittelun aktiivisuus on junnuilla korkealla tasolla ja vaikka harjoitellaan ihan tosissaan, pitää toiminnan olla myös hauskaa. Lasten motivaatio on kohdallaan ja pelaajien iloisuus ja kehitys palkitsevat parhaiten valmentajan.
–Meillä on joukkueessa useita ikäluokkia ja poikien mukana pelaa kolme tyttöäkin. Kaikki tuo toimii pirteänä lisänä harkoissa ja peleissä.
Millaista on ollut joukkueesi menestys viime aikoina?
–Pelaamme alemmassa jatkosarjassa, mikä on meidän joukkueelle sopiva taso. Viimeisestä kuudesta ottelusta on takana kuusi voittoa, ei siis hullummin. Tässä yhteydessä haluan kiittää pelaajien vanhempia. Talkootyöt onnistuvat aina ja esimerkiksi heidän pitämällään kahvion tuotolla pystymme maksamaan linja-autojen vuokrat pitkillä pelimatkoilla.
Kuinkas pitkiä ne pelimatkat ovat?
–Pisimmät pelimatkat ulottuvat Lappeenrantaan ja Imatralle, suurin osa Lahden ympäristöön. Pitkätkin pelimatkat ovat mukavia, sillä ne kasvattavat joukkuehenkeä.
Mitäs muuta ehdit harrastamaan salibandyasioiden lisäksi?
–Huolehdin omasta kunnostani: kävelen, luistelen ja käyn salilla. Näillä konsteilla ja oikealla ruokavaliolla olen pudottanut painoni 130 kilosta 90 kiloon.
Aiot pysyä edelleen sysmäläisenä?
–Ainahan elämäntilanteet voivat muuttua, mutta jos töitä riittää ja BB-88 pysyy voimissaan, niin miksi muuttaa pois. Lisäksi vanhempani alkavat olla aika iäkkäitä, joten heidänkin perään pitää jatkossa katsella.