Sysmän kirkonkylässä Väihkylän koulun purkutyöt käynnistyivät tammikuun alussa. Purku-urakan voittanut Delete Finland Oy pistää maan tasalle varsinaisen koulurakennuksen lisäksi kolme muuta samalla tontilla sijaitsevaa taloa; johtajaopettajan asunnon Leppäkorventien kupeesta sekä kaksi asuinrakennusta, joista vuokralaiset poistuivat joulukuussa lyhyellä varoitusajalla. Tammikuun puolivälissä kivirakenteisen koulun seiniä nakertaa kaksi kookasta kaivinkonetta erotellen purkujätettä eri kasoihin. Työmaa-aidan vierellä koululaiset vaeltavat parakkikouluunsa ja Väihkylän ulkojäällä on päiväkodin väellä meneillään talvinen luisteluhetki. Työmaan ääniin ja hajuihin on ilmeisesti totuttu ja normaali elämä työmaan vieressä jatkuu. Muutama ohikulkija katsahtaa koulun raunioita ja huikkaa ohimennessään toimittajalle koulun purkamisen olevan harmi, mutta tarpeellista. Varmemmaksi vakuudeksi sanoilleen lenkkeilijä nostaa kaulahuivin kasvoilleen välttyäkseen ilmassa leijuvalta ummehtuneelta hajulta. Purkutyömaa hallitsee maisemaa vielä sydäntalven, sillä aikataulun mukaan purkutyön pitäisi valmistua helmikuun loppuun mennessä.
Väihkylän koulun sisätilojen tyhjennys, suoja-aitojen rakentaminen ja edelleen purkutyö etenee ripeässä tahdissa ja niin naapureille, ohikulkijoille kuin sosiaalisessa mediassa on noussut esille useita kysymyksiä purkamiseen liittyen: Miten ongelmista oltiin niin tietämättömiä, että vielä viime kesänä koululla hääri työmiehiä tekemässä erinäisiä korjauksia, joiden kustannukset ovat olleet aivan hukkaan heitettyä rahaa? Työllistävätkö purku- tai rakennustyöt paikallisia?
Eikö purkutyössä säästetä mitään käyttökelpoista, kuten ikkunoita tai katetarpeita?
Sysmän kunnan tekninen johtaja Harri Hoffrén kertoo, että kunta pelasti sisätiloista puhdistettavissa olevan irtaimiston ja otti vähäisissä määrin uusia rakenneosia ja uutta tekniikkaa talteen käytettäväksi uudelleen. Hoffrén arvelee, ettei olisi kovin kustannustehokasta irroitella esim. ikkunoita ehjinä, etenkään kun ne ovat pääosin alkuperäisiä eivätkä olisi sellaisenaan kovin käyttökelpoisia. Hoffrén korostaa, että kokonaisurakassa materiaalin kierrätys on nimenomaan purkufirman päätettävissä.
Ympäristönsuojelutarkastaja Susanna Uusi-Kytölä toteaa Delete Finland Oy:n olevan valtakunnallinen yritys, joka on hoitanut aiemmissa projekteissaan hyvin ympäristöasiat, mukaanlukien materiaalien kierrätyksen. Metallit erotellaan lajeittain ja kuljetetaan keräykseen, samoin puuaines erotellaan tiili-ja betonijätteestä. Murskatusta betonijätteestä voidaan erotella myös raudoitusmetalli. Riskijätteet, kuten asbesti ja loisteputket on luonnollisesti purettu erilleen ja hävitetään asianmukaisesti.
Uusi-Kytölä kertoo, että betoni- ja tiilijäte murskattaneen Väihkylän tontilla purkutyön päätteeksi helmikuun lopulla. Delete Finland Oy tekee purkujätteestä uusiokiviainesta, joka soveltuu käytettäväksi mm. teiden tai pysäköintialueiden rakennusaineeksi. Ympäristönsuojelutarkastaja muistuttaa realismista koulua purkaessa.
– Joissakin paikoissa koulua on purettu hyvinkin puoli vuotta ja on hyväksyttävä, että Väihkylän purkuaikataululla esim. kysyttyjen ikkunoiden tai kattotiilien irrottaminen kokonaisina ei ole urakoitsijalle kustannustehokasta tai edes mahdollista.
Tekninen johtaja Hoffrén oli juuri vieraillut purkutyömaalla ympäristösuunnittelija Essi Carlsonin kanssa dokumentoimassa työn etenemistä työmaapalaverissa sovitun käytännön mukaisesti. Samalla hän on tutkinut raunioiden rakennetta ja tehnyt useita huomioita. Hoffrénin mukaan koulurakennus on rakennettu 50-luvun tietämyksen mukaan, rakennuksen välipohjiin on jätetty sisälle betonilaudoituksia, eikä siihen aikaan ole vielä tiedostettu, etteivät puu ja betoni voi olla suoraan kosketuksissa toisiinsa. Mikäli tällainen rakenne saa kosteutta jostakin, alkaa mikrobikasvusto lisääntyä orgaanisessa aineessa. Hän myöntää, että viime vuosiin saakka Väihkylässä tehdyt kunnostukset harmittavat hieman tässä vaiheessa riskirakenteiden paljastuessa.
Naapureilla
ihmettelemistä
Aitiopaikalta Väihkylän koulun purkua seuraavat naapurissa asuvat Helena ja Kyösti Neva. Kyösti kävi itse kyseistä koulua 1960-luvun alussa viiden vuoden ajan ja muistaa, miten aikanaan pienimmät oppilaat oppilaat kapusivat toiseen kerrokseen kouluaan aloittamaan pohjakerroksessa sijainneiden kirjaston ja veistoluokkien ohitse. Pihapiirissä sijaitsevassa johtajaopettajan asunnossa asui silloin Risto Saarikivi perheineen. Kyöstin koulunkäynnin aikaan ikäryhmät olivat isoja ja samassa luokassa oli jopa 40 oppilasta. Omalta kouluajaltaan hän ei muista mitään erityisiä flunssia tai allergioita, mutta naurahtaa, ettei niistä olisi siihen aikaan mitään ymmärrettykään. Nevan neljä lasta kävivät myös osittain koulutaivalta Väihkylässä 1980-luvulla.
Koulun elämän loppumetrejä olemme saaneet seurata omasta ikkunasta katsoen. Paras osa on kannaltamme vielä edessä kunhan Leppäkorventien puoleista sivua aletaan purkaa, naurahtaa Kyösti.
Emme ole voineet välttyä nytkään työmaalta tulevilta terävän homeenhajuisilta pöllähdyksiltä tuulen kääntyessä epäedulliseen suuntaan, toteavat Nevat. RP