Kalhon legendaarinen karting-rata on toiminut kilpa-autoilun varhaiskasvatuksellisena korkeakouluna noin viidenkymmenen vuoden ajan. Ehkä Suomen teknisesti haastavin rata on tarjonnut aikanaan oppia sellaisille nimille, kuin Keke Rosberg, Kimi Räikkönen, ja Valtteri Bottas. Nyt radan kasvatti sysmäläinen Robert Kaartti voitti Päijänne Cupin kultaa samalla radalla.Samalla radalla Robert Kaartti ajoi ensimmäiset metrinsä kesällä 2013 ollessaan viisivuotias. Sen jälkeen mikään ei ollut entisensä. Kovaa ajamisen kipinä oli syttynyt. Isä, Mark Kaartti myöntää miettineensä, millainen ratkaisu radalle lähteminen oli? Oma lapsuus ratojen varsilla jätti ikuisen jäljen. Hyvän sellaisen. Harrastus on silti varsin kokonaisvaltainen.
-Se vie ajokauden aikana ainoastaan kaksi asiaa, rahat ja ajan, Mark toteaa.
Pojan kyvyt alkoivat hahmottua varsin pian. Musikaalisella ja fyysisellä Roopella juurikin rytmitaju antaa mutkiin poikkeukselliset valmiudet. Seitsenvuotiaan motto kuuluukin ”Mikä suorilla hävitään, se mutkissa voitetaan”. Näin on myös vakiintuneesti käynyt.
Kun oma auto tuli lukuisten vuokra-autolla ajojen jälkeen ajankohtaiseksi, radalla vietettyjä tunteja ei ole laskettu. Aamusta iltaan. Lomalla. Työpäivien jälkeen. Mukana vähintään mekaanikkona toimiva isä, mahdollisuuksien mukaan koko perhe.
-Kilpailu vie helposti pidennetyn viikonlopun, mikä merkitsee paljon järjestelyjä, Mark pohtii. Mekaanikon työt jatkuvat usein iltaisin, kun kuljettaja on jo nukkumassa.
Kilpailuun Robert alkoi olla kypsä kuluvana vuonna, joten maltillinen kilpailutavoite asetettiin Päijänne Cupiin. Lisäksi muutama kerhokilpailu. Roope on cadet-luokassaan sarjan nuorimpia kuljettajia, juuri ja juuri alaikärajan täyttävä. Cadetissa kilpailemaan pääsee sinä vuonna kun täyttää seitsemän. Radasta riippuen keskinopeudet tässä luokassa ylittävät usein 60 kilometriä tunnissa. Se on todella mutkaisilla radoilla melkoinen vauhti. Turvavarusteista ei kuitenkaan tingitä, ja tilastollisesti kyseessä on – nopeudestaan huolimatta – turvallinen laji.
Ensimmäisestä kilpailusta tuli voitto. Lupaava ura on jatkunutkin samanlaisissa merkeissä. Viime lauantaina Lahdessa ajettiin Cupin finaali, jolloin Roopea harmittamaan jäänyt kolmas sija toi varmistuksen Cupin voitolle. ”En olis halunnut pokaalia, kun en voittanut”, kuului kuljettajan tyly tuomio.
Pokaali seisoo kuitenkin vaikuttavassa rivissään kuskin palkintokaapissa. Luokan rataennätyksiä kolkutellaan, missä kuljetaankin. Kalhon radan lisäksi Roopea yhdistää formulakuljettajiin yksi piirre – uskomaton motivaatio. Isä saa tehdä toisinaan melkoisen työn, saadakseen pienen moottoriurheilijansa pois radalta.
-Meillä on todellakin maan paras mahdollisuus harjoitella pikkuformulan mestariksi. Kova kuski Kalholla on kova kuski kaikkialla, Mark sanoo.
Roope toivoisi kovasti lisää harrastajia paikallisista nuorista, ja heittääkin haasteen sysmäläisille ja hartolalaisille perheille. Radan varrella noviisikaan ei ole yksin. Apua jaetaan kokeneempien vanhempien toimesta auliisti. Isä korostaa, että kaikessa tekemisessä pitää muistaa lapsen ikä. Tiimissä pidetään hauskaa, ja ammattilaisotteiden sijasta nautitaan ennätyssuklaata.
Nyt ensimmäinen kilpailukausi alkaa olla päätöksessään, ja ensi kautta suunnitellaan kovasti. Se tulee olemaan laajempi, ja saatu kokemus antaa luvan odottaa siitä hyvää. Robert itse haluaisi käydä kokeilemassa vauhtiaan myös ulkomailla.
-Tukijoita haemme, ja yritämme kyllä jollain tavalla olla heille myös hyödyksi ja iloksi, Mark esittää toiveensa.
Eteisen seinällä roikkuvat pienet kilpa-autoilijan ajovarusteet omana ryhmänään. Vielä hetken. Kypärä, ajopuku, ajohansikkaat, ajokengät, ja niskatuki. Kiharahiuksisen pojan silmät loistavat, ja koulureppu on löytänyt paikkansa keinutuolista. Pian Kalhon radan yllä leijuu bensiinin ja risiiniöljyn tuoksu.
TK