Parturi-kampaaja Eija Alanko toteaa, että työasiat ovat loksahtaneet hänen elämässään hyvin paikoilleen; ammatti on mieleinen ja työskentely kotona sopii erinomaisesti päivärytmiin. Jo pienenä tyttönä hän oli ilmoittanut äidilleen ryhtyvänsä aikuisena kampaajaksi.
Ammattiinsa Eija Alanko valmistui Lahden Ammattikoulusta vuonna 1983 ja meni ensin töihin Helka Flinkille ja muutaman kuukauden päästä Sirkka Aromaalle. Sysmäläiskampaamojen jälkeen Eijan tie vei Lahteen viideksi vuodeksi, siellä työnantajana toimi Eila Kuparinen. Kohta olikin lasten vuoro, mutta ammattitaito pysyi yllä neljän kesärupeaman ajan Maija Laakson parturiliikkeessä. Lasten kasvettua vanhemmiksi kierros vei vuokratuoliin kauppahuoneelle Merja Mäkelän äityisloman ajaksi ja hänen palattuaan töihin Eija otti välineensä mukaan ja pystytti liikkeen omaan kotiinsa Jokiontielle.
– Se oli mielestäni onnistunut ratkaisu, sillä olin aina kotona lasten tullessa koulusta kotiin. Siitä tuli lapsillekin niin totuttu systeemi, että heidän kasvettuaan jatkoin parturi-kampaajan töitä edelleen kotona – itse asiassa edelleen heidän pyynnöstään, sanoo Eija Alanko.
Eija ja avomies Raimo Saloranta ryhtyivät jossakin vaiheessa etsimään itselleen mieluista omakotitaloa ja sellainen löytyikin Hämeentieltä. Oli vain yksi ongelma; ensin piti saada myydyksi Jokionrannan rivitaloasunto. Prosessi vei aikaa parisen vuotta, mutta lopulta kaikki meni putkeen.
– Tämä on täydellinen paikka asumiseen ja työntekoon, työhuoneeseenkin on oma sisäänkäynti, kehuu Eija Alanko.
Eija pystyy itse säätelemään työaikojaan, sillä asiakkaat istuvat parturituoliin vain ajanvarausten mukaan. Parturoinnin ja kampaustenteon väliin jää mukavasti luppoaikaa kotihommia varten. Tiistai on Eijan reissupäivä. Se ei tarkoita mitään kaupunki- tai kyläreissuja, vaan oman alan töitä kodin ulkopuolella. Vakiosasiakkaat odottavat silloin parturointia tai kampaajaa vanhainkodilla ja omissa kodeissaan. He ovat enimmäkseen Sysmän keskustassa asuvia ikäihmisiä.
Eija Alanko aikoo jatkaa ammattiaan niin kauan kun terveyttä riittää. Työpäivät sujuvat mukavasti mieluisissa tehtävissä ja välillä pitkät juhlapäivävapaat tuntuvat suorastaan liian pitkiltä. Kesällä perhe asuu kesämökillä ja sieltä tullaan päivisin töihin kirkonkylälle – omaan kotiin. Kesämökillä olo korvaa mainiosti kesäloman.
– Ei tähän työhön kyllästy, koska se ei ole pakonalaista. Voin nukkua tarvittaessa aamulla vähän pidempään ja tehdä itselleni sopivan päivittäisen aikataulun.
KP
Tykkää!
Varmaan ihan hyvä työ.