Helena Mäkinen
HARTOLA
Arvo Eskola pukeutui viime markkinoille perinteiseen tyyliin. Hattu, paidan somisteena ollut liivi ja selkään heitetty kontti olivat omatekoisia, materiaalina tuohi. Tuohityöt ovat olleet Eskolan harrastuksena jo kolmisenkymmentä vuotta:
– Kun jäin eläkkeelle, aloin niitä tehdä. Kopan tekoon piti hakea äiti avuksi. Kaikenlaista olen tuohesta tehnyt: koppia, kontteja, kopposia (eli virsuja), ruusuja, hattuja. Liivin tekoon tuli idea, kun olin menossa silmäleikkaukseen. Lääkäri sanoi, ettei saa katsoa muuta kuin alaspäin. Hain tuohen valmiiksi ja leikkauksen jälkeen tein sitten liivin!
Eskola kertoo, että tuohi kannattaa ottaa hyvästä puusta kesäkuussa, kun se irtoaa hyvin:
– Tuohitöissä on kova homma, niitä ei kannata tehdä huonosta materiaalista. Ennen otettiin koivun ympäri valmista nauhaa, mutta minä otan aina levyjä.
Eskola on ehtinyt tehdä monenlaista elämänsä aikana:
– Nyt on ikää 89, olen ollut metsätöissä. Helsingin lähiöitäkin olin rakentamassa. Puolison Helmin kanssa on viljelty maata ja hoidettu karjaa, yhteistä taivalta kertynyt 66 vuotta. Helmin suku on Koiviston kalastajia. Sieltä lähdettiin evakkoon talvisodan 1. päivänä. Pariskunnan yhteinen harrastus näkyy seinällä olevista valokuvista, joissa on melkoisia vonkaleita!
Pihapiirissä on Mökötupa-niminen verstas, jossa Helmillä on parit kangaspuut ja Arvolla koneita. Huushollin huonekalut ovat Arvon itse tekemiä. Visatöitä, puukkoja ja muutakin omatekoista löytyy…
Arvo on ollut useissa leikkauksissa, viimeinen isompi operaatio oli selkäleikkaus:
– Olin silloin pyörätuolissa ja tarvitsin pojan apua, että pääsin kalaan. Mutta siitäkin olen toipunut. Kaikki on elämässä mallillaan ja mielenkiintoista tehtävää riittää!