Anna Onali-Ovaska
HARTOLA
Ensin pikaiset kahvit ja päällimmäisten kuulumisten vaihto. Sen jälkeen kumisaappaat jalkaan ja ylle riittävästi vaatetta. Siirtymä ulos, jossa autoon pakataan offia, kyypakkaus ja kävelysauvat. Sitten matkaan, kohti sienimetsää!
Vanhojen työkavereiden ja ystävysten Päivi Halmekosken ja Aune Salosen tapaaminen alkaa tutulla kaavalla. Molemmat ovat innokkaita sienestäjiä ja marjastajia, eivätkä naiset pysy metsästä poissa varsinkaan silloin, kun tapaavat toisensa. Molemmat kuuluvat Hartolan Marttoihin.
Halmekoski ja Salonen tutustuivat työpaikalla. Nyt he ovat eläkkeellä, mutta työn päättyminen ei tarkoittanut ystävyyden päättymistä.
Kun Salonen muutti muutama vuosi sitten takaisin lapsuudenmaisemiinsa Kotkaan, hän alkoi käydä Hartolassa vierailuilla.
Tänään naiset aikovat Ruskealan suunnalle. Siellä pururadan tuntumassa on ainakin edellisvuosina ollut paljon kantarelleja.
Jätämme auton soramontun laidalle ja suuntaamme metsään. Kävelysauvat ovat mukana, koska niillä on kätevä huiskia aluskasvillisuutta syrjään.
-Kantarelleja kannattaa etsiä sekametsistä, joissa ei kasva korkeaa heinää. Sieniä voi löytää myös sellaisista metsistä, joissa on ajanut metsäkone. Ajourien reunoilta löytää kantarellien lisäksi keväisin korvasieniä, Halmekoski kertoo.
Kirkonkylän laidat ovat hänelle tuttuja sienimaita, koska hän asuu taajamassa. Monet sienipaikat ovat löytyneet sattumalta, kun Halmekoski on lenkkeillyt pitkin metsiä koiransa kanssa.
-Varsinkin edellisen koiran kanssa lenkkeilin paljon. Silloin oli aina pussi mukana sieniä varten, Halmekoski sanoo.
Ennen Kotisalon rakentamista sieniä löytyi paljon varsinkin terveyskeskuksenmäeltä. Rakentamisen jälkeen ne ovat kadonneet – on pakko suunnata muualle.
Salosen apajat sijaitsevat kauempana: Harassa ja Vuorenkylässä. Otolliset paikat ovat löytyneet tuttavilta saatujen vihjeiden ansiosta.
Sen molemmat myöntävät, että hyvän sienipaikan löytäminen on tuurista kiinni. Mutta siitä sienestys on kiitollinen taiteenlaji, että sienet kasvavat usein jopa monta vuotta täsmälleen samassa paikassa. Kun kerran löytää hyvän paikan, on siinä paikkaa moneksi vuodeksi eteenpäin.
Metsässä Halmekoski ja Salonen hajaantuvat nopeasti eri teille. Katse viistää mättäitä pitkin.
-Silmän täytyy harjaantua näkemään sienet, Halmekoski sanoo ja kumartuu maahan. Aivan kaatuneen kelopuun vieressä kasvaa kauniin keltaisia kantarelleja, metsän kultaa.
Tänä vuonna marja- ja sienikuumeesta kärsivien on täytynyt olla todella valppaana. Vadelmat ja mustikat kypsyivät ennätysaikaisin, lähes yhtä aikaa mansikan kanssa. Ja nyt yhtä aikaa sienten kanssa mättäillä punertuvat jo ensimmäiset puolukat. Samaan aikaan pitäisi kerätä vielä viinimarjat puutarhasta.
-Tämä on ollut ihan älytön vuosi, kun kaikki on kypsynyt melkein yhtä aikaa, naiset huokaavat.
Vaikka marjastuksesta ja sienestyksestä kokisi luonnon aikataulujen takia pientä stressiä, jää luonnossa liikkuja silti saamapuolelle.
-Kyllä tämä metsässä liikkuminen on parasta hermolepoa. Jos alkaa kiristää, niin täytyy päästä metsään, Halmekoski tuumaa.
Marttojen toiminnasta Halmekoskella ja Salosella on pelkkää hyvää sanottavaa – tosin yhdistykseen toivotaan lisää nuoria jäseniä. Halmekoski olisi myös valmis luopumaan puheenjohtajuudesta, jos uusi puheenjohtaja löytyisi.
Millä keinoilla yhdistys voisi saada uusia jäseniä?
Hartolan Martoilla on yksi kova valtti: paksu pankkitili. Yhdistys pyöritti pitkään Hartolan keskustassa sijaitsevaa Perintöprinssi-ravintolaa. Kun ravintola kuutisen vuotta sitten myytiin, yhdistys sai kaupoista tuntuvan summan rahaa.
-Olemme vakavarainen yhdistys ja pystymme tukemaan jäseniämme. Meillä on esimerkiksi ilmainen uintivuoro kerran viikossa, Halmekoski sanoo.
Retkillekin pääsee sopurahalla, koska yhdistys maksaa osan matkoista. Retkeilty on esimerkiksi Mustilan arboretumiin ja Waltteri Torikan keikalle Lahteen.
P.S. Saalis on aina sattumaa. Joskus sieniä on paljon, joskus ei. Lähtiessä Halmekoski arveli, että kova tuuli on voinut kuivattaa maan niin, että sieniä ei välttämättä ole niin paljon. Retken päätteeksi odotukset ylittyivät, sillä saalista kertyi ämpärillisen verran.
Kantarellikastike
1,5 l kantarelleja
pari isohkoa sipulia
kevätsipulia
50 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
3 dl maitoa + 2dl kermaa
ripaus valko-/mustapippuria
1/2 kasvisliemikuutio tai 1/2 tl suolaa
Makua saat vaihdeltua lisäämällä erilaisia tuorejuustoja noin 100g
Myös rapeaksi paistettu pekoni sopii hyvin kastikkeeseen.
Pinnalle silputtuna sipulinvarsia, persiljaa
Keitä puhdistetut kantarellit aluksi omassa liemessään, kunnes neste haihtuu. Lisää sipulisilppu ja voi, hauduta jonkin aikaa. Lisää vehnäjauhot, kääntele seosta ja lisää neste ja mausteet. Hauduta seosta pannulla tai uunissa välillä sekoittaen. Tarjoa uusien perunoiden tai pastan kanssa, sopii myös pihvin päälle ja lohen seuraksi.
Kantarellipiirakka
Pohja
100 g pehmeää voita
1,5 dl perunamuusijauhetta
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
vajaa 1 dl kylmää vettä
Täytteenä voit käyttää paksuhkoa kantarellikastiketta, päälle noin 100g juustoraastetta. Paista irtopohjavuoassa 200 asteessa noin 25 min.
Mehevä kantarellirulla
3 munaa, keltuaiset ja valkuaiset eriteltyinä
6 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoa
1/4 tl valkopippuria
1tl suolaa
Sekoita keltuaisiin maito, jauhot, mausteet ja vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Levitä reunalliselle uunipellille leivinpaperi ja kaada taikina siihen. Paista 215 asteessa 20-25 min.
Täyte
Noin litra puhdistettuja ja paloiteltuja kantarelleja keitetään paistokasarissa, omassa liemessä noin 10 min.
Lisää paloiteltu pekoni (1pkt), pari sipulia ja nokare voita, ruskista. Lisää 1 rkl vehnäjauhoja, hauduta hetki.
Lisää 2dl ranskankermaa, 1 tl suolaa, ripaus mustapippuria, 1/2 tl oreganoa, valkosipulinkynsi.
Anna hautua, tarkista maku. Voit lisätä tuoreita yrttejä makusi mukaan.
Kumoa kypsä munakaslevy leivinpaperin päälle ja levitä sienitäyte levylle, kääri rullalle kuten kääretorttu. Tarjolle laitettaessa lisää 2 dl juustoraastetta rullan päälle ja laita uuniin, kunnes juusto on sulanut ja saanut vähän väriä.