Lääkäri Riikka Lehtisalo on viettänyt kesiään perheensä kanssa Sysmän Pyhätselän rannoilla vauvaiästä lähtien ja Uotinpäivät ovat kuuluneet viime vuosina loma-ajan vakio-ohjelmaan. Näin Riikka Lehtisalolla oli tarkoitus lomailla myös kuluneena kesänä.
Sitten hän sai yllättäin puhelinsoiton Suomen Punaiselta Ristiltä.
–Minulta kysyttiin, voisinko lähteä kuukaudeksi töihin heidän terveyskeskukseensa Nepalin, Singatiin. Soitto sisälsi sanoman, että lähteä pitäisi heti ja kohta, kertoo Riikka Lehtisalo.
Nepaliin? Huhtikuun 25 päivänä järisi Nepalissa maa, 8 900 ihmistä kuoli, asuntoja tuhoutui 500 000 ja 2,8 miljoonaa ihmistä oli välittömän avun tarpeessa.
Terveyskeskuksessa ja anestesialla työskentelyn ohessa Riikka Lehtisalo on suorittanut SPR:n Impackt –kurssin, missä koulutetaan avustustyöntekijöitä useille eri aloille. Suomen Punaisen ristin vahvinta osaamisaluetta on juuri terveydenhuolto.
Siis pakkaamaan ja matkaan – ensin lentäen Kathmunduun.
Matka Kathmandusta määränpäähän Singnatiin kesti parinsadan kilometrin matkalla yli kahdeksan tuntia, sillä tiet olivat maanjäristyksen, maanvyörymien ja tulvien jäljiltä surkeassa kunnossa.
–Kärsivällisyys kuitenkin palkittiin. Vastassa oli tusina ihania ihmisiä, juuri sellainen sairaala kuin on sen tottunut valokuvista näkemään ja pikkuinen teltta, josta tuli kotini seuraavan neljän viikon ajaksi, sanoo Lehtisalo.
SPR:n terveyskeskuksessa kävi päivittäin potilaita 50 – 120.
–Minä olin ainoa lääkäri, mutta apunani oli kokeneet hoitajat, kaksi paikallista ja delegaattia. Ja potilaat olivat ihastuttavia, muistelee Riikka Lehtisalo.
Lehtisalon mukaa surullisimpia kohtaamisia olivat huonokuntoiset lapset, iloisimpia taas viereisen teltan synnyttäjät. Riikka kertoo kokeneensa vastaanotollaan elämän koko kirjon.
–Torakka korvassa, ylävatsakivut, polvikivut, ihottumat, ötökkien puremat, murtumat ja haavat, jokunen pahoinpitelykin ja kuivumien aiheuttamaa huonovointisuutta, ripulitauteja ja oksentelua.
Hoito pystyttiin Lehtisalon mukaan toteuttamaan erinomaisella tasolla; sokeri ja hemoglobiini pystyttiin kontrolloimaan, potilaille annettiin suonensisäisiä nesteitä ja tarvittaessa myös antibiootteja.
Kuukauden komennuksen (6.7. – 3.8.) parasta antia potilastyön lisäksi oli Lehtisalon mukaan monikulttuurinen ja -ammatillinen yhteistyö.
–Vaikka olimme ihmisinä varsin erilaisia ja eri taustoista lähtöisin, tapamme työskennellä oli varsin samanlainen. Puhalsimme yhteen hiileen, aamusta iltaan ja illasta aamuun.
Sysmän Uotinpäivät menivät ohi suun, mutta vielä löytyi Vehkasalosta lämmin kesäloman vietto
–Nepalista paluun jälkeen riitti pesukoneen pyörittämistä ja postipinon setvimistä, mutta Sysmässä on lomailtu. Tällä viikolla menen töihin ja anestesiaan erikoistuminen HUS:ssa jatkuu. Auton ostokin on tiedossa, ajoin sen ruttuun ennen Nepaliin lähtöä. KP