Tilkkupeittoja Kastelliin

Sysmäläiset tilkkutöiden harrastajat ovat jo vuosikymmenen ajan valmistaneet kaikille Sysmään syntyville vauvoille tilkkupeitot, jotka neuvolan väki toimittaa edelleen vauvoille ensimmäisellä kotikäynnillä. Koska Sys-Tikin naisilla intoa riittää ja paikkakunnan erinomainen kangaskauppa harrastukseen suorastaan kannustaa, oli taas syntynyt kolme upeaa eläinaiheista isoa peitettä, jotka tilkkuväki päätti lahjoittaa Päiväkoti Kastellille.

Liisa Horppila, Annikki Lahtinen ja Heli Vettenranta luovuttivat peitteet päiväkodin väelle maaliskuisena keskiviikkona ja värikkäitä teoksia kokoontui vastaanottamaan innokas 3-4  vuotiaiden Kipparit -ryhmä hoitajineen. Tilkkuväki oli koonnut yhteen peittoon kotieläinten kuvia, toiseen villieläimiä ja pikkuötököitä ja yksi pastellisävyinen peite oli kuvitettu sadunomaisin piirroshahmoin. Aikuisten keskustellessa luovutustilaisuudessa peittojen valmistuksen teknisistä yksityiskohdista ja pesuohjeista lapset etsivät vuorotellen tuttuja eläimiä peiton kuvioista; lehmät, koirat ja leppäkertutkin tiedettiin. Pian lapset pääsivät myös kokeilemaan yhtä peitettä suositussa pompelipossu -leikissä, jossa ensin liikutaan vapaasti hoitajan ympärillä ja tämän kehotuksen jälkeen käydään pienelle sykkyrälle lattialle silmät kiinni. Hoitaja laskee peitteen yhden leikkijän päälle piilottaen hänet ja muiden tehtävä on keksiä, kuka joukosta on piilossa. Peite pääsi siis nopeasti oikeaan käyttöön.

Sys-Tikissä on mukana yleensä kahdeksan aktiivia, jotka kokoontuvat kerran kuussa käsityön merkeissä. Nyt luovutettujen peittojen kankaat on ensin kutistettu pesemällä ja tilkkuilijat ovat valmistaneet kuvista ns. blokkeja itsenäisesti. Tapaamisissa blokkeja on yhdistelty, ulkoasua suunniteltu ja peittoa harsittu kokoon ennen koneompelua. Tilkkutyöt eivät näihin Kastellin peittoihin lopu, sillä ainakin vauvapeittoprojekti jatkuu entiseen malliin, lupaavat Sys-Tikin naiset. RP

Martat sammuttamassa

Sysmän Martat tietävät nyt tarkalleen miten toimia, jos pieni palonalku säikäyttää syystä tai toisesta kotona. Useimmat heistä ovat taineet tieneet sen jo ennestään, mutta Sysmän VPK:n osaavat kouluttajat Jorma Sainio ja Asko Nurminen kertasivat heille alkusammutuksen tärkeät opit paloaseman koulutustustilaisuudessa.

Sekä martoissa että VPK:n naisosaston toiminnassa mukava oleva Tuula Puumalainen kertoi koulutusajatuksesta martoille ja ideaan tartuttiin oitis.

–Olin jo joskus aiemmin ollut ryhmäkodilla mukana samoissa merkeissä ja totesimme, että marttojenkin pitää hallita tämä tärkeä asia, kertoi Tuula Puumalainen.

Koulutustilaisuuden aluksi kokoonnuttiin paloaseman luokkaan teoriatunnille. Jorma Sainio esitteli yleisimmät kotona tarpeelliset alkusammutusvälineet; jauhekäsisammutin (sotkeva ja syövyttävä), hiilidioksidisammutin (syrjäyttää hapen, poistu nopeasti sammutettavasta tilasta), vaahtosammutin (ei kylmiin tiloihin) vesisammusvälineet ja tärkeä sammutuspeitto. Jonkin sortin käsisammuttimen ja sammutuspeiton pitäisi kuulua jokaisen kodin varusteisiin.

Rasvasta, ruuan pohjaanpalamisesta tai keittolevyn päälle jäämisestä voi kotona syttyä helpostikin palon alku. Munkkien leipominen rasvassa uppopaistaen on huolellisen kokin hommaa eikä ruokaa pitäisi koskaan lämmittää hellan suurimmalla lämmöllä – ruuan laittaminen on eri juttu.

–Kynttilät aiheuttavat paljon palon alkuja. Tuikkukynttilöitä ei saisi koskaan ladata vieri viereen jollekin pellille, sillä valuva tali muodostaa pian pellille syttyvän kerroksen, muistutti Asko Nurminen.

Jorma Sainio tähdensi sitä, että vaikka rasvapalon alku saataisiin hallintaan sammutuspeitolla, palokunta pitää soittaa aina paikalle numerosta 112.

–Hellan imuri voi hyvinkin imaista liekkejä hormistoon ja palo voi syttyä siellä tuntienkin päästä. Palokunta varmistaa tämänkin asian.

Jos palo laajenee huoneistossa, ensimmäiseksi pitää pelastaa palavassa tilassa olevat ihmiset ja sitten sulkea ovet läpivedon estämiseksi. Sen jälkeen pitää soittaa numeroon 112 turvallisesta paikasta ja mennä vielä ulos ohjaamaan palokunta oikeaan paikkaan. Jos palo on naapuristossa, turvallisin paikka on ovien sulkemisen jälkeen omassa huoneistossa.

Teoriatunnin jälkeen martat ohjattiin paloaseman pihalle, missä Sainio ja Nurminen opastivat kädestä pitäen alkusammutusvälineiden käyttöä. KP

Kino Metso Jokirannassa

Hartolan kunnan vapaa-aikatoimi järjesti yhteistyössä MLL:n kanssa elokuvatapahtuman Jokirannassa hiihtolomaviikon torstaina. Keski-Suomen Elokuvakeskuksen kiertävä elokuvateatteri Kino Metso toi nähtäväksi kolme erityyppistä elokuvaa hiihtolomapäivän ratoksi. Ennen ensimmäisen Paddington -elokuvan alkamista Jokirannan eteisessä kävi kuhina yleisön hankkiessa lippuja sekä perinteisiä leffaeväitä.

Hartolan vapaa-aikaohjaaja Anna-Maija Muurinen seurasi tyytyväisenä yleisön saapumista ja kertoi kunnan kehittelemästä ohjelmasta lapsille ja nuorille.

–Pyrimme järjestämään sesongin mukaan sopivia juttuja. Aiempi leffakokeilu syksyllä oli tykätty ja meistä on tärkeää tuoda kulttuuri lähelle. Tavoitteemme onkin suoda kaikille tasapuoliset mahdollisuudet kulttuurin kokemiseen, totesi Muurinen.

Hartolan kunnan yhteistyö muiden toimijoiden kanssa pelaa ja aikatauluja tarkistellaan niin, ettei syntyisi päällekkäisyyksiä. Muun muassa Hartolan Seurakunnan järjestämä talvilomaleiri oli päättynyt juuri ennen elokuvien alkua, joten innokkaimmat ehtivät mukaan sieltäkin.

Iltapäivän startannutta Paddington -leffaa tuli muiden muassa katsomaan hartolalainen Anna Ruoppi AAAA-kerhonsa kanssa, kuten hän itse nauraen ilmaisi. Kerholaisista kolme on Annan lapsia eli Antti, Aino ja Aleksi ja mukaan oli kelpuutettu myös Ainon ystävä Anni. Lasten asettuessa hyville katsomopaikoille äiti Anna kertoi itsellään olevan menossa oikein elokuvien teemaviikko, sillä aiemmin viikolla oli jo nähty Risto Räppääjä -leffa ja vielä oli aikomus mennä aviomiehen kanssa katsomaan Luokkakokousta. Paddington -elokuvan suhteen ”kerholaisilla” ei ollut erityisiä ennakko-odotuksia, mutta ainakin Anna myönsi pitäneensä lapsena Karhuherran hahmosta. RP