UUTISET

Järjestyksessään viidennen Kirjojen Yön ohjelma oli monipuolinen ja tasokas. Liekö ihmisissä näkyvissä Sysmän vilkkaan kulttuurikesän jälkeen jo lievää väsymistä, sillä teatteritalon saliin olisi mahtunut enemmänkin väkeä.

Mezzosopraano Essi Luttinen piirsi yleisölle upean Rakkauden kartan; laulun voimin kierrettiin eri kohdemaissa teeman mukaisesti ympäri maailmaa. Yksi tutummista maista oli tietenkin Suomi, jonka Luttinen  esitteli mm. Tamara Lundin tutuksi tekemällä laululla ”Sinun omasi”. Ranskankielinen ”Kuolleet lehdet” toivat sopraanon äänikapasiteetin loistavasti esille.

Luttista säestänyt pianisti Petri Haapasalo soitti rutiininomaisesti.

Illan toisessa osiossa näyttelijä Mirjami Heikkinen ja muusikko Mikko Perkola taluttivat lavalle Hippopotamuksen, virtahevon. Eeva-Liisa Mannerin novelliin pohjautuvan esityksen on ohjannut Taija Helminen. Mainio tarina naisesta, joka ottaa lemmikikseen virtahevosen (Mannerin nimitys). Lemmikki on varsin kulttuurillinen tapaus, lukee runokirjoja, soittaa pianolla Bachia ja laulaa omia sävellyksiään. Nainen saa yksinäiseen elämäänsä  virtahevosesta paljon lohtua, mutta tuttavuus jää varsin lyhyeksi kokemukseksi. Erinomaisesti ja maukkaalla huumorilla toteutetun pienoisnäytelnän jälkeen yleisö saa itse päätellä, oliko tarina unta vai totta!

Lauantaipäivä alkoi Sysmän Kirjakaupalla perinteisesti lastentunnilla, missä Tuija Rantalainen ja Veini Nupponen jahtasivat karkuteillä olevaa Veikko-vahtikoiraa. Kuurina Teatterin Mestari -näytelmän musikkinumeroiden jälkeen alkoi kirjailijoiden haastettelukierros. JP Pulkkinen ja Tarleena Sammalkorpi ”hiostivat” peräjälkeen Olli Jalosta, Monika Fagerhomia, Petri Tammista ja Kimmo Oksasta.

Jalosen ”Miehiä ja ihmisiä” ilmestyi vuosi sitten ja haastattelun ydin keskittyi luonnollisesti tähän romaaniin. Politiikkaa, musiikkia ja urheilua  rakennusaineinaan käsittävä kirja käsittelee taidokkaasti ajan ongelmia ja kaiken katoavuutta.

Monika Fagerholmin viimeiset romaanit ”Amerikkalainen tyttö” ja ”Lola ylöslaisin”  ovat olleet todellisia menestysteoksia. Kirjailja kertoi haastattelussa perinjuurin tarkoin omista työmetodeistaan ja uskoi kaikkien kirjailijoiden tekevän työtään omalla persoonallisella tavallaan. Fagerholm sanoi, että hänen kirjoissaan painottuvat selkeästi teoksen alku, keskikohta ja loppu. Lisäksi kirjailija pohti kriitikoiden suhtautumista naiskirjoittajiin mieskirjailijoihin verrattuna.

Petri Tamminen oli lukenut pyydettäessä Veijo Meren ”Everstin autonkuljettaja” -teoksen ja analysoi sitä. Tammisen mielestä Meri pystyy kirjoitamaan asiasta tarkasti, vaikka välillä ollaan siitä hiukka sivussa – eikä Meren proosa vanhene koskaan. Tammisen uusin kirja ”Meriromaani” on pitkä tarina epäonnistumisista ja yrityksistä selvitä niistä.

Kimmo Oksanen kertoili värikkäästi ainakin sysmäläisille jo tutuksi tulleen  ”Kasvonsa menettäneen miehen” tarinaa. KP

Viime lauantaina vietettiin Päijät-Hämeen Metsänhoitoyhdistyksen iltamia Krouvin lavalla Hartolassa. Tapahtuma veti paikalle tuhatkunta asiaohjelmasta sekä viihteestä kiinnostunutta metsänomistajaa ja yhteistyökumppania. Illan pääpuhujaksi saapui maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen, joka metsänhoitajana osasi arvostaa sekä illan ohjelmaa että hyvinhoidettua itähämäläistä metsämaisemaa matkan varrella. Ministeri muistutti valtiontalouden säästöjen koskettavan jokaista suomalaista ja metsäpuolella näiden konkretisoituvan mm. kemera-leikkauksissa. Tiilikainen kannusti kuitenkin jatkamaan alueella hyvin käynnistynyttä taimikon varhaishoitoa.

– Aktiivisen yhdistyksen ja metsänomistajien ansiosta tällä seudulla on jo kauan ymmärretty, että taimikon hoidossa saa sijoitetulle eurolle parhaan hyödyn, kiitteli Tiilikainen. Hän nosti puheenvuorossaan esille myös hallituksen tavoitteen lisätä puun vuotuista käyttöä 15 milj. kuutiometriä sekä puun monipuolisen käytön tärkeyden. Metsäala tulee olemaan kärkitekijä talouden nostamisessa.

– Tasainen menekki metsissä kasvavalle puulle jakaisi myös kasvua, kehitystä ja työtä alueellisesti tasaisemmin, summasi Tiilikainen. Ennen puheenvuoroaan ministeri ehti vaihtaa ajatuksia mm. tieverkoston kunnosta alueen maa- ja metsätalousyrittäjien kanssa.

Puheenvuoron illan mittaan käyttivät myös mhy Päijät-Hämeen hallituksen pj. Jarmo Poutiainen sekä MTK:n metsävaltuuskunnan pj. Mikko Tiirola. Lämmin ilta jatkui Luomulikan ohjelman, karaoken sekä tanssin merkeissä. RP

Viikonloppuna X Kirkko Soi järjesti kaikkiaan neljä musiikkitilaisuutta Sysmässä. Sysmän vapaa-ajanasukas Reijo Ikosen ja kanttori Jaak Lutsin ideoima musiikkitapahtuma vietti kymmenennettä kertaansa Sysmän kesässä.

Perjantaina Sysmän kirkossa esiintyi sopraano Soile Isokoski ja pianisti Ilkka Paananen. Kirkkosalin täyteinen yleisö oli haltiossaan Isokosken vahvasta äänestä ja upeista tulkinnoista.

Ohjelmistoon kuuluivat G.F. Händelin (1685-1759) osiot Messias oratoriosta ja Xerxes oopperasta; Yrjö Kilpisen (1892-1959) sävellykset Eino Leinon, V.A. Koskenniemen ja Kantelettaren teksteihin.

Jean Sibeliuksen (1865-1957) juhlavuoden kunniaksi Soile Isokoski esitti kaikkiaan yhdeksän säveltäjämestarin teosta. Tauno Pylkkäsen (1918-1980) säveltämät Einari Vuorelan Kaivotiellä ja Aino Kallaksen Pastoraali päättivät konsertin. Yleisön iloksi Isokoski esitti vielä kaksi encorea.

Vuonna 1986 ensikonserttinsa pitänyt Sibelius-Akatemian kasvatti Soile Isokoski kehui Sysmän kirkkoa oivalliseksi konserttipaikaksi.

-Kirkon akustiikka on mahtava ja saa musiikin soimaan erinomaisesti etenkin, kun kuulioita on paljon pehmentämässä kaikua.

Wienissä vuonna 2008 kamarilaulajattaren arvon saanut Isokoski kertoi itse yhdessä pianisti Ilkka Paanasen kanssa valinneensa Juhlakonsertin ohjelmiston.

-Pastoraalia en ole aiemmin esittänyt, mutta se tuntui sopivan erittäin hyvin keskiaikaiseen kivikirkkoon, pohdiskeli sopraano konsertin jälkeen.

Soile Isokosken kesän on muutoin täyttänyt opetustyöt, etenkin mestarikurssit. Oulussa asuva ja opettava sopraano esiintyy parisen kertaa kuussa.

-Tämä työtahti on sopiva elämäntilanteeseeni. Työtilaisuuksia olisi enemmän, mutta ajankäytöllä on rajansa. Nyt on mukava lähteä Juhlaillalliselle nauttimaan musiikista ja illallisesta. Kiitokset vielä upealle ja kirkkosalin täyttäneelle yleisölle.

Alasimessa kuultiin
italialaista ja argentiinalaista musiikkia

X Kirkko soi jatkui perjantai-iltana, jo viikkoa ennen tapahtumaa loppuunmyydyllä Juhlaillallisella Vanhan Kartanon Alasimessa. Juhlaillallisella esiintyivät Tenorissimo ja bandoneonia soittanut Mikko Helenius. Musiikkia oli Italiasta, Argentiinasta ja Olavi Virran tuotannosta juhlavuoden kunniaksi.

Lauantaina kirkon pihamaalle tarkoitettu esitys siirtyi kirkon suojiin huonon ilman riepotellessa nuotteja. Konsertissa esiintyivät tenorit Lasse Riutamaa, Reijo Ikonen ja Pekka Ikonen. Sini Hyvärinen soitti selloa, Ulla-Stina Ikonen harppua ja Jaak Luts pianoa.

Sunnuntaina kuulijat saivat olla mukana esityksessä: Paluu Sibeliuksen häämatkan maisemiin. Musiikista vastasivat Jussi Makkonen, sello, ja Nazig Azezian, piano. Sysmän kirkko muuntautui häämatkan maisemiin Pieliselle sanoin ja sävelin. Jussi Makkonen kertoi ja maalaili tunnelmia Sibeliusten häämatkasta.

Kirkko Soi tapahtumassa vieraili kaikkiaan 800 kuulijaa. Tapahtuman järjestäjän Reijo Ikosen mukaan kävijätavoite tuli saavutetuksi. Eniten kuulijoita oli juhlakonsertissa, 460 henkeä.

Ensi vuoden suunnitelmat liki valmiit

Ensivuoden Kirkko Soi ohjelmisto ja esiintyjät ovat jo varattuina. Elokuun ensimmäisen viikonlopun konserttisarjan aloittaa perjantaina Sysmän kirkossa esiintyvä pianisti Laura Mikkola.

Lauantaiksi on suunniteltu todellista spektaakkelia; Tähtilaulaja Juha Uusitalo saapuu laivalla kirkon rantaan ja urkutaiteilija Kalevi Kiviniemi soittaa laivaan nostetuilla Allenin suurilla digitaalisilla uruilla laivan kannella, mikäli vain sää sallii. Esityksen aihe ei ole sen vähäisempi kuin Lentävä Hollantilainen. Ohjelman toinen osa tapahtuu kirkossa.

Lauantai-ilta jatkuu tämän vuotiseen tapaansa myös ensi vuonna Vanhan Kartanon Alasimessa. Musiikista vastaa Tenorissimo.

Todennäköisesti sellisti Jussi Makkosta on mahdollista kuulla ensikesän Kirkko Soi -tapahtumassa. -Sunnitteilla on esimerkiksi sunnuntaille lounaskonsertti tai kartanokonsertti tai näiden yhdistelmä, toteaa ensikesää visioiva Reijo Ikonen.
VJ ja HJ

Vuorenkylän kuningattareksi kruunattu, Seppälän maatilan emäntä Elina Seppälä innostuu uuden oppimisesta. Ensin hän opiskeli kemiaa, jonka jälkeen oli aika opetella lypsämään lehmiä. Nyt Seppälä on aloittanut viulun soiton. ”Aion katsoa, kuinka paljon ehdin oppia ennen kuin täytän 50 vuotta”.

Sinut kruunattiin juuri Vuorenkylän kuningattareksi. Millaista Vuorenkylässä on asua?
-Sukupolvien väliset yhteydet ovat pienellä kylällä tosi tärkeitä. Täällä olen ystävystynyt ihmisten kanssa ikään katsomatta. Kun muutin tänne ja kävin pienen lapsen kanssa seurakunnan lähetyspiirissä, tutustuin kylän vanhempaan väkeen. He ottivat minut siipiensä suojaan. Se tuntui tosi ihanalta.
-Vuorenkylässä on paljon mökkiläisiä. He ovat tärkeitä, mutta maaseudun elinvoiman pitäisi silti pohjautua vakituiseen asumiseen. Ei voi vaatia, että täällä pitäisi elää hiljaa hissutellen kuin jossain museossa.

Lapsuudenkotisi oli Äänekoskella. Lukion jälkeen muutit Jyväskylään ja aloitit kemian opinnot yliopistolla. Miksi valitsit juuri kemian?
-Tykkäsin kemiasta jo koulussa. Maisteriksi valmistumisen jälkeen pääsin tutkijaksi yliopiston palkkalistoille. Sen jälkeen väittelin tohtoriksi. Olen pitänyt tästä vähän matalaa profiilia, koska mielestäni ihmisen arvo ei perustu titteleihin vaan ihan muihin asioihin.

Tapasit puolisosi Mikan milleniumina tansseissa Jyväskylässä. Miten päädyitte asumaan Vuorenkylään?
-Tapasimme tosiaan 1. tammikuuta. Voi sanoa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Mika toi minut näytille tänne Seppälään jo tammikuun lopussa. Ensimmäiset pari vuotta kävimme täällä aika usein viikonoppuina. Täällä oli silloin lypsykarjaa ja tutustuin vähitellen lehmiin.
-Menimme naimisiin vuonna 2012, 1. tammikuuta. Heti 2. päivä muutimme maatilalle. Arki alkoi saman tien. Oli tehty sukupolvenvaihdos ja meidän piti ottaa tila hoitaaksemme. Oli 35 astetta pakkasta ja rehut jäässä. Ensimmäinen viikko meni suurin piirtein siinä, kun lisättiin pannuun puita.

Millaista kaupunkielämään tottuneen oli asettua Vuorenkylään?
-En ole kaivannut kaupungista kauppoja tai mitään erityistä. Jyväskylässä asuin ihan kaupungin keskustassa, mutta kävin silti vain lähimmässä K-marketissa ostoksilla.
-Ensimmäiset vuodet olivat tosi hektisiä. Meille syntyi kolme lasta, teimme remonttia ja hoidimme lypsykarjaa. Olimme koko ajan tosi väsyneitä. Nyt kun katsomme siihen aikaan otettuja kuvia tai videoita, ihmettelemme miten isot silmäpussit meillä silloin olikaan!
-Nautin Vuorenkylässä luonnon läheisyydestä ja konkreettisesta tekemisestä. Täällä lapset pääsevät luonnollisesti osallistumaan arkeen. Täällä on hyvä olla.

Luovuitte lypsykarjasta, ja nyt teillä on nelisenkymmentä yksilöä ylämaankarjaa. Minkälaista ylämaankarja on hoitaa?
-Lypsylehmät sitoivat paljon enemmän. Ylämaankarja on ulkona ympäri vuoden, eikä eläimille syötetä ollenkaan viljaa. Rotu on sellainen, että sen on tarkoituskin kasvaa hitaasti.
-Vaikka ylämaankarja on helppohoitoista, se ei tarkoita että eläimet eivät tarvitsisi hoitoa. Talvisin karjaa ruokitaan paalirehulla. Eläimiä valvotaan päivittäin, huolehditaan juomavedestä ja hoidetaan tarvittaessa muutenkin.

Millaista ylämaankarja on luonteeltaan?
-Nämä ovat tosi kilttejä ja rauhallisia, oikeita terapiaeläimiä. Jos on murheita, täällä lehmien kanssa ne unohtuvat. Jokainen näistä tykkää hirveästi rapsuttamisesta ja harjaamisesta. Kesytämme vasikat heti ensimmäisenä kesänä. Kaikkia eläimiämme voi taluttaa riimussa, ne kulkevat kiltisti perässä.
-Täytyy kuitenkin muistaa, että nämä ovat eläimiä. Näillä on tarkka arvojärjestys laumassa. Vaaratilanne saattaa syntyä silloin, jos ihminen jää pomon ja alempiarvoisen yksilön väliin.

Ehditkö harrastaa jotain?
-Musiikki on tosi tärkeää. Olen soittanut nuoresta asti huilua ja pianoa. Mattlarin Marjan kanssa pidimme viime keväänä Purnussa yhteislauluiltoja, vinttiviisuja.
AO-O

Sysmän Lions Club on valinnut Lintoja jo vuodesta 1982 lähtien. Apteekkari Liisa Eskelinen on järjestyksessään jo 34. Linta -tittelin saanut nainen. Lintaksi valitaan nainen, joka työssään, toimissaan tai harrastuksissaan on merkittävällä tavalla vaikuttanut Sysmän hyväksi. Uusi Linta on mukana monissa paikkakunalle tärkeissä toiminnoissa ja on tukenut nuorten ja ikäihmisten hyvinvointia.

Millainen oli tiesi opiskelujen ja työpaikkojen kautta Sysmään?
–Synnyin Kuopiossa, lapsuuteni ja nuoruuteni vietin Leppävirralla. Ammattiin valmistavat koulut kävin myös Kuopiossa, missä valmistuin proviisoriksi v. 1982.
–Töissä olen ollut Oulussa ja Lahdessa ja viimemmäksi ennen Sysmään tuloa Riihimäen apteekissa. 90 -luvun alussa tutustuin mieheeni Esaan ja Sysmä alkoi tietenkin tulla pikkuhiljaa tutuksi – hän kun on syntyjään sysmäläinen.

Kunnes lopulta päädyit apteekkariksi Sysmään?
–Olin jo muutaman vuoden ajan katsellut mahdollisuuksia oman apteekin perustamiseksi ja vuonna 2002 se mahdollistui Sysmässä.

Miten olet sopeutunut täkäläiseen menoon ja ilmapiiriin?
–Takana on sysmäläisyyttä jo yli 13 vuotta ja olen sopeutunut tänne hyvin. Pienellä kirkonkylällä asuminen on minulle tuttua jo Leppävirran ajoilta enkä vierasta sitäkään, että melkein jokainen tuntee jokaisen. Sehän luo tiettyä turvallisuuden tuntua. Kotimme Vehkajärven rannalla on ihan luksusta sijainnin suhteen – kirkonkylällä mutta maalla.

Olet mukana toimijana monissa Sysmälle merkittävissä toiminnoissa. Tällainen toiminta taitaa olla sinulle mieluista?
–Olen ajautunut, halunnutkin mennä mukaan yhteisen tekemisen alueille, sillä se on mukavaa ja sieltä saa virtaa arkeen ja työhön. Onhan se mukava nähdä ihmisiä muutoinkin kuin apteekin tiskin takaa!

Suvisoitto?
–Kävimme Suvisoiton konserteissa lomilla jo 90 -luvulla ja mukanaolo tässä hienossa ja monipuolisessa tapahtumassa on tuntunut itselleni läheiseltä. Olen Suvisoiton hallituksen jäsen ja tehtäviä siellä on jaettu kunkin jäsenen mahdollisuuksien mukaan. Talvella tietty suunnitellaan yhdessä tulevaa kesää ja sitten kesäaikaan tehdään kenttätöitä. Minulle on siunaantunut mm. kuljetustehtäviä, majoitusta, facebookin päivitystä ja monia muita pienempiä järjestelytöitä.
–Kulunut Suvisoitto -kesä oli loistava, enemmän kuin uskalsimme edes toivoa. Mielen täyttää kiitollinen, tyytyväinen ja nöyrä olo.

Yrittäjäyhdistys?
–Olen jo toista kertaa Sysmän Yrittäjien hallituksen jäsen ja tällä kertaa vanhin sellainen. On erittäin antoisaa toimia yhdessä nuorten ja aktiivisten yrittäjien kanssa. Koetamme omalta osaltamme vaikuttaa siihten, että yrittäjien palvelukset ja asiakkaiden toiveet kohtaavat toisensa. Omalta osaltani tein pienen uudistuksen ja sunnuntain aukiolo säilytettiin apteekissa kesän vilkkaimpaan aikaan, vaikka Sysmässä ei enää ole terveyskeskuspäivystystä.

Muita ajatuksia ns. kolmannen sektorin toiminnoista Sysmässä?
–Sysmäläiset nuoret ja ikäihmiset ovat lähellä minun sydäntä ja heitä pyrin auttamaan mahdollisuuksien mukaan eri kanavien kautta. Ehkäpä nämä seikat vaikuttivat hiukka Linta -tittelin saamiseksi.

Nyt päästäänkin Linta-asiaan – Onneksi olkoon Lähilehden puolesta. Millaisin tuntein otit vastaan nimityksesi Lintaksi?
–Arvostan suuresti tänä tunnustusta. Pitkä Linta -lista on täynnä ansioituneita naisia ja olen ylpeä päästessäni samaan joukkoon. Olen myös otettu siitä, että apteekin palveluja arvostetaan, sillä jaan nimityksen hienon henkilökuntani kesken.

Mitä tekisit Sysmässä, jos Linta saisi hetkellisesti diktaattorin vallan?
–No voi – ehkäpä kunnostaisin tuon Huitilanjoen rannat upean ja nykyään hyvin toimivan leirintäalueen tiloiksi. Karavaanarit näyttävät välillä olevan alueella ahtaasti ja hehän käyttävät paljon paikkakunnan palveluja. Myös kävelyreittejä tarvitaan lisää vähälumisten talvien vastapainoksi.
–Päättäjille toivoisin viisautta ja yksimielisyyttä. Ratkaisut ongelmiin on löydettävä neuvottelemalla, ei riidellen ja äänestellen.

Mitä teet omalla vapaa-ajallasi?
–Hiihdämme paljon Esan kanssa ja osallistumme mm. eri maissa järjestettyihin Worldloppet -tapahtumiin. Olemme molemmat saaneet ns. worldloppet -passin osallistumisesta 10 hiihtoon eri puolilla maailmaa. Lisäksi golffaan ja viihdyn vedessä uiden ja juosten. KP