UUTISET

”Mies voi lähteä Sysmästä, mutta Sysmä ei lähde miehestä.” (kuva)

Teemu Nikki on sysmäläissyntyinen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja, joka on tehnyt useita elokuvia ja lukuisia televisiosarjoja. Jälkimmäisistä mainittakoon mm. lasten- ja nuorten sarja Lovemilla, mikä on palkittu Kultaisella Venlalla vuosina 2013 ja 2014.

Teemu on ollut ideoimassa ja toteuttamassa mainiota Facebook – ryhmää ”Sysmä laajentaa”. Yhteisössä on jo nyt satakunta jäsentä ja tykkäyksiä on kertynyt muutaman kuukauden aikana liki 800.

Ideansa sivusta Teemu kiteyttää seuraavasti:

–Olen joutunut työni puolesta matkustelemaan ja usein on vastaani tullut henkilö nahkaisissa liiveissä Sysmä -vaakuna selässään. Hän on kertonut minulle tarinoita seikkailuistaan, mutta ei koskaan nimeään. Kutsun häntä Sysmäläiseksi ja kirjoitan hänen nimensä aina isolla alkukirjaimella – aivan kuin Mustanaamio kirjoitetaan.

Sysmäläinen suostui kuvattavaksi, jos hänen kasvojaan ei koskaan näytetä. Teemu lupasi asian ja näin Sysmäläinen saa laajentaa Sysmää tuntemattomana. Hän lähettää terveisiä Jorma Ohtolalle, joka on liivien suunnittelija.

Teemun mukaan kuvat muistuttavat häntä itseään nuoruudesta, menneestä ajasta ja paikasta, mistä hän on kotoisin.

–Sysmäläisessä on vielä sellainen viattomuus, minkä toivoisin vielä itsestänikin löytyvän. Hän on kuin iso lapsi, joka tykkää sahdista.

FB:ssa olevia kuvia ei ole manipuloitu, Sysmäläinen on laajentanut Sysmää oikeasti kuvien paikkoihin. Teemu toivoo kommentteja sivusta ja kuvista. Sysmäläinen itse ei tosin ole FB:ssa, mutta Teemu välittää viestit hänelle.

Teemu Nikki on hautonut ajatusta, että jossain vaiheessa Sysmäläisen seikkailut voisi laajentaa myös eläviin kuviin. Teemu on tulossa Sysmään muiden kuvausten merkeissä  viikolla 41. Hän filmaa lyhytelokuvaa Fantasia; elokuva kertoo Teemun itsensä epäonnisesta mopomatkasta.

–Yritin kuljettaa pizzan Nappulasta Lahdenpohjaan. KP

(Kurkatkaapa FB:iin Sysmä laajentaa).

Koulun alku näkyy selkeänä piikkinä päätäiden esiintymisessä ja perheiden onkin syytä olla tarkkana, mikäli koululaisen päänahkaa tuntuu kutisevan ja on syytä epäillä kutinan aiheuttajaksi täitä.

Oireet
Päätäi (Pediculus humanus var capitis) on tuskin silmällä nähtävä, ihmisen loisena elävä hyönteinen. Täi on vikkeläliikkeinen ja asuu ihmisen hiuksissa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa. Vastoin vanhoja luuloja, täiden esiintyminen ei kerro huonosta hygieniasta, vaan ne viihtyvät puhtaassa tukassa jopa rasvaista kuontaloa paremmin. Täinaaras munii hiusten tyveen lukuisia munia eli saivareita, jotka kuoriutuvat noin kymmenen päivän kuluttua. Saivareet voi erottaa paljain silmin ja ne ovat tiukasti kiinni hiuksissa, toisin kuin hilse. Koska niitä on kuitenkin vaikea havaita, tartunnan toteamiseksi otetaan avuksi tiheäpiikkinen ns. täikampa, jolla hiukset kammataan valkoisen paperin päällä. Paperilta täit on helpompi huomata. Myös saivareiden näkeminen päänahan lähellä riittää diagnoosiin. Proviisori Heta Salo Sysmän apteekista muistuttaa:

– Täiden aiheuttamaa kutinaa ei tule kaikille, joten mikäli koulu tai päiväkoti tiedottaa täihavainnoista, on ne syytä ottaa aina vakavasti ja tehdä perheelle täitarkastus.

Hoito
Päätäit hoidetaan täishampoolla, joita löytyy apteekin valikoimista useita, vaikuttavina aineina joko hyönteisten torjunta-ainetta tai silikoniyhdisteitä. Valikoimista löytyy myös esim. allergisille lapsille sopiva tuote sekä ennaltaehkäiseviä tuotteita. Täishampoota pidetään hiuksissa pakkauksen ohjeen mukaan, 10 – 15 min ja yleensä kertapesu tuottaa toivotun tuloksen. Täishampoon käytön jälkeen täikamman käyttöä jatketaan päivittäin viikosta kahteen, kunnes kaikki saivareet on saatu pois hiuksista. Toinen oleellinen osa hoitoa on pään kanssa kosketuksissa olleiden tekstiilien pesu. Petivaatteet ja muut tekstiilit, jotka kestävät kuumaa, pestään normaalisti 60-asteisessa vedessä. Pipot, kaulaliinat ja esim. takin kaulukset ovat täille otollisia piileskelypaikkoja ja ne käsitellään mahdollisuuksien mukaan joko pakastamalla, saunottamalla tai sulkemalla tiiviisti muovipussiin kahdeksi viikoksi.

– Mitään supersiivousta kotona ei täitartunnan sattuessa tarvitse ryhtyä tekemään, rauhoittelee proviisori Salo.

– Edellämainittujen tekstiilien lisäksi kannattaa käydä läpi esim. usein käytettävät pehmolelut. Aikuinen täi ei elä ilman isännästä saatavaa ravintoa kuin muutaman päivän.

Ennaltaehkäisy
Apteekin henkilökunta tietää kokemuksesta, että täiepidemia toistuu vuodesta toiseen juuri koulun alussa ja toisen kerran talvella. Tartuntojen hillitsemiseksi päähineet ja kaulaliinat kannattaa säilyttää oman takin hihassa. Proviisori Heta Salo tähdentää vielä kahta asiaa:

– Jos koulusta tulee viestiä mahdollisista täistä, on tärkeää tarkistaa koko perhe, koska kaikille ei kutinaoireita tule. Toisaalta, jos itseltä löytyy näitä ilkeitä seuralaisia, on syytä tiedottaa ripeästi asiasta kouluun ja päivähoitoon jo siksikin, että hoitamattomana ongelma kiertyy helposti taas itselle takaisin. Täiden hoito ei ole aivan ilmaista, joten siinäkin mielessä huolellinen kertahoito ja avoin tiedottaminen kannattaa. RP

Ruska on kohta upeimmillaan ja kuulaat syyspäivät houkuttelevat ulkoilemaan. Aina ei tarvitse lähteä Lappiin asti päästäkseen irti arjesta ja nähdäkseen upeita maisemia.
Lähilehti kokosi vinkkejä kotiseutumme hienoista patikkareiteistä.  

Hartolan harjureitti

Hartolan harjureitti on yksi tämän seudun upeimmista ulkoilukohteista. Korkeimmalla harjulla rinne viettää niin jyrkästi alas, että rotkon pohjalla kasvavien jättikuusten latvoja ei näe. Polku kulkee harjun laella, jossa rotkoa voi ihailla levollisin mielin. Elämystä täydentävät satumainen kuusikko ja puiden oksilla roikkuvat jättimäiset naavatupsut.

Rotkon pohjalla on pieni lampi, jonka reunat kasvavat paksua vihreää sammalta. Nelostien äänet eivät kuulu lammen rantaan ja siellä voi todella kuvitella olevansa erämaassa.

Harjureitti kulkee Rusista Hartolaan. Reitillä on opasteita, mutta osa niistä on kadonnut ja reitti on paikoin hieman umpeenkasvanut.

Kenelle? Polkujuoksusta tai patikoinnista innostuneelle reitti on todellinen helmi. Lapsiperheelle Rajakankaantien seutu on hyvä kohde, koska siellä polku on selkeä ja maisemat ovat hienot.

Miten sinne löytää? Upeimman harjun rotkoineen ja erälampineen löytää helpoiten, kun kääntyy Nelostieltä Rajakankaantielle. Rajakankaantietä tulee ajaa vajaa kilometri, kunnes oikealla on Hartolaan johtava opastekyltti. Korkea harju ja erämaalampi löytyvät, kun seuraa polkua muutaman sata metriä.

Kammiovuori

Sysmän Vintturissa sijaitseva Kammiovuori on klassikko. Neljän kilometrin mittainen reitti on selkeästi merkitty. Polku on hyväkuntoinen, mutta paikoin kivinen.

Kammiovuoren laelta avautuvat upeat maisemat Päijänteen vaaramaisemiin. Vielä parkkipaikalla ei ikinä uskoisi, kuinka jylhät maisemat voivat olla. Kammiovuorelta johtaa polku myös Purnuvuoreen, mutta reittiä ei ole merkitty.

Kenelle? Lapin maisemia arvostavalle kotiseutumatkailijalle ja kuntoilijalle. Kammiovuorelle nousuun vaaditaan kohtalaista kuntoa, koska korkeuseroa kertyy. Matkaa varten kannattaa varata lenkkarit tai vaelluskengät. Näköalapaikalla olisi hienoa syödä eväitä. Jos lenkille lähtee kuntoilumielessä, paras valinta on suunnistuskengät.

Miten sinne löytää? Kammiovuorelle on hyvät opasteet Sysmän ja Luhangan väliseltä maantieltä.

Holmanmäki

Hartolan Holmanmäessä on luonnonsuojelualue, jossa sijaitsevalla Kalliojärvellä on harvinainen kalasääksen pesä. Pesän lähelle ei saa mennä, jotta lintu ei häiriinny.

Holmanmäessä metsä on ikivanhaa. Lyhyen kävelyn aikana näkee metsäpaloissa karrelle palaneita tervaskantoja ja koivujen kyljissä kasvavia jättipahkoja. Metsästä löytyy myös valtion suojelema vanha mänty.

Kenelle? Luonnonystävälle. Holmanmäessä luonnon ihmeitä voi ihailla pienelläkin alueella.

Miten sinne löytää? Vuorenkyläntieltä käännytään Kalliojärventielle, jota ajetaan muutama kilometri. Holmanmäki löytyy, kun maasto alkaa kohota. Luonnonsuojelualueen kyltit näkyvät tielle.  AO-O

Vantaalainen valokuvaaja Jarmo Nieminen kohtasi tytön Sysmän matkahuollon baarissa vuonna 1972. Nieminen oli 15-vuotias, tyttö ehkä samanikäinen. Kohtaamisesta syntyi muotokuva, joka saa Niemisen yhä pysähtymään. Nyt hän etsii tämän kuvan tyttöä. Tunteeko joku hänet, missä hän on?

Aloitit valokuvaamisen 13-vuotiaana. Miten päädyit Sysmään kuvaamaan tyttöä matkahuollon baarissa?
-Äitini kuoli, kun olin 13 vuotta. Elämä muuttui silloin täydellisesti. Isän piti elättää viisi lasta. Taloudellisesti oli tiukkaa. Naapurissani asui ihana Jokisen pariskunta. He taisivat sääliä minua ja ottivat minut kesäisin mukaansa sukulaistensa luo Sysmään. He tavallaan adoptoivat minut. Aloin viettää kesälomia Sysmässä.

-Vuonna 1972 olin Sysmässä liikkeellä kaverini kanssa. Yhtenä iltana menimme Hartolaan tansseihin. Paluumatkalla linja-autossa vieressäni istui tämä tyttö, jota kysyin muotokuvaan. Hän suostui, ja teimme treffit seuraavaksi päiväksi matkahuollon baariin.

-Ei meillä ollut mitään romanssia, olin tosi ujo silloin. Hyvä, kun uskalsin kysyä tyttöä kuvattavaksi.

Miten kuva tuli esille kaikkien näiden vuosien jälkeen?
-Kuulin tutuilta, että Markku Lepistö on tekemässä kirjaa Sysmän Koreakoivu-saaressa asuneesta erakosta. Tunsin erakon ja minulla oli kuvia hänestä. Soitin Lepistölle, ja kerroin kuvista. Samalla etsin ja tutkin muitakin vanhoja kuvia, ja niiden joukosta löytyi myös tämä baarissa otettu otos.

-Nyt Sysmässä ottamiani kuvia on esillä Pinxinmäellä.

Tunsit siis tämän sysmäläisen erakon. Miten tutustuit häneen, ja millainen hän oli ihmisenä?
-Yhdellä kesälomalla menimme moottoriveneellä saareen tapaamaan erakkoa. Ystävystyin heti hänen kanssaan ja aloin käydä hänen luonaan: kesällä soutaen, talvella kävellen jäätä pitkin. Erakko oli tosi sosiaalinen. Puheesta ei tullut loppua, kun hän sai juttukaverin.

-Söin elämäni ensimmäiset paistetut muikut hänen luonaan saaressa. Saari on tosi taianomainen. Ei se paikka ole tästä maailmasta.

Sait luvan erakon kuvaamiseen?
-Kyllä. Minun on helppo saada kontakti ihmisiin. Olen utelias ja heittäydyn tilanteisiin. Olen aina tykännyt taltioida asioita, ja siksi minusta varmaan tuli valokuvaaja. Olen kuvannut muun muassa Seuraan ja Apuun. 1970-luvulta asti olen kirjoittanut myös päiväkirjaa. Päiväkirjoja on kertynyt kymmeniä.

Asut Vantaalla, mutta olet viettänyt joka kesä aikaa Sysmässä. Millaisia muistoja sinulla on täältä?
-Ennen kuljin Helsingin ja Sysmän väliä liftaamalla. Se oli 1970-luvulla yleinen tapa kulkea. Yleensä perille pääsi kolmessa tunnissa. Paitsi kerran, kun kohdalle osui uudella mersulla ajanut Vehon autoluovuttaja. Silloin matka Vääksyyn sujui niin nopeasti kuin olla ja voi, ja sain heti toisen kyydin Vääksystä Sysmään.

-Minulle tärkein paikka Sysmässä on Suopelto, koska siellä vietin kesäni lapsuudessa. Ja Koreakoivu tietysti, se on erityinen paikka.

Olet ottanut kuvia 40 vuotta. Mitkä ovat lempiotoksiasi?
-Kuvat lapsistani. Välillä toivon, että saisin hetken takaisin niistä ajoista, kun lapseni olivat pieniä. Nyt he ovat kolmikymppisiä. Tyttäreni muutti juuri Lontooseen. Elämä menee tosi nopeasti. AO-O

Yhteistyössä Camping Sysmä, R-Kioski Sysmä, MLL, 4H ja VPK:n naisosasto järjestivät ensimmäisen kerran perhetapahtuman ja lähinnä lapsille suunnatun venetsialaisillan leirintäalueella. Järjestäjien mielestä tapahtuma onnistui yli odotusten, kaunis ympäristö ja hyvä sää houkuttelivat paikalle runsaasti paikkakuntalaisia ja leirintäalueen karavaanariperheitä.

Leirintäalue oli paikkana tapahtumalle mitä mainioin  ja yrittäjä Mia Kärkkäinen on mielellään mukana jatkossakin.

Lasten suosioon nousivat R-kioskin ja MLL:n teltoista saatavat valorannekkeet ja tietty makoisat  arpajaisten palkinnot. Arpajaisten sekä Ärräpussien myynnin tuotto kohdennettiin illan kuluihin.

Tulitaiteilijaryhmä Pyrokratia Tampereelta ihastutti iltaa kissateemaisella tulinäytöksellä. 4H:n vohvelipisteessä riitti sutinaa ja vohvelinmyynti ylitti odotukset – jonossa odottaneita perheen pienimpiä viihdytti 4H:n Topi-maskotti. VPK:n teltassa paistuivat makoisat makkarat ja kahvin kera oli tarjolla makeaa suuhunpantavaa.

Järjestäjät vakuuttivat, että vastaavanlaisen tapahtuma järjestetään ensi vuonnakin, kiitosta tuli runsain mitoin ja uudet ideat pantiin heti vireille. Järjestelyihin halukkaita tahoja on jo ilmoittautunut lisääkin.

Leirintäalueen rannalta oli illan päätteeksi mukava katsoa Majutveden ja Rantaterassin ilotulitukset.

Leirintäalueen venetsialaisillan järjestäjät kiittävät kaikkia tapahtumaan osallistuneita yhteistyöstä, palkinnoista, teltoista ja kaikesta muusta.

”Meillä kaikilla oli niin mukavaa”. KP

(Kuva: Heli Tanhula)