UUTISET

Julkaistu

Rakentaja Jani Tonteri

Toimittaja tapaa Jani Tonterin liippaamassa omakotitalon märkätilan lattiaa Hartolan Rajatiellä. Remonttikohteessa märät tilat laitetaan uusiksi ja talon toiseen päähän rakennetaan lisää tilaa. Tuoreen yrittäjän otteet ovat rivakoita ja määrätietoisia.

Jani ryhtyi itsenäiseksi yrittäjäksi syyskuun puolivälissä.

Hän suoritti Heinolan ammattikoulussa rakennusalan perustutkinnon vuonna 2009 ja hakeutui välittömästi valmistumisensa jälkeen töihin. Ensimmäinen työnantaja oli ARK-Rakenne (Rainer Koskipalo) ja tässä firmassa Jani oppi hirsirakentamisen jalon taidon.

–Pystyimme noina vuosina aika monia huviloita Päijät-Hämeen alueella, muistelee Jani Tonteri.

Seuraava työnantaja oli hartolalainen Rakennusliike Tauno Hilden Oy:ssä tehtiin kaikkea mahdollista rakentamiseen liittyvää työtä.

–Molemmista työpaikoista sain paljon oppia ja vastuuta. Ammattitaito kehittyi ratkaisevasti, myöntää Jani.

Parin viime vuoden ajan Jani sanoo mietiskelleensä vakavissaan oman yrityksen perustamista. Ja kun kysyntää näytti olevan, mies ryhtyi tuumasta toimeen. Yhteydenbotto TE -toimistoon vei hänet yrityskurssille Lahteen ja sen jälkeen Jani hieroi yrityksen perustamiseen liittyviä kuvioita yhdessä elinkeinoneuvoja Seppo Laakson kanssa.  Viimeiset käytännön asiat loksahtivat kohdalleen Heini Merisen tilitoimistossa.

Jani Tonteri toteaa parhaan rakennustaitonsa liittyvän moniosaamiseen.

–Remonttihommia yksin ja isoja uudiskohteita yhdessä tutun verkoston kautta.

Haastatteluhetkellä paikalla käväisee myös Rajatien remonttikohteen isäntä Tuomas Rantanen. Hän vakuuttaa Janin tekevän varmaa ja osaavaa työtä.

–Voin suositella häntä kaikille – ja olen jo suositellutkin, sanoo Rantanen.

Janin työkalenteri onkin jo nyt täynnä ensi vuoden alkuun saakka, hommat ovat pitkälti remonttitöitä.

Jani Tonteri ei kadu ryhtymistään yrittäjäksi.

–Oman ajan käyttö muuttui joustavammaksi ja antaa aikaa mm. judo -harrastukselle ja toiminalle Hartolan VPK:ssa.  KP

Julkaistu

Avointa keskustelua Hartolassa

Hartolassa järjestettiin viime tiistaina ensimmäistä kertaa kuntalaisille tarkoitettu avoin keskustelutilaisuus. Valtuustosaliin oli kokoontunut salintäysi väkeä ja kysymyksiin valmistautuivat vastaamaan useat kunnan viranhaltijat sekä johtavat luottamushenkilöt.  Heti alkukahvien jälkeen tartuttiin polttavaan aiheeseen ja keskustelu pakolaisten vastaanottamisesta kirvoitti kielenkannat. Turvapaikanhakijoiden mahdollinen tulo hartolalaiseen katukuvaan herätti niin varovaista kannatusta ja toiveita kuntarajat ylittävästä yhteistyöstäkin, kuin selkeää vastustusta ja epäluuloakin. Kunnanjohtaja Merja Olenius arvioi, että Suomeen saapuvien pakolaisten suuri määrä aiheuttaa varsin todennäköisesti heidän sijoittelunsa jokaiseen maamme kuntaan.

– Toivotaan, että pakolaisten tuloon saa etukäteen valmistautua. Helpompaa toki olisi, mikäli pakolaiset saapuisivat perheinä ja määrä olisi hallittu, totesi Olenius. Hartolan luottamuselimissä asiaa on jo pohdittu ja tultu siihen tulokseen, että hartolalaisten yhdistysten tulisi syksyn aikana aktivoitua toimien asiassa jäsentensä äänitorvina kuntaan päin ja kunnanjohtaja heitti yhdistyksille myös haasteen ottaa osaltaan vastuuta maahanmuuttajien kotouttamistoimissa.

Useissa puheenvuoroissa koettiin ongelmallisina terveyskeskuksen rajalliset palvelut. Lääkäripäiviä on harvassa ja hakeutuminen vastaanotolle Sysmään aiheuttaa kuluja ja lisävaivaa. Kunnanjohtaja Olenius ja kunnanvaltuuston pj. Mikko Ruoppi kehottivat antamaan palautetta kuntaan kirjallisena, jotta lääkäripalvelujen järjestäjän kanssa käytäviin neuvotteluihin saadaan jotain kättä pidempää ja asiat lähtevät sitä kautta korjaantumaan. Pelkkää moitetta kuntalaisten porina ei kuitenkaan ollut, sillä kiitosta saivat niin sairaankuljetus kuin sairaanhoitajatkin, jotka ovat auttaneet silloinkin, kun lääkärin puheille ei ole päästy. Kunnanjohtaja Olenius harmitteli, että päivystysyksikkö Akuutti24 on ruuhkautunut kiireettömien potilaiden pyrkiessä iltaisin hoitoon ja tämä on aiheuttanut myös päivystysalueen kunnille ylimääräisiä kuluja.

Keskustelua herättivät lisäksi torinseudun kerrostalojen purkaminen, palvelukeskuksesta liikkuneet huhut, mahdolliset koulukaupat sekä viime aikoina palstatilaa saanut hakkuutyömaa. Teiden kunnosta, katuvaloista sekä mm. erilaisten projektien kansantajuisemmasta raportoinnista esitettiin toiveita ja viranhaltijat vastailivat kysymyksiin parhaansa mukaan. Ilmapiiri vaikutti vapautuneelta ja keskustelutilaisuus näytti täyttävän tehtävänsä suorana kanavana kuntalaisten ja päättäjien välillä. RP

Julkaistu

Puutarhaparatiisi

Perenna Puutarha Pöntinen on Liisa ja Hannu Pöntisen vuonna 1985 perustama pitkälti perennoihin erikoistunut viljelmä Ravioskorven reunamilla. Lappeenrannassa puutarhureina toimineet Pöntiset muuttivat Liisan kotitilalle Ravioskorpeen v. 1983.

Millainen oli puutarha-alan yrittäjän kesä 2015?

–Sään puolesta kylmä, kaupallisesti huonohko, mutta kasvit ovat voineet hyvin kostean maaperän ansiosta, vastaa Hannu Pöntinen salamannopeasti.

–Ja hedelmäpuiden pölyttyminen epäonnistui, jatkaa Liisa Pöntinen.

Kevät oli tosiaan kylmä ja liian myöhään tullut lämpö oli ehkä asiakkaiden luoma kuva tulevasta kesästä ja moni jätti tulematta kasviostoksille sen takia. Loppukesä – varsinkin elokuu – osoittautui kuitenkin varsin hyväksi kasvukaudeksi ja kaikki kasvit ehtivät hyvin mukaan kasvukauden rytmiin.

Pöntisten tuoteperhe kasvaa kaiken aikaa ja uusia lajikkeita (perennat, puut, pensaat) hankitaan koko ajan lisää. Puutarhan hittituotteita ovat tietty perennat (500 eri lajia) ja pensaat.

Pöntisten kauniin puutarhan ovat löytäneet myös monet ryhmät ja vieraita saapuu kaukaakin Liisan ja Hannun opastamille pihapuutarhakierroksille. Puutarhaan on syntynyt useita näytealueita; mm. iso aurinkokello kivikkokasveineen, labyrintti leimukukkineen, hainäosasto ja varjossa viihtyvien kasvien alueet. Omassa puutarhassa työskentelevät Pöntiset ehtivät harjoittamaan viherrrakentamista (suunnittelu ja ylläpito) myös vieraille. Uusinta uutta kuluneena kesänä oli myyntipisteen perustaminen Hartolaan.

–Se oli uusi ja mielenkiintoinen kokemus ja tarkoitus on jatkaa siellä tulevanakin kesänä, toteaa Liisa Pöntinen.

Parikymmentä vuotta Sysmässä ravintoloitsijana toiminut Minna Gripenberg on löytänyt ravintolatyön jälkeen puutarhatyöstä uuden ja mieluisen harrastuksen. Hän opiskelee Lepaan puutarhaopistossa ja suoritti työssäoppimisjaksot Pöntisen puutarhalla. Työviikko sisälsi kolme päivää Hartolassa ja kaksi päivää Ravioskorven puutarhalla. Minna kertoi harkinneensa puutarha-alan opiskeluja jo muutaman vuoden ajan oman kodin puutarhan antamien kokemusten innoittamana.

–Tämä on mukavaa ja monipuolista työtä. Paljon asioita on vielä oppimatta, mutta innostus ei ole laimentunut yhtään, kertoo Minna.

Minnan tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä auki, mutta jokin puutarha-alaan liittyvä työ voisi olla hyvinkin mahdollinen.

Vaikka kesä on pikkuhiljaa hiipumassa, työt puutarhassa eivät lopu. Syksy on vielä vilkasta aikaa; kostea maa takaa onnistuneet istutukset, arkoja kasveja suojataan talven varalle, lehdet kompostiin, leikkauksia, kalkituksia……

Talvikausi on hiljaista aikaa, mutta sitä ei kestä kauaa – kylvöt alkavat jo helmikuussa. Sydäntalven kuukausina tehdään monenlaista yrittämiseen liittyvää taustatyötä kuten markkinointiin tiukasti liittyvien kotisivujen uusimista ja laajentamista. KP

Julkaistu

Hiehon ja lehmän ero

Sysmän Yhtenäiskoulun neljäsluokkalaiset tietävät nyt tarkalleen hiehon ja lehmän eron, sillä Roos-Lantun emäntä-isäntä Maija Sinisalo sen heille seikkaperäisesti selosti; hiehosta tulee lehmä ensimmäisen poikimisen jälkeen.

Koululaisten vierailu hiehoja kasvattavan Maija Sinisalon tilalle sisältyy YL:n (ympäristö ja luonnontieto) oppijaksoon.

–Me käymme syksyn mittaan läpi mm. maatalouteen liittyviä asioita. Eri viljalajit on jo opeteltu ja nyt on vuorossa tuotantoeläimet. Ajallaan tulevat vuoroon mm. siat ja kanat, lampaat ja jopa porot, kertoo luokan opettaja Hannu Outinen.

Maija Sinisalo kertoi koululaisille hoitamansa karjan tarinan. Vasikat tulevan Maijan hoteisiin puolivuotiaina ja lähtevät siemennettyinä poikimaan lähistöstöllä sijaitsevaan Kivelän navettaan ja aloittavat siellä ”lehmän työt” elikkä maidontuotannon. Uteliaina lapset kuuntelivat myös selostusta hiehojen elintavoista, monimutkaisesta ruoansulatuksesta lähtien.

Eero Sippola tuli muiden mukana tutkimaan Maijan hiehoja. Hänelle koko reissu oli tuttua juttua, sillä kotitilalla kasvatetaan lihakarjaa.  Tottuneesti hän selosti toimittajalle, että kotona on alkamassa myös poikimiskausi. Eero piti mukavana asiana päästä välillä koulusta pienille retkille ja kehui samassa yhteydessä uutta koulua. Varsinkin välituntiolosuhteet ovat hänen mukaansa paljon entistä mielenkiintoisemmat. Karjankasvattajan ammattia tulevaisuudessa hän sanoi vielä harkitsevansa.

Maija Sinisalo kertoi ”hieho-oppitunnin” välissä tehneensä jo tilan syksyn puinnit. Kaikki meni hyvin ja sato oli runsas. Parissa päivässä puitu vilja menee rehuksi naapurikylän sonnitilalle.

Yksitoistapäisen nelosluokan oppilasryhmän retken valvojina ja vetäjinä toimivat luokan opettaja Hannu Outinen ja luokka-avustaja Satu Kalliosaari.  KP

Julkaistu

Motocross harrastuksena

Parasta motocrossissa on vauhti, sanoo sysmäläinen Sampo Rainio istuessaan 65-kuutioisen moottoripyöränsä satulaan. Tällä pyörällä hän voitti muutama viikko sitten ylivoimaiseen tyyliin Suomen liigamestaruuden 7-11-vuotiaiden sarjassa.

11-vuotiaan Rainion äänessä ei ole haikeutta, vaikka hän tietää että kisat ja harjoituskilometrit tällä mestaruuspyörällä on ajettu. Seuraaviin kilpailuihin hän lähtee jo isommalla, 85-kuutioisella pyörällä.

-Siinä on isommat renkaat, eikä se siksi jää jumiin joka mutkaan. Ja tietenkin iso pyörä kulkee kovempaa, Rainio tuumaa.

-Moni lapsi itkee pienen pyörän perään, mutta ei Sampo, toteaa isä Atte Rainio.

Rainiot ovat todellinen motocross-perhe. Atte Rainio ajoi kilpaa 1980-luvulla. Perheen äiti Virpi Rainio ei itse aja, mutta on henkeen ja vereen mukana touhussa. Kun lapset ajavat, äidit ja isät tapaavat tuttuja varikolla. Pyörän huolto ja korjaaminen pitävät isän kiireisenä, eikä tylsiä hetkiä ehdi tulla.

Sampo Rainio sai ensimmäisen moponsa 4-vuotiaana ja aloitti kilpailemisen 7-vuotiaana.

-Sain mopon joululahjaksi. Se löytyi aamulla olohuoneesta. Menin heti kokeilemaan sitä, Sampo Rainio muistelee.

Kilpauran alussa ajaminen oli erilaista kuin nykyään. 7-vuotiaana pyörän kaatuminen kesken kilpailun johti keskeyttämiseen, koska pieni poika ei saanut omin avuin pyörää takaisin pystyyn. Nykyään hän jaksaa jo punnertaa 50-kiloisen pyörän ylös maasta.

Motocross on todella fyysinen laji, joka vaatii vankkaa kuntoa ja lihasvoimaa. Sampon ikäiset eivät kuitenkaan treenaa vielä kuntosalilla tai toteuta oheisharjoittelua tiukan ohjelman mukaan.

-Käymme yhdessä hiihtämässä, lenkillä ja uimahallissa. Oheisharjoittelua tehdään sen mukaan, mitä ehditään. Emme ota paineita harjoittelusta, Atte Rainio kertoo.

Laji vaatii myös taloudellisia panoksia. Rainiot ovat rakentaneet kotipihaan oman harjoitteluradan ja ostaneet ison auton, jossa on pyörien kuljetustilan lisäksi nukkumatilaa ja pieni keittiö.

Virossa perheellä on kakkosasunto, joka sijaitsee hyvien harjoitteluratojen äärellä. Sampo Rainio onkin ajanut tänä vuonna myös Viron sarjaa, jossa hän sijoittui toiseksi. Virossa motocross on todella suosittu laji, ja kisoissa yleisöä on parhaimmillaan paikalla jopa 10 000 henkeä.

Tulevaisuudessa tähtäimessä on EM- ja MM-sarja. Sinne pääsemiseksi tarvitaan lujaa harjoittelua, menestystä ja taloudellisia tukijoita.

-Sampo on todella kilpailuhenkinen ja kunnianhimoinen. Hän ei luovuta, ennen kuin oppii asian. Tukijoita on tässä lajissa vaikea saada. Mutta toki kärjen nopeat kuskit huomataan paremmin kuin hitaammat, Atte Rainio pohtii. AO-O