Tablettien salat senioreille

HARTOLA
Silvi Kaarakainen

Hartolan Jari-Pekassa vietettiin viime tiistaina senioripäivää.  Mika Kolehmainen Hankasalmen Jari-Pekasta ja Teijo Raatesalmi Soneralta antoivat hyviä neuvoja ja vinkkejä puhelimien ja tablettien käytöstä. Miehet myivät samalla Soneran liittymiä ja paketteja.

– Vastasimme huutoon, sillä tällaiselle palvelulle on kysyntää. Ikäihmiset saattavat arkailla ja pelätä nykyaikaisten digilaitteiden käyttämistä.

– Usein senioreita askarruttaa esimerkiksi se, että miten asennetaan sähköposti tai jokin muu sovellus. Neuvomme usein miten katsoa päivän lehdet ja ohjelmat sekä miten laskut maksetaan verkopankissa. Digiaikaistumisen myötä moni nuorempikin on tippunut kyydistä ja tarvitsee neuvoja.

– Sitten on osaajia, kuten tämä Jorma Oksa tässä, kehaisee Kolehmainen.

– Hän on korkealla levelillä, 72-vuotias ja kokenut älypuhelimen käyttäjä.

– Sanelen ääneen navigaattoriini osoitteet ja jos jotain  en ymmärrä niin kysyn vaimoltani, mainitsee Oksa.

Hyvät taidot löytyvät myös 80-vuotiaalta Mirjami Iitiltä, jonka matkassa kulkee Applen iPad -tabletti.

– Skypetän ystävien kanssa, valokuvaan luontoa ja videokuvaan. Nyt Mirjami ei muistanut miten kuvakkeita siirretään ja siihen hän löysi avun Kolehmaiselta.

– Hienoa, että tällaista palvelua on. Ei tarvitse kaupunkiin asti lähteä,  kiittelee Jorma.

Multisport -päivä Valosella

SYSMÄ
Eila Harmaala

Kesäisen aurinkoinen keli houkutteli runsaasti väkeä Urheilu Valosen Multisport-päivään. Tapahtuma juontaa juurensa entiseen Helkama-pyöräpäivään ja oli nyt toista kertaa laajempana liikkeen omistajavaihdoksen jälkeen. Asiakkaita on riittänyt mukavasti ja kauppa on käynyt oikein hyvin niin paikallisten kuin kesäasukkaidenkin kanssa, kertoi Veikko Lehtinen.

Helkaman tuotepäällikkö Janne Vanttaja ja Halti Oy:n vastaava tuotepäällikkö Timo Kaislavuo kertoivat Multisport-tapahtumasta tavallisen urheilukaupan näkökulmasta: suomalainen kuluttaja on noussut merkittäväksi kohderyhmäksi erilaisten urheilulajien harrastajana. Tyypillinen harrastaja on 30-50-vuotias henkilö, jolle halutaan tarjota hyvät, sporttiset varusteet, joilla on mukavampi lähteä liikkeelle.

Perinteisen pohjoismaisen kaupunkipyörän myynti on laskenut, kun pyöräily on tullut varteenotettavaksi kuntoilumuodoksi. Universaalina lajina pyöräily on ohittanut jopa golfin. Yhteisöllisyys ja kuntotapahtumat, kuten Tour de Helsinki tuovat koko ajan lisää harrastajia lajin pariin.

Anne Kyllönen on hiihtäjä joka valmistautuu Lahden MM-kilpailuihin ja on ehdoton mitalisuosikki suomalaisista. Anne tuli mukaan tapahtumaan, kun kalenterissa sattui olemaan vapaata. Samalla hän näkee lähikuntia ja saa pienen hengähdystauon tiiviin valmennuskauden keskelle. Harjoittelun pääpaino on leireissä, joita on 1-3 viikkoa kuukaudessa.

Anne ja  Naohiro Takahashi, joka toimii sauvakävelyohjaajana Japanissa, veivät ihmiset tunnin sauvakävelylenkille ja Janne ja Timo lähtivät muutaman innokkaan pyöräharrastajan kanssa noin 60 kilometrin pyörälenkille Vääksyntietä Kalkkisten kautta Nuoramoisiin ja siitä takaisin Sysmään. Ainakaan säätilasta ei kummankaan lenkin onnistuminen ollut kiinni.

Veteraanijuhla Sysmässä

SYSMÄ
Kyösti Piippo

Päijät-Hämeen veteraanit kokoontuivat viime viikon keskiviikkona Sysmään kansallisen veteraanipäivän kunniaksi. Juhlaa himmensi tieto, että kolmisenkymmentä vuotta jatkunut perinne päättyy ensi vuoden Lahden tapaamiseen.

Veteraanijuhlan ulkotiloissa vietetty osio kärsi vesisateesta. Kuitenkin reserviläisten voimin yhteiskoulun kentälle koottu kalustonäyttely herätti kiinnostusta ja sodanaikaisia jalkaväen aseita tutkittiin mielenkiinnolla. Esillä oli myös vihollispuolen aseistusta.

Kalustonäyttelyn lomassa pidetyssä kenttähartaudessa puhui kirkkoherra Jeremias Sankari. Hän totesi olevansa veteraanin poika ja piti veteraanipäivän viettoa tärkeänä asiana.

–Pappina olen päässyt tekemisiin veteraanien kanssa usein ja koen roolikseni huolehtia, että viimeisetkin veteraanit saavat arvokkaan kohtelun elämänsä viimeisinä vuosina. Kirkko ja seurakunta muistavat jokaista siniristilipun puolustajaa.

Olavin toimintakeskuksessa nautitun kenttälounaan jälkeen juhlaväki siirtyi teatteritalolla pidettyyn pääjuhlaan, minkä avasi Sysmän Sotaveteraanien puheenjohtaja Heikki Rekola. Rekola totesi tervehdyssanoissaan, että maanpuolustus ei ole mikään harrastus vaan elämäntapa.

Juhlapuheen piti kotiseutuneuvos Birgitta Stjernvall-Järvi. Hän käsitteli puheenvuorossaan sodan aikana kotirintamalla toimineiden tahojen tärkeää työtä. Erimerkkeinä näistä tärkeistä maanpuolustustehtävistä hän käytti sysmäläisten muisteloja. Nuoret pojat liittyivät paikallisen suojeluskunnan poikaosastoon jo 15-vuotiaina – myöhemmin tämä organisaatio sai nimen sotilaspojat. He suorittivat kotirintamalla mitä moninaisempia tehtäviä, joista raskaimpia olivat sodassa kaatuneiden sankarivainajaien siirtäminen arkkuihin hautajaisia varten.

Lottajärjestön toiminta oli alkanut jo vuonna 1918 ja pari vuotta myöhemmin perustettiin Sysmän paikallisosasto. Sysmäläistenkin lottien tehtävät olivat moninaisia.

–Järjestöjen ohella suurten vaatimusten eteen joutuivat myös maatilojen emännät ja sotalesket. He joutuvat ottamaan hoitaakseen monet raskaat miesten tehtävät, totesi Birgitta Stjernvall-Järvi.

Veteraanijuhlan ohjelmisto sisälsi runsaasti musiikkia josta vastasivaat ansiokkaasti Kalhon Soittokunta ja Leena Palmin johtama nuorisokuoro. Yksi sykähdyttävimmistä numeroista oli Timo Lehtisen pasuunalla soittama Finlandia -hymni.

Puolustusvoimien tervehdyksen juhlaan toi everstiluutnantti Ville-Veikko Vuorio.

Pajuntaitajat Hartolassa

HARTOLA
Kyösti Piippo

Monet vikkelän kädet taivuttelevat pajunoksia Jokirannassa ja siellä täällä näkyy jo tästä luonnonmateriaalista valmistuneita koriste-esineitä. Asialla ovat Itä-Hämeen Taitajien naiset ja menossa otsikon mukaisesti pajutyökurssi.

Kurssin ohjaajina toimivat Raili Lehto ja Maija Peltonen.

–Itä-Hämeen Taitajien Helsingin messureissulla päätimme pistää taas toimeksi ja saimme helposti kasaan kymmenen naisen kurssiporukan, sanoo Raili Lehto.

Kurssin materiaalia, pajua, saa kerätyksi luonnosta ja myytävänä on myös kasvatettua pajua. Paju on leikattava luonnosta lepokauden aikana, myöhäissyksystä alkukevääseen. Tällöin paju on sitkeimmillään, eikä kuori irtoa. Syksyllä kerätty paju kuivatetaan ja sitten liotetaan ennen käyttöä, mutta tuoreesta pajusta voi aina punoa.

Luonnonpajusta näkyy luonnon monimuotoisuus, pinta on elävän näköinen ja kirjava. Viljelty paju on yksivärinen, mutta värivalikoima on laaja.

Hartolan kurssilla kurssilaiset valmistivat pajupalloja, kukkatukia ja kurkia.

–Ennenvanhaan monet suuremmatkin esineet tehtiin pajusta. Itse muistan, kuinka meillä kävi kotona mies tekemässä rysän pajusta. Pajua käytetään runsaasti myös kalustetarkoituksiin, tietää Lehto.

Kurssin toinen ohjaaja Maija Peltonen kertoo oppineensa pajun punonnan aikoinaan juuri Raili Lehdolta.

Itä-Hämeen Taitajat ry on aktiivinen ryhmä. Kevään edetessä ja kesällä tiedossa on mosaiikki -kurssi, lasten kudontakurssi, villalankojen kasvivärjäyskurssi, kynttiläkurssi ja himmelikurssi. Lisäksi käydään retkillä ja messuilla. Elokuussa ryhmä tulee toimineeksi jo 10 vuotta.

Viljelijöiden kassavaje jatkuu

Noin 20 000 euroa. Sen verran puuttuu Ismo ja Katja Palmin lypsykarjatilan kassasta, koska osa Maaseutuviraston merkittävistä viljelijätuista on myöhässä.

-Olemme joutuneet siirtämään lainanlyhennyksiä ja myymään puuta, jotta pärjäämme, kertoo Ismo Palm.

Juuri lainanlyhennysten lykkäys on yhä useamman viljelijän keino selvitä tilanteesta, kerrotaan paikallisista pankeista.

-Lyhennysvapaista on neuvoteltu enemmän kuin tavallisesti, kertoo Tuomas Korkeamäki Sysmän Säästöpankista.

Epävarmuus näkyy myös siinä, että tilat välttävät nyt isoja investointeja.

-Selkeimmin tilanne näkyy lainahakemusten määrässä. Isompia investointeja ei tehdä niin paljon kuin aiemmin. Varovaisuus on lisääntynyt, sanoo Sakari Kangas Sysmän Osuuspankista.

Viljelijöiden kannalta tilanne on jumissa vielä muutaman kuukauden, koska Maaseutuvirasto on ilmoittanut maksavansa tuet kesäkuussa. Myöhässä on kaksitoista EU-rahoitteista viljelijätukea.

-Nyt näyttää siltä, että tukien maksuaikataulu on kesäkuun lopussa, kertoo ylitarkastaja Velimatti Mukkila Maaseutuvirastosta.

Mukkilan mukaan maksamatta on noin kymmenen prosenttia koko tukipotista, kun asiaa mitataan euromääräisesti. Tilan koosta ja tuotantosuunnasta riippuu, kuinka isosta rahasummasta on kyse. Joillakin tiloilla kassavirrasta saattaa puuttua huomattavasti kymmentä prosenttia suurempikin osa.

Mistä tukien myöhästyminen johtuu?

-Tuet ovat voimassa seitsemän vuotta kerrallaan. Vuodenvaihteessa vaihtui ohjelmakausi. Silloin osa vanhoista tukimuodoista poistui ja tilalle tuli uusia. Tietojärjestelmät eivät ole siinä kunnossa, että olisimme voineet maksaa tuet riittävän aikaisin, Mukkila sanoo.

Hänen mukaansa syynä tietojärjestelmän keskeneräisyyteen on esimerkiksi se, että tukien määrittelyt eivät ole olleet riittävän selkeitä. Siksi tietotekniikasta vastaavat henkilöt eivät ole pystyneet päivittämään järjestelmää. Määrittelyt tulevat EU-tasolta, ja niitä muokataan Suomen lainsäädäntöön sopiviksi. Täydentäviä ohjeita täytyy odottaa maa- ja metsätalousministeriöstä.

Palmien navetassa on neljäkymmentä lypsylehmää. Nuorta karjaa on parikymmentä yksilöä. Palmit ovat vielä nuoria, alle nelikymppisiä. Miten he suhtautuvat tulevaisuuteen?

-Menemme vuosi kerrallaan. Aiemmin tätä on tehty mielellään, mutta viimeisen vuoden aikana tästä on tullut tosi hankalaa, arvioi Ismo Palm.  AO-O