Muistetun ajan reunamilla

Kaisa Vigman
SYSMÄ

Nordenlundin Tiilitehdas perustettiin 1930-luvulla Sysmän Nuoramoisten kylän Lahdenpohjaan. Kukkolanmäentien lähistöltä löytyi kaikkea, mitä tiilien tekoon tarvittiin: sopivasti sitkoista savea, hienoa hiekkaa ja tietenkin vettä. Tehdas toimi vuosittain toukokuusta lokakuuhun tarjoten kausitöitä varsin laajalle joukolle ihmisiä, kunnes se 1955 lopetti toimintansa ilmeisesti sopivien savivarantojen ehdyttyä.
Sysmäläissyntyinen Tanja Ranta on maisterinopintojaan suorittava arkeologiopiskelija ja hänen opiskelutöihinsä kuuluu tehdä arkeologinen tutkimus nykyaikaiselle kohteelle. Tanja valitsi vanhan tiilitehtaan alueen, sillä alue on hänen lapsuudestaan tuttu ja sopi hyvin kaivauskohteeksi.
– Tarkoitus on katsoa, millaisia jälkiä erilaisista rakennustyypeistä on paikalle jäänyt ja vähän selvittää, millainen se uuninpohja on ollut. Olen haastatellut 16-vuotiaana tiilitehtaalla kesätöissä ollutta Olavi Heinoa ja hän piirsi alueesta muistin mukaan suuntaa antavan kartan, kertoi Tanja.

Alueen tutkiminen alkoi täysin hanttihommilla – ryteikön raivaamisella. Alkukesän vehreys on jo pitkällä ja se peitti kattavasti alleen kaiken. Vanha saviranan raunio oli ainoa täysin paljaalla silmällä nähtävä todiste siitä, että paikalla todellakin on ollut joskus jotain. Tässä tutkimuskohteessa arkeologin ensimmäiset työvälineet olivatkin oksasakset ja vesuri. Ilman niitä ei olisi päässyt tekemään edes maamittauksia.
Tanja oli mahdollisten löydösten suhteen realisti.
– Täältä todennäköisesti löytyy tiiliä ja vielä lisää tiiliä, hän naurahtaa. Ja oikeassa hän olikin. Ensimmäisen koekuopan ainoa löydös oli lasinpalanen, jossa oli hieman kierteitä näkyvissä. Kuopan läheltä löytyi metallinetsimellä raudanpalasia, jotka todennäköisesti olivat peräisin saviranan perustuksista. Loppupuolella kaivauksia – muutaman päivän päästä – löytyi toisesta koekuopasta pari sepän takomaa naulaa, raskas rautakiila ja niitti. Kuopassa oli myös tolpan perustukset tukirakenteineen.
– Löydösten määrä ei ollut yllätys, sillä tiilitehtaan toiminnan loputtua täältä on myyty kaikki, Tanja toteaa.
Tiilitehtaaseen kuului melkoinen määrä rakennuksia: ainakin pari suurta polttouunia, joihin Olavi Heinon mukaan mahtui jopa 50 000 tiiltä kerrallaan ja useita kuivausvajoja, joiden pituus saattoi olla jopa 60 metriä.
– Ja kun tiiliä poltettiin yötäpäivää, varmasti jokin mökki on ollut myös yövuorolaisille. Savikuopalta oli pienet rautatiekiskot saviranalle – nekin myytiin ilmeisesti tukirakenteiksi jollekin maatilalle. Kaikki käytettävä materiaali meni kiertoon, tänne ei jäänyt mitään, kertoo Tanja.

Tämän arkeologisen kaivauksen tärkeimmät löydökset eivät olekaan loppujen lopuksi ne, mitä kuopista ylös nousi, vaan henkiin heränneet tarinat ihmisistä ja heidän työstään tiilitehtaalla. Vaikkapa tarina siitä, kuinka tiilet vietiin suorastaan käsistä ja nuoret miehet heittelivät yhä lämpöisiä tiiliä viiden tiilen pinoissa kuorman kyytiin – yksi tiili painoi viitisen kiloa – tai siitä, kuinka tansseista tullessa käytiin tarjoamassa huikka kirkasta yövuorossa olleelle tiilenpolttajalle.
– Täällä on ollut tiilimestarina Eliel Saarisen setä ja töissä Matti Louhivuori, josta myöhemmin tuli kuuluisa muusikko. Nordenlundin Tiilitehdas on ollut aikanaan tärkeä osa tämän kylän historiaa ja ihmisten elämää, Tanja Ranta toteaa.

Kuvassa: Nordenlundin Tiilitehtaan rauniot olivat ns. moderni arkeologinen kohde, joten odotettavissa ei edes ollut muinaismuistomaisia aarrelöydöksiä. Tehdasalue on nyt kuitenkin kartoitettu arkeologisesti. – Mikäli tarinoita tiilitehtaasta vielä joku muistaa, otan ne ilolla vastaan, sillä paikallishistorian kannalta ne ovat hyvin arvokkaita, hän sanoo.
Tarinoita ja muistoja voi lähettää Lähilehden toimitukseen.