–Verensokeri on koholla, joten lääkitys on aloitettava ja painoa olisi hyvä muutama kilo pudottaa, totesi lääkäri tylyn diagnoosinsa suomalaiselle miehelle muutama vuosi sitten. Mitä teki mies nimeltään Teemu Jokinen? Hankki kunnon maastopyörän, polki vimmatusti ja pudotti painostaan parissa kuukaudessa liki parikymmentä kiloa – eikä lääkärin tarvitse enää uhkailla lääkityksellä.
Toki hän oli urheillut monipuolisesti nuorena ja harrasti parikymmentä vuotta voimanostoa varsin kunnioitusta herättävin tuloksin, mutta elämäntapaa piti silti tarkistella. Nyt mies harjoittelee maastopyöräilyä aktiivisesti ympäri vuoden ja osallistui Tahko MTB -kisaan kesäkuun lopussa Nilsiässä. Kisassa oli 60 kilometrin reitin reitin täydeltä niin hiihtobaanoja, kangasmetsää kuin teknisesti vaativia kivikkoisia jyrkkiä nousuja sekä laskujakin.
Kestävyyslenkki suuntautui treenikaveri Sami Sinirannan kanssa Ohrasaaren ulkoilureitillä, jossa miehet toisinaan pyöräilevät, vaikka yleensä pitemmät lenkit suuntautuvat Vintturin metsäteille. Teknisempien reittien harjoittelumaastoja löytyy Vintturin lisäksi Päijätsalosta ja lisäksi pyöräilijät kiittelevät Sysmän moottorikerhon ylläpitämiä, monipuolisia enduroreittejä harjoitusmaastoina.
– Yleensä viikoittain ajetaan kaksi teknistä lenkkiä ja yksi kestävyystreeni. Talvellakin ajaminen on ihan mahdollista, eikä tarvitse lähteä lämpimään leireilemään, piikittelee hän tuttuja etelänleiriltä palanneita pyöräilijätuttujaan. Sami lienee samaa mieltä, onhan hän itse lähtenyt mukaan treeneihin kuluneella talvikaudella. Molemmat toki myöntävät viime talven olleen poikkeuksellinen lumenpuutteen vuoksi.
Teemulla ja Samilla oli päivän lenkillä hieman erityyppiset ajopelit: Samilla täysjousitettu, 26-tuumaisilla renkailla ja 30 vaihteeella varustettu ketterä enduropyörä ja Teemulla etujousitettu marathonpyörä isommilla, paremmin rullaavilla renkailla ja siinä vaihteita 11. Molemmat pyörät painavat vaivaiset kymmenen kiloa ja niissä on levyjarrut sekä lukkopolkimet.
–Pyörän rungon koko ja rengaskoko ovat tärkeitä pyörää valittaessa, jotta ajoasento saadaan oikeaksi. Hyvä maastopyörä maksaa helposti 3 500 euroa ja sen pesu ja huolto on tehtävä tunnollisesti joka lenkin jälkeen, jolloin ne kestävät käytössä pitkään, toteavat pyöräilijät. Huolto- ja korjaustoimet onkin osattava tehdä itse, ellei sitten ole valmis kiikuttamaan pyöräänsä ongelmatilanteissa aina kaupungin erikoisliikkeisiin asti. Teemu ei ole liittynyt mihinkään urheiluseuraan, mutta mainitsee saaneensa arvokasta apua niin pyöräilytekniinkasta kuin pyörän huollostakin Heinolan MTB club ry:n pitkäaikaiselta aktiivilta Arto Poskiparralta.
Tämän päivän maastopyörien tekniikka on melko varmaa, mutta rengasrikoilta ei aina lenkeillä tai kisoissa vältytä. Mitään pahempia kolhuja miehille ei ole tapahtunut ja hyvällä kropan hallinnalla pärjää pitkälle.
– Kun alkaa väsyä, ei sitten enää ole oikein ”pää mukana” ja alkaa tulla maastossa kömmähdyksiä, tunnustaa Sami. Melko skarppina lajissa pitää olla, kun hyvä tekninen reitti tarkoittaa samaa kuin kivikkoinen, kävellenkin haastava kiemurteleva polku Päijätsalon näkötornin lähellä. Maastoon valitaankin suojaavampi kypärä kuin tavanomaiseen maantieajoon vammojen välttämiseksi.
Teemun tavoite on jatkossakin pitää pyöräilyllä kuntoa yllä, eikä hän mittaa kilometrejä, vaan harjoituksen kestoa ja tehoa.
RP