Monta mieltä koulussa

Helena Mäkinen
SYSMÄ

Lastenpsykiatri Janna Rantala luennoi kasvatusasioista ja kertoi usein päätyvänsä reiluuteen liittyviin teemoihin.

– Ihmissuhteissa tarvitaan kiinnostusta ihmisiin. Se alkaa lapsen näkemistä ensimmäisistä katseista ja ilmeistä. Katsekontakti on äärettömän tärkeä – nykyisin sen tuhoaa välissä oleva ruutu, jota tuijotetaan sen sijaan että katsottaisiin lähellä olevaa silmiin, totesi Rantala ja suositteli kännyköiden ottamista pois opetuksen ajaksi.

– Ihmiskiinnostusta on myös juoruilu. Se merkitsee usein jonkun jäämistä ulkopuolelle. Onko teidän koulussanne tullut ongelmia WhatsApp-ryhmistä?

Rantala puhui mentalisaatiosta, joka tarkoittaa yksilön kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa ja kokemusta. Meillä on mieli, joka ohjaa esimerkiksi kasvatusperiaatteitamme. Mitä pienempi lapsi, sitä heikommin hän ymmärtää omia tekemisiään tai aikuisten tekemisten taustaa. Toisaalta, kun aikuinen hermostuu, hän voi pudota lapsen tasolle – tämä aiheuttaa hankaluuksia ristiriitatilanteissa.

Mentalisaatiokykymme on kunnossa, jos osaamme havainnoida ajatteluamme, tunteitamme ja käytöstämme ja näiden välisiä yhteyksiä ja ymmärrämme, että toisilla ihmisillä on meistä erillinen mieli. Vuorovaikutus muiden kanssa on mielekästä.

– Lapsi oppii matkimalla – älä kiellä kännykän käyttöä lapselta, jos itse räpläät koko ajan! Lapselle kannattaa selittää, miksi kieltää tai sallii jotain. Lapsi havainnoi aikuisen suhtautumista muihin, miten tämä kohtelee perheenjäseniä, puhuu, riitelee ja sopii. Jo eskarilaisesta näkyy, pystyykö hän käsittelemään ristiriitoja.

Rantala korosti, että mentalisaatio ei ole ajatusten lukemista. Lapsikaan ei osaa lukea ajatuksia.
– Opettele kertomaan hänelle niistä. Ja lapsen täytyy tietää, että ajattelet hänestä hyvää.