Missä on baarin tyttö?

Vantaalainen valokuvaaja Jarmo Nieminen kohtasi tytön Sysmän matkahuollon baarissa vuonna 1972. Nieminen oli 15-vuotias, tyttö ehkä samanikäinen. Kohtaamisesta syntyi muotokuva, joka saa Niemisen yhä pysähtymään. Nyt hän etsii tämän kuvan tyttöä. Tunteeko joku hänet, missä hän on?

Aloitit valokuvaamisen 13-vuotiaana. Miten päädyit Sysmään kuvaamaan tyttöä matkahuollon baarissa?
-Äitini kuoli, kun olin 13 vuotta. Elämä muuttui silloin täydellisesti. Isän piti elättää viisi lasta. Taloudellisesti oli tiukkaa. Naapurissani asui ihana Jokisen pariskunta. He taisivat sääliä minua ja ottivat minut kesäisin mukaansa sukulaistensa luo Sysmään. He tavallaan adoptoivat minut. Aloin viettää kesälomia Sysmässä.

-Vuonna 1972 olin Sysmässä liikkeellä kaverini kanssa. Yhtenä iltana menimme Hartolaan tansseihin. Paluumatkalla linja-autossa vieressäni istui tämä tyttö, jota kysyin muotokuvaan. Hän suostui, ja teimme treffit seuraavaksi päiväksi matkahuollon baariin.

-Ei meillä ollut mitään romanssia, olin tosi ujo silloin. Hyvä, kun uskalsin kysyä tyttöä kuvattavaksi.

Miten kuva tuli esille kaikkien näiden vuosien jälkeen?
-Kuulin tutuilta, että Markku Lepistö on tekemässä kirjaa Sysmän Koreakoivu-saaressa asuneesta erakosta. Tunsin erakon ja minulla oli kuvia hänestä. Soitin Lepistölle, ja kerroin kuvista. Samalla etsin ja tutkin muitakin vanhoja kuvia, ja niiden joukosta löytyi myös tämä baarissa otettu otos.

-Nyt Sysmässä ottamiani kuvia on esillä Pinxinmäellä.

Tunsit siis tämän sysmäläisen erakon. Miten tutustuit häneen, ja millainen hän oli ihmisenä?
-Yhdellä kesälomalla menimme moottoriveneellä saareen tapaamaan erakkoa. Ystävystyin heti hänen kanssaan ja aloin käydä hänen luonaan: kesällä soutaen, talvella kävellen jäätä pitkin. Erakko oli tosi sosiaalinen. Puheesta ei tullut loppua, kun hän sai juttukaverin.

-Söin elämäni ensimmäiset paistetut muikut hänen luonaan saaressa. Saari on tosi taianomainen. Ei se paikka ole tästä maailmasta.

Sait luvan erakon kuvaamiseen?
-Kyllä. Minun on helppo saada kontakti ihmisiin. Olen utelias ja heittäydyn tilanteisiin. Olen aina tykännyt taltioida asioita, ja siksi minusta varmaan tuli valokuvaaja. Olen kuvannut muun muassa Seuraan ja Apuun. 1970-luvulta asti olen kirjoittanut myös päiväkirjaa. Päiväkirjoja on kertynyt kymmeniä.

Asut Vantaalla, mutta olet viettänyt joka kesä aikaa Sysmässä. Millaisia muistoja sinulla on täältä?
-Ennen kuljin Helsingin ja Sysmän väliä liftaamalla. Se oli 1970-luvulla yleinen tapa kulkea. Yleensä perille pääsi kolmessa tunnissa. Paitsi kerran, kun kohdalle osui uudella mersulla ajanut Vehon autoluovuttaja. Silloin matka Vääksyyn sujui niin nopeasti kuin olla ja voi, ja sain heti toisen kyydin Vääksystä Sysmään.

-Minulle tärkein paikka Sysmässä on Suopelto, koska siellä vietin kesäni lapsuudessa. Ja Koreakoivu tietysti, se on erityinen paikka.

Olet ottanut kuvia 40 vuotta. Mitkä ovat lempiotoksiasi?
-Kuvat lapsistani. Välillä toivon, että saisin hetken takaisin niistä ajoista, kun lapseni olivat pieniä. Nyt he ovat kolmikymppisiä. Tyttäreni muutti juuri Lontooseen. Elämä menee tosi nopeasti. AO-O

3 vastausta artikkeliin “Missä on baarin tyttö?”

  1. Hieno kokemus. Minulle Sysmä tuli tutuksi v1976-1979 tein vapaaehtoistyötä tarve suuri alueella. Mieleen jäivät mm. heinätyöt ja tuorerehu työt maataloissa. Erilaisia keikka töitä. Lisäksi innostuin taidemaalauksesta , Juhani taivaljärvi (luontomaalari ) innoitti minut alalle. Inspiroiva miljöö .

  2. Lämpimiä ajatuksia. Tuntien kykysi löytää hienoja kuvakohteita, tässäkin on juuri sitä , mitä kuvillaan kerrot. Tuli kivoja muistoja ja hyvä mieli.

Kommentit on suljettu.