Matonkudemasiinalla sukkelasti

Helena Mäkinen
HARTOLA

Taitajien Tuvalla leikattiin käspäivässä matonkuteita. Risto Orpana oli tuonut Kalhon kylältä sitä varten koneen.
– Tämä kone on ollut meillä 1980-luvulta lähtien. Huusin sen Vuohkalliosta neljän firman pakkohuutokaupasta. Harlonista ostimme jätepalasia 42 säkillistä, niitä leikkasimme kaksi vuotta, pidemmät laskettiin koneella ja pätkät leikattiin saksilla. Vuokko-vaimo kutoi niistä yhdet matot ja sen jälkeen kone oli 20 vuotta hyllyllä. Sitten minäkin ryhdyin kutomaan mattoja ja kone otettiin taas esiin.
Lehdon Raili tiesi, että Orpana oli kutonut viime vuonna 95 metriä mattoja. Taitajien Tuvalta ja Sysmästä oli löytynyt sopivia kuteita.
Orpana suunnitteli, että Tuvan kutojille pitää tehdä vielä yksi laite työtä helpottamaan.
– Katsoin tietokoneelta Afrikasta juttua, jossa naiset tekivät käsitöitä. Siellä oli vyyhtien purkamiseen joku tehnyt kehikon, joka kapeni kuin joulukuusi. Siinä oli napatanko ja laakeri ja sen avulla vyyhti oli helppo keriä. Ei tarvita sitä isoa häkkyrää, joka vielä niin paljon tilaakin. Ylöspäin kapenevaan kehikkoon voi laittaa erikokoisia vyyhtiä.
Laitetta varten Orpana suunnitteli ostavansa neljä harjanvartta. Keskitappi saa olla vähän muita paksumpi, ja lisäksi siihen tarvitaan pyöreä tuoli, josta saa hyvän laakerin.
Orpana oli tehnyt 1970-luvulla itse myös kangaspuut ja mittaili, miten helppo tai vaikea Tuvan puihin on rakentaa kangas.
Taitajat putsasivat pöydän työnäytöstä varten. Orpana kertoi, että leikkauksessa olisi paras niin sanottu imupöytä, jossa kangas pysyy paikallaan. Mutta nyt oli käytössä tavallinen pöytä, jolla leikattavat kankaat viikattiin siististi ja päästiin leikkaamaan.
– Ei sitä lapsena tiiä miten hauskaa on vanhana! tuumasi Lehdon Raili, kun kone alkoi hurista.

Kuvassa: Sähkökäyttöisellä koneella voi leikata kerralla 1-5 sentin paksuisen kangaspinon.