Mansikkapaikka

Mansikkasato on nyt huipussaan. Heinäkuun helteet nopeuttivat marjojen kypsymistä. Jo ensi viikolla marjojen määrä hiipuu ja pääsadon jälkeen hinta nousee. Näin toteaa Rantalan Mansikoiden isäntä Oskari Peltola ja sanoo samaan hengenvetoon, että nyt ei ukkosta tai rakeita tarvittaisi yhtään.

– Runsas sade heikentää mansikoiden laatua ja raekuuro voi tehdä suurtakin tuhoa, hän sanoo. Oskari ja emäntä Aune tilasivat poutaista parinkymmmenen lämpöasteen säätä, mutta valitettavasti ukkonen pieksi Päijät-Hämettä jo toissapäivänä. Nyt mansikkamarkkinoilla on tilanne, jossa nopeat syövät hitaat. Huipun jälkeen sesonkia tasoittavat tänä keväänä istutetut taimet sadollaan.

Peltolat myyvät mansikoitaan S-Marketilla tuokkosista ja tilakioskilta laatikoittain. Itsepoimijoitakin riittää Sysmän keskustan viljelmille Koivukujalle. Jopa niin, että kysyntään ei ole pystytty oikein vastaamaan. Jotkut ovat oppineet jo tilaamaan haluamansa mansikkaerän etukäteen, jolloin he saavat varmasti, mitä haluavat.

Mansikkasato jää kuitenkin tavallista vähäisemmäksi ja tuottajan kukkaro kevyemmäksi lumettoman talven takia. Se vaikutti mansikoiden juuristoon ja sitä kautta varsinkin marjojen kokoon, jotka ovat tavallista pienempiä.

Lämmin toukokuun alku ja touko-kesäkuun vaihde pistivät vauhtia kasvuun, mutta kylmä kesäkuu aiheutti sen, että pääsato kypsyy heinähelteiden jälkeen yhdellä rysäyksellä. Se ei ole hyvä tietysti sen enempää kuluttajalle kuin tuottajallekaan.

– Viime kesänä pääsato alkoi kypsyä jo juhannuksena – tänä vuonna sesonki alkoi viime viikolla. Tällaista tämä on, sää määrää sadon. Ja tämä vuosi on ollut aivan poikkeuksellinen, Peltolat sanovat narisematta.

Poiminta pitää rytmittää eri myyntitapojen mukaan, mutta marjat on poimittava kuitenkin silloin, kun ne kypsyvät. Se on haasteellista näillä säillä, vaikka Peltolat työllistävät 15-20 poimijaa ja myyjää joka kesä. Pelkästään kotimaisin voimin sadonkorjuu ei onnistu. Siksi apuna on venäläisiä, virolaisia ja ukrainalaisia poimijoita, joiden työmoraalia Peltolat kehuvat estottomasti suomalaisia moittimatta.

– Välillä heidät täytyy häätää pellolta ja pakottaa pitämään vapaapaivä, etteivät he palaisi loppuun, Aune kertoo. Henkilökulut ovat mansikkapaikan suurin menoerä, mutta ilman poimijoita marjat jäisivät maahan. Ja poimittavaa riittää Rantalan Mansikkatilallakin. Viljeltynä on noin kolme hehtaaria marjaa.

Peltolat ovat innovoineet uutta tänä vuonna ja rakentaneet kylmä- ja säilytystilat tasoittaakseen sesonkia ja satohuippuja vuoden ympäri. Talvella myyntiin tulevat irtopakastetut Rantalan Mansikat, joista voi napsia vaikka yhden marjan kerrallaan.

– Me toivomme, että kotimaisella mansikalla, lähiruualla, on kysyntäää myös talvella ulkomaalaisten pakasteiden rinnalla.

TK