Kyösti Piippo
SYSMÄ
Laila -päivien kimallus. Sitähän Kuurina Teatterin Laila on, kertomus Laila Kinnusesta kimaltelevana ja kaikkien rakastamana.
Laila on Satu Ärlingin näytelmä, hänen laulunsa kulkee kaiken kattavana esiripusta esirippuun ja hänen ympärillään on koko joukko muitakin vahvoja naisia. Tässä ei ole tarkoitus heittää näytelmän miehiä Thalian romukoppaan, esitykset olivat vahvoja ja miesten esittämät sillat Lailan laulujen välillä välttämättömiä.
On hyvä, että Kuurina sai Satu Ärlingin houkutelluksi näytelmänsä päätähdeksi. Hän säteili lavalla ja lauloi puhtaasti. Heidi Laitinen Lailan Ritva -siskona lauloi mielyttävän pehmeällä äänellä ja tässä yhteydessä on jälleen mainittava kolmas vahva nainen, kapellimestari Annina Siltanen. Hän sai pienen orkesterinsa soimaan ja oma rooli paitsi mainiona soittajana myös Kinnusen siskosten taustalaulajana oli ensiluokkaista työtä.
Lailan elämä kuvattiin jaksoissa, joita rytmittivät ajallisesti kadun lehtikauppiaan myyntihuudot – ehkä vähempikin olisi riittänyt. Lehtitytössä ei ollut mitään vikaa.
Lailan elämän voisi jaksottaa muutamaan pääosioon: sotalapseksi Ruotsiin, hänen löytymisensä iskelmälaulukilpailuissa, huippuvuodet artistina, miehet (Jussista Armandon ja Ville-Veikon kautta Misoon) ja uran lasku. Niitä viimeisimpiä kohtalonvuosia näytelmä ei edes yrittänyt kuvata – hyvä niin.
Näytelmässä ensimmäisen levyn ”Lazzarellan” syntyvaiheet ja sitä seurannut kuuluisuus Kinnusten kotona tekemästä lehtijutusta alkaen olivat mainioita. Lailan äiti Saija Miettinen oli oikeasti napakka ja isä Pertti Louhivuori sopivasti sovitteleva äidin ja tyttären välissä.
Miehistä Tuomo Tarkkanen ja Jukka Alanko tekivät onnistuneesti suururakan monissa rooleissa, samoin naisista Maija Sinisalo. Heikki Oksanen oli tutun persoonallinen varsinkin Mison roolissa.
Satu Ärling Lailan roolissa lauloi monta laulua ja olisi vaikeaa etsiä niistä se paras, ”Lazzarellasta” se alkoi ja siitä niitä riitti koko näytelmän ajaksi. Lailahan nousi tavallaan siskonsa Ritvan ja heidän yhdessä laulamansa ”Pojat” -laulun ansiosta uudelleen tähtiin. Ritvan lauluista ykkönen oli luonnollisesti ”Milord”.
Lailan tragedian tiivisti loppukohtauksessa mainiosti vanha kapellimestari Rauno Lehtinen (Pertti Louhivuori). ”Laila ei oikein tiennyt kuka häntä rakastaa ja missä on koti”.
Laila -produktio vahvisti jo muutaman vuoden jatkunutta trendiä: Kuurina Teatteri on mainio musiikkiteatteri. Erkki ja Tuomo – jokos uusi musiikkipläjäys ensi kesäksi on löytynyt?
Oli aivan ihana esitys, kiitos kaikille esiintyjille, Satu saa 10+
Tosi mahtava esitys. Lailaa esittänyt Satu Ärling ja hänen siskoaan Ritvaa esittänyt Heidi Laitinen ovat musiikillisesti lahjakkaita. Kokonaisuus hyvä ja tavallaan koskettava Lailan elämästä kertova musiikkinäytelmä Iso Kiitos kaikille näyttelijöille ja ohjaajille.
Ja entäpä ne meidän nuoret naiset kaikki! Sitä tekemisen iloa ja yhteishenkeä, heittäytymistä. Harmi ettei yleisö näe mitä lavan takana ja puvustamossa lavan alla tapahtuu – jääköön se osallistujien yhteiseksi riemuksi tietää ne kaikki hullutukset ja hauskuudet. Kiitos!