Helena Mäkinen
HARTOLA, SYSMÄ
Heino Ylikoski on kirjoittamisen ohjaaja. Hän pitää kansalaisopiston kirjoittajapiiriä Sysmässä kahdeksatta ja Hartolassa neljättä vuotta.
Lisäksi hän on ohjannut Itä-Hämeen opistossa lukuisia lyhytkursseja. Eri puolilla Suomea Ylikoski on opettanut eri oppilaitoksissa kirjoittamista kymmenen vuotta. Hän vastasi muutamiin kirjoittamista koskeviin kysymyksiin.
1. Voiko kirjoittamista oppia?
Kirjoittamista voi oppia ihan samalla tavoin kuin mitä tahansa taitolajia: hankkimalla tietoa, ahkeralla harjoittelulla ja erehdyksistään oppimalla. Pala palalta voi harjoitella erilaisia kirjoittamisen osa-alueita, kuten esimerkiksi kiinnostavien henkilöhahmojen luomista, toimivan dialogin kirjoittamista, jännitteen rakentamista jne. Kirjallista ilmaisua kehittää myös runsas lukeminen.
2. Nykyään puhutaan someraivosta. Millaisia eettisiä sääntöjä kirjoittajan pitäisi mielestäsi noudattaa?
On kunnioitettava jokaisen ihmisarvoa sekä yksityisyyttä. On oltava rehellinen kannanotoissaan. Jos kokee, että viestistä aiheutuu haittaa tai mielipahaa toiselle, on parempi jättää viesti julkaisematta.
3. Mistä aiheista voi kirjoittaa – mistä ei?
Ei oikeastaan ole mitään aihetta, mistä ei voisi kirjoittaa. On kuitenkin muistettava toimia hyvällä maulla, esimerkiksi uskonasioista ja vammaisuudesta ei pidä tehdä pilkkaa.
4. Tutkimusten mukaan kirjoittaminen tekee hyvää psyykelle. Mistä tämä mielestäsi johtuu?
Kirjoittaminen lisää itsetuntemusta. Se auttaa löytämään voimavaroja sekä uusia puolia itsestä ja helpottaa tunteiden käsittelyä. Se on myös oiva tapa jäsentää omaa elämää. Kirjoittaminen on itseilmaisua ja terävöittää ajattelutyötä.
5. Onko sinulla joku hyvä niksi, jota voi kokeilla, jos tekstiä ei synny?
Kaikille kirjoittajille tulee välillä kirjoittamisen jumi, jolloin tekstin tuottaminen katkeaa. Jumin selättämiseksi kannattaa tehdä 5-10 minuutin tajunnanvirtaharjoituksia, joiden aikana annetaan tekstin pulputa vapaasti kielioppisäännöistä ja muokkausasioista välittämättä. Jumin voi avata myös se, että tekee välillä jotakin ruumiillista työtä tai lähtee samoilemaan luontoon.