Anna Onali-Ovaska
SYSMÄ
Hymyilevä mies –elokuvassa on sysmäläisvahvistusta. Jarmo Kiuru, 31, näyttelee siinä dokumenttielokuvan kuvaajaa. Rooli on sikäli osuva, että Kiuru on tosielämässä lopputyötä vaille valmis elokuvaaja.
Hymyilevä mies sijoittuu 1960-luvulle ja kertoo nyrkkeilijä Olli Mäen valmistautumisesta ammattilaisten MM-otteluun. Elokuva palkittiin Cannesin filmijuhlilla ja se on myös Suomen virallinen Oscar-ehdokas. Miten pääsit mukaan elokuvaan?
-Tunsin entuudestaan sekä elokuvan ohjaajan että roolittajan. He ehdottivat minulle dokumenttikuvaajan roolia. Koekuvausten jälkeen sain tietää, että sain roolin. Sen jälkeen kävin pukusovituksessa ja testaamassa, miltä 1960-luvun kamerat ja jalustat tuntuvat käytössä.
Elokuvaa kuvattiin historiallisesti merkittävillä paikoilla, esimerkiksi Helsingin olympiastadionilla, Malmin lentokentällä ja Arlan yleisessä saunassa Kalliossa. Jäikö joku kuvauspaikoista erityisesti mieleesi?
-Olympiastadion jäi parhaiten mieleen. Siellä kuvattiin kohtaus, jossa Olli Mäki nousee kehään MM-ottelussa. Kuvaukset olivat yöllä, siellä oli satoja avustajia ja erityinen tunnelma. Paikalla oli myös oikea Olli Mäki. Stadionilla myös kuvasin nyrkkeilyottelun aikana b-kameralla materiaalia elokuvaan.
Yksi elokuvan kohtauksista kuvataan Arlan yleisessä saunassa, jonka pesuhuoneessa nyrkkeilijät alkavat treenien jälkeen riehua ja heittää vettä toistensa päälle. Meteli on melkoinen, kun yhtäkkiä ovi aukeaa ja sisään astuu Olli Mäen valmentaja dokumenttiryhmän kanssa, johon sinä kuulut. Valkokankaalla meno näyttää melkoiselta. Miten kuvaaminen sujui?
-Se oli railakas kohtaus. Yksi näyttelijä sai peltisangosta silmäkulmaansa ja kamera kastui useamman kerran. Mutta tunnelma oli hieno, eikä kohtausta jouduttu ottamaan uusiksi siksi, että näyttelijät olisivat repeilleet.
-Juttelin Cannesin filmijuhlien jälkeen elokuvaajan leikkaajan kanssa. Hän kertoi, että Cannesissa yleisö oli alkanut nauraa siinä kohtaa, kun kättelen jätkiä. Jätkäthän olivat siinä alasti. Ulkomailla yleisö näkee kohtaukset joskus hieman eri lailla kuin kotimaassa.
Mikä tekee Hymyilevä mies –elokuvasta mielestäsi erityisen?
-Erityisesti se tapa, jolla elokuva on kuvattu. Yleensä elokuvissa on kameran edessä muutama näyttelijä kerrallaan, mutta Hymyilevässä miehessä heitä on useassa kohtauksessa 10-12 tai enemmänkin. Uskallan sanoa, että tällainen tekemisen tapa on poikkeuksellista. Se luo ainutlaatuisen ilmapiirin ja sopii elokuvan kuvaamaan 1960-luvun ajan henkeen. Kuvaustapa on toki ohjaajalle haastavampi, kun ihmisiä ja kysymyksiä on enemmän.
Opintosi Aalto-yliopiston elokuva- ja lavastustaiteen laitoksella ovat loppusuoralla, olet lopputyötä vaille valmis taiteen maisteri. Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
-Valmistun elokuvaajaksi. Laitoksemme entisellä professorilla oli laskukaava, josta ilmeni kuinka monta työkumppania elokuvaajalla pitää olla, jotta hänellä riittää töitä. Käytännössä kuvaajan tärkein työpari on ohjaaja. Minulla on mukavasti kontakteja ja tällä hetkellä kuvaan muun muassa dokumenttisarjaa YleFem-kanavalle. Dokumenttisarja liittyy Suomi 100 vuotta –teemaan ja se kertoo kansakuntamme ikonisista esineistä.
-Haaveeni on tehdä täyspitkä fiktiivinen elokuva.
Olet kasvanut Nuoramoisissa ja käynyt Sysmän lukion. Mitä sanoisit nuorille, jotka haaveilevat elokuva- tai tv-alasta?
-Itse kuvasin videoita jo nuorena, kaverini kanssa jaoimme erityisen kiinnostuksen omien leffojen tekemiseen. Lukiossa uskalsin myöntää itselleni, että tästä voisi saada ammatin. Tiedostin kuitenkin, että se ei ole läpihuutojuttu ja voi viedä jonkun aikaa. Lopullisen varmuuden sain, kun pääsin videoassistenttiharjoittelijaksi Heavy Metal –elokuvaan, joka kuvattiin Sysmässä vuonna 2006.
-Reittejä on monia, samoin tavoitteita. Jotkut etenevät alalle koulun kautta, jotkut hankkivat kokemuksen suoraan työelämästä. Aina tarvitaan tekijöitä, joilla on vahva oma juttunsa. Sitä ei voi opetella ulkoa.