E-sport urheilija sLowi

Viikon henkilö
E-sport urheilija Olli Pitkänen

Kaisa Vigman
HARTOLA

”Mun eläminen ei riipu siitä, kuinka pärjään peleissä ja onnistuuko pelaaminen,sillä mulla on myyntityö, johon voin aina palata. Nyt teen tätä niin kauan, kun tämä tuntuu mukavalta harrastukselta”, sanoo hartolalainen, 22-vuotias Olli Pitkänen. Hän on e-sport urheilija, joka elättää itsensä pelaamisella. Hän kuuluu Suomen e-sport maajoukkueeseen ja hänen pelaajanimensä on sLowi.

Kuinka olet päätynyt pelien pariin?
–Kun olin pieni, katselin isoveljeni pelaamista. Yhdeksän vuotta olen nyt pelannut aktiivisemmin ja viitisen vuotta sitten ymmärsin, että saatankin olla aika hyvä tässä. Lopulta minulle aukeni mahdollisuus valita aurinkopaneeleiden myynnin sijasta lempiharrastukseni – tietokonepelit – ja erityisesti Counter Strike eli CS. Pelaan pääsääntöisesti sitä ja saan siitä palkan.

Mielikuva nörtin nuoren miehen huoneesta, joka on täynnä tietokoneita, kolapulloja ja tyhjiä sipsipusseja saa kyytiä. Olli on e-sport urheilija, joten ne ajat, kun öisin valvottiin energiajuomien voimin, ovat ohitse. Olli elää kuten urheilijat, paitsi että turnaukset ovat usein iltamyöhään ja jatkuvat pikkutunneille asti.

Kertoisitko arjestasi?
– Pelaan viitenä päivänä viikossa, kuusi tuntia päivässä. Työpäivä alkaa iltapäivällä kolmen tai neljän aikaan ja loppuu iltayhdeksältä tai kymmeneltä. Työni on pelata joukkueeni – Havu Gaming-kanssa. Joukkueessamme on viisi jäsentä. Käymme läpi pelejämme, tutkimme vastustajiemme pelejä ja suunnittelemme strategioita. Usein iltaisin on turnauksia – tänäkin iltana pelaamme 18 000 euron turnauksen voitosta.

Mitä tämä e-urheilu sinulta vaatii?
Jos tässä lajissa tahtoo huipulle, täytyy perusasioiden olla kunnossa. Vaikka työrytmi onkin erilainen, nukun 8-9 tuntia – syön hyvän aamupalan ja vitamiineja. Käyn lenkillä tai salilla, jotta saan raitista ilmaa ja pysyisin kunnossa. Syön terveellisesti ja monipuolisesti. Oma vireystila on osattava ajoittaa oikein – se, mitä syöt, vaikuttaa suoraan toimintakykyyn ja aivoihin. Tämä onkin sellaista ”aivourheilua”.

Mitä mieltä olet lasten ja nuorten pelaamisesta?
– Pienen lapsen pelaaminen on aina vanhemman päätös. Mielestäni 7-vuotias on liian nuori pelaamaan räiskintäpelejä, sillä elämänkokemusta puuttuu ja elämän tärkeitä asioita aletaan vasta koulussa opettamaan. Vanhemman on aina tiedettävä, mitä lapset koneella tekevät. Nuorista sanoisin, että jos pelaaminen ei vaikuta normaaliin elämään, kuten koulunkäyntiin ja sosiaalisiin suhteisiin, se on ihan ok. Tämä on harrastus muiden joukossa. Itsellenikin tuli nuorena sanomista siitä, että pelaan liikaa, mutta tämä piti minut pois kyliltä notkumasta.

Olisiko sinulla terveisiä seutukuntamme nuorille?
– Meininki kylällä on välillä aika rajua. Tässä olisi yksi varteenotettava vaihtoehto, josta voi saada ammatinkin. Tiedän muutaman lupaavan pelaajankin täältä ja toivoisin, että he mieluummin istuisivat koneelle ja harjoittelisivat pelaamista kuin pyörisivät illat kylillä. Minä neuvon mielelläni ja kerron tästä lisää – ei tarvitse kuin nykäistä hihasta.

Fiksu nuori mies.