Helena Mäkinen
HARTOLA
Seurakuntatalon keittiössä pyöri kaksi kiireistä kokkia. Jouluateria sadalle ilmoittautuneelle oli pian alkamassa. Seurakunta oli kutsunut vieraakseen työttömiä, vähävaraisia ja eläkeläisiä. Moni lapsiperhekin oli ottanut kutsun vastaan.
Diakonissa Kirsi Männistö oli organisoinut kaiken hienosti ja saanut useita vapaaehtoisia järjestelyihin avukseen. Seurakuntatalon suuri sali oli juhlavasti koristeltu, kelpasi tulla syömään! Järvisen Hannu oli apureineen valmistanut kaikki jouluiset herkut (kinkku, rosolli, salaatti, savulohi, laatikot) ja koristanut tarjoilupöydän juhlan arvoisesti.
Männistö luki jouluevankeliumin ja kertoi joulun merkityksestä.
– Moni kokee joulun ahdistavana ja haluaisi mieluummin hypätä koko juhlan yli. On hienoa, että olette tulleet yhdessä tänne ruokailemaan. Ateriayhteys on tärkeä! Saamme yhdessä nauttia hyvää ruokaa ja iloita toistemme seurasta.
Pöydissä kävi melkoinen porina, ruoka maistui ja sitä haettiin lisää.
Onko tämän kaltainen jouluateria tärkeä? Meidän pöydässä tuumattiin, että jo se on hyvä, että saa olla yhdessä muiden kanssa. Jos elää yksin, joutuu usein syömäänkin yksin. Ruoka maistuu parhaiten hyvässä seurassa. Suomalainen joulunvietto on perhekeskeistä – jos perhettä ei ole, jää helposti yksin.
Perheissä jouluaika voi olla hyvinkin raastavaa, jos ei ole varaa ostaa lapsille mieluisia joululahjoja. Ja iäkkäillä saattaa suuri osa pienestä eläkkeestä kulua lääkkeisiin, silloin on aina nipistettävä ruokakuluista. On tosi hienoa tulla valmiille aterialle.
Ilta jatkui laulujen parissa. Leo Mäkiön johdolla päästiin laulamaan tuttuja joululauluja.
Kaikille vieraille tuotiin illan kuluessa kokonainen kassillinen jouluherkkuja kotiin viemisiksi.
Pienempään saliin oli kerätty runsaasti vaatteita, muun muassa tuliteriä villasukkia. Niitä käytiin hakemassa mukaan. Pehmolelujakin löytyi hyvä valikoima.
Lopuksi nautittiin vielä kahvia ja joulutorttuja, kukaan ei takuulla jäänyt nälkäiseksi!