Ilkka Hörkkö
SYSMÄ
Ahvenanmaa on monille oudoksi jäänyt pala Suomea. Tai sitten ”vierailu” on jäänyt 15 minuutin pysähdykseen Maarianhaminan satamassa ruotsinlaivan kannella. Korona-aika, varsinkin viime kesä, herätti luontokohteiden ohella kiinnostuksen myös Ahvenanmaata kohtaan. Useat välttelivät vielä ulkomaille matkustamista. Visit Åland -sivuston mukaan heinäkuussa 2021 suomalaisia matkailijoita yöpyi Ahvenanmaalla lähes 50 000, kun heinäkuussa 2019 lukema oli 23 500.
Tänä kesänä tilanne on normalisoitunut, kun suomalaiset ovat jälleen suunnanneet tuttuihin Euroopan ja Välimeren lomakohteisiin. Ahvenanmaan majoituksiin oli tarjolla muutakin kuin eioota, joten elokuun puolivälissä oli sopiva tilaisuus käydä autoillen katsastamassa saarta.
Ahvenanmaan noin vuorokauden visiitillä ehti hyvin nähdä Maarianhaminan idyllistä pikkukaupunkia. Lisäksi teimme autolla kierroksen saaren pohjoisosiin Getan kuntaan.
Ahvenanmaan päätiet on numeroitu numeroin 1-4 ja suuntasimme pääsaaren keskiosien Godbyn taajaman kautta tietä numero neljä pohjoiseen.
Matkalla pistäydyimme Kastelholman linnassa. Linna on yllättävän iso ja restauroitu hyvään kuntoon. Siihen voi tutustua vapaasti tai opastetulla kierroksella.
Talot pihoineen ovat hyvin hoidettuja, ja tammea, saarnia yms. kasvavat metsät antavat vaikutelman Virosta tai Etelä-Ruotsista. Suomen omenantuotannosta valtaosa tulee Ahvenanmaalta ja tien neljä varrella on suuria omenaviljelyksiä. Ahvenanmaalla omenaa viljellään noin 300 hehtaarilla.
Geta-vuori on Ahvenanmaan tunnetuimpia näköalapaikkoja. Pohjoinen Ahvenanmaa ei ole suinkaan laakeaa vaan kallioista maastoa ja useampi vuori kohoaa yli 100 metriä merenpinnan yläpuolelle. Vuorella on pieni näkötorni ja maisemat merelliseen ympäristöön ovat huikeat. Yksi Suomen hienoimpia näkymiä!
Maarianhaminassa kaupunkialue on helposti käveltävissä, etäisyydet ovat lyhyet. Kannattaa ehdottomasti käydä Merikorttelissa. Kohuttu Venäjän konsulaatti rauta-aitojen takana vaikutti autiolta.
Suomea ei saarella paljon kuule. Majoituspaikoissa asiakasta palveltiin heti hyvällä suomen kielellä. Muissa liikkeissä henkilökunta ryhtyi yleensä puhumaan englantia havaittuaan asiakkaiden suomenkielisyyden. Mantereelta tulijoiden ruotsin taitamiseen ei kai luoteta.
Kuvassa: Kastelholman linna on hyvin säilynyt keskiaikainen linna.
