”Mistä voisimme vielä säästää”

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ/HARTOLA

Hintojen nousu on ollut viime aikoina nopeaa. Erityisesti polttoaineiden ja ruuan hinta on selkeässä nousussa.
Helmikuisesta Venäjän hyökkäyksestä on lähtenyt liikkeelle tapahtumaketju, joka ravisuttaa koko maailmaa. On arvioitu, että hintojen nousu jatkuu edelleen ja jopa ruokapulasta on puhuttu.
Mitä voi tehdä, kun rahalla tuntuu saavan aina vain vähemmän. Teimme gallupkyselyn tavallisten kansalaisten parissa Sysmässä ja Hartolassa. Osa ei halunnut etunimeään esille.

Kysymykset:

  1. Miten ruuan, polttoaineen ym. kallistuminen on vaikuttanut sinuun?
  2. Onko joku asia kohdallasi vähentynyt tai muuttunut (esim. autoilu)?
  3. Onko sinulla jotain vinkkejä miten /mistä voisi säästää hintojen noustessa?

Henkilö X, nainen


1.-2. Hintojen nousu tietenkin harmittaa. Ei kuitenkaan vaikuta kauheasti, menoni ovat aika pienet. En ole joutunut juuri mistään vähentämään. Perheiden ja pienituloisten ruoka- ja asumiskustannusten nousu huolestuttaa. Polttoaineiden hinnannousu vaikuttaa monella tavalla, mm. kuljetus- ja maatalousyrittäjät kärsivät.

  1. Säästää voi priorisoimalla menoja. Ei pidä luopua kokonaan hauskuutta tuottavista asioista, ettei mene rahojen lisäksi elämänilo.

Timo

  1. Harmittaa, toisaalta se on hinta, minkä joudumme maksamaan demokratian /arvojemme puolustamisesta Euroopassa.
  2. Ei vielä, jatkossa ehkä tarkastelee liikkumista tarkemmin.
  3. Vähentää turhaa autoilua. Laskea sisälämpötilaa talvella, eikä käytä jäähdytystä. Käyttää enemmän lähellä tuotettua ruokaa.

Hannele

  1. Harmittaa, mutta hyväksyn syyt. Enemmän olen huolissani Euroopan tilanteesta ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.
  2. Kun koko elämänsä on elänyt pienillä tuloilla, niin tilanne on hallinnassa. Jotain isompia hankintoja on siirretty. Ostosten hintaa ja alkuperää katsoo tarkemmin.
  3. Ruokamenoissa, kun valmistaa ruuan itse, eikä sorru heräteostoksiin. Juhannusjuomatkin saisi edullisesti, jos ”sysmäläinen perinne” on tallessa.

Henkilö X, mies

  1. Aivan järjetöntä. Vedotaan sotaan, vaikka hintoihin vaikuttaa verotkin. Rahaa syydetään maailmalle kaikkeen. Mutta ei omalle kansalle. Kohta maa ajautuu lamaan, maatalous kaatuu ja työpaikat häviää.
  2. Alkaa se ajamisessa näkyä, jotain ruokia jää ostamatta, kun hinnat järjettömät.
  3. Enpä tiedä mistä säästää, näköjään päättäjät haluaa maan lamaan.

Pekka

  1. Venäjä, sen hävytön hyökkäyssota Ukrainaan, ja siitä seuranneet pakotteet vaikuttavat rajusti talouteen ja hintoihin. Tämä on väistämätön seuraus Kremlin sikamaisesta toiminnasta. Venäjän kansa kuulee ja näkee propagandaa. Surullista. Ykköstoive olisi ”tuuletus” itänaapurin hallintoon.
  2. Autolla ajossa on aina menty taloudellinen ajo edellä. En vertaile tankkauspaikkoja, pyrin jättämään bensarahat paikalliselle yrittäjälle. Hankin tänä kesänä mopon/skootterin, jolla ajelen sään salliessa nurkka-ajot halvalla.
  3. Kauppaan kauppalistan kanssa. Vettä ei lutrata, valoja ei pidetä turhaan. Lajittelu ja sopimusten ja liittymien kilpailutus kannattaa.

Saija

  1. En lähde valittamisen linjalle, hinnat ei siitä tule alaspäin. Tyydyn tilanteeseen. Edelleen juon kahvia ja autolla ajan paljon. Joudun ajamaan esim. Sysmä-Lahti väliä tiuhaan. Arvostan kotimaista ruokaa ja aika samoja juttuja ostan kuin ennenkin. Pyrin ostamaan kerralla paljon.
  2. Arjessani ei hintojen nousun jälkeen ole mikään muuttunut. Samat ajot edelleen. Ehkä tulee ostettua vähemmän tuotteita ”ohi lapun”.
  3. Turhat ajot minimiin. Tekemällä ruokaa itse. Kannattaa käyttää kaikki ruuat mitä ostaa, niistä voi tehdä seuraavana päivänä eväitä. Hävikkiä ei tule oikein mitään.

Miina

  1. Ruuan hinnan kallistuminen on tiettyyn rajaan asti ok. Toivottavasti sen arvostus myös nousee. Polttoaineen hinnan nousussa on hyvät ja huonot puolet. Niille huono, joille työpaikkaan liikkuminen, terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen tai ruokahuolto /ruuan tuottaminen on elinehto. Mutta nousu toivottavasti jossain määrin hillitsee tarpeetonta huviajelua.
  2. Elän syrjäseudulla. Olen aina harkinnut liikkumistani ja kerännyt asioita samalle reissulle. Tämän vuoksi ei ole ollut tarvetta muuttaa kulutuskäyttäytymistä.
  3. Pitäisi opetella elämään tavalla, missä kaiken ei tarvitse tapahtua just nyt. Tehdään reittisuunnittelua ja hoidetaan asiat kerralla, näin tulee säästöä polttoainemenoissa. Ostoslistan suunnittelu ja heräteostosten välttäminen ovat tärkeitä kauppa-asioinnissa.

”Mistä voisimme vielä säästää. Voiko mäyräkoiran luontoon päästää.” Näin riimittelee Arttu Wiskari Sirpa-kappaleessaan. Ehkä noin kolkkoa kohtaloa ei kotieläimille sentään tarvitse harkita.

Murteissa idän ja lännen vaikutteita

Mika Sankari
SYSMÄ

Ensimmäiset itämerensuomalaiset saapuivat Päijänteelle Hämeen suunnalta. Läpi keskiajan pitkälle uudelle ajalle koko Päijänteen vesistöalue kuului Hämeenlinnan linnalääniin. Sen itärajalla alkoi jo 1400- luvulla olla pahoja kahakoita hämäläisten ja savolaisten välillä. Tuossa kulkee tänäkin päivänä Päijät-Hämeen ja Etelä-Savon murreraja.

Päijät-Hämeen murrealueella oli uuden ajan alussa ainoastaan kaksi suurta kirkkopitäjää: Jämsä sekä Sysmä (jossa lisäksi Hartola, Joutsa, Leivonmäki, Luhanka ja Pertunmaan länsiosa).

Päijät-Hämeen murteiden savolaistuminen kulminoitui vuonna 1597 Hämeessä nuijasotaan, jonka seurauksena autioitui 33 % Suur-Jämsän sekä jopa 55 % Suur-Sysmän tiloista.

Tällä kohtaa sijaitsi myös Suomea halkova jyrkkä kulttuuriraja, jonka länsipuolella olivat sahtia ja verimakkaroita nauttivat peltoviljelijät, itäpuolella puolestaan kaljaa ja jauhomakkaroita nauttivat kaskiviljelijät.

Termin ”Päijät-Hämeen murteet” vakiinnutti Terho Itkonen (1956), jonka alkuperäinen suunnitelma olikin kirjoittaa väitöskirjansa aiheesta ”Päijänteen seudun murteet idän ja lännen risteilyalueena”. Murrealueen kilpailevina niminä ovat olleet ”Savon lounainen ulkoryhmä”, ”Itä-Häme” ja ”eteläinen Keski-Suomi”, mutta yleisin nimitys on silti ollut jo pitkään ”Päijät-Häme”.
Päijät-Hämeen murteet eivät sijaitse ainoastaan hämäläis- ja savolaismurteiden vaan myös länsi- ja itämurteiden rajalla. Toisin sanoen kyseinen raja erotti toisistaan kaksi muinaista itämerensuomalaista kantamurretta: länsisuomen ja muinaiskarjalan.

Päijät-Hämeen murteiden vanhin kerrostuma on länsisuomalainen eikä muinaiskarjalainen jopa siitä huolimatta, että vahvin kerrostuma on savolainen eikä hämäläinen.
Asiaa mutkistaa vielä pieni terminologinen ongelma: nykyisin on olemassa myös Päijät-Hämeen maakunta, joka on Päijät-Hämeen murteiden kanssa päällekkäinen ainoastaan Hartolan ja Sysmän osalta. Muu Päijät-Hämeen maakunta kuuluu kaakkoishämäläiseen murrealueeseen, kun taas Päijät-Hämeen murrealueesta pääosa kuuluu Keski-Suomen maakuntaan, mistä Hartolan ja Sysmän lisäksi ainoina poikkeuksina ovat Etelä-Savoon lukeutuvan Pertunmaan länsiosa sekä 1.1.2021 alkaen Pirkanmaahan kuulunut Kuhmoinen.

Itäryhmää puolestaan vastaa Päijänteen itäpuolelta historiallinen Suur-Sysmä eli emäpitäjä Sysmän lisäksi tytärpitäjät Hartola, Joutsa, Leivonmäki, Luhanka ja Pertunmaan länsiosa.

Lisää aiheesta: Päijät-Hämeen murteet idän ja lännen välissä. Tekijä: Kallio, Petri. Julkaisija: Helsingin yliopiston kirjasto. Päiväys: 2022.

BB-88:lle yllätysnousu takaisin kakkosdivariin 

Lauri Hildén 
SYSMÄ 
 
Bandy Boys –88:n edustusjoukkueen viime kausi Kaakkois-Suomen 2. divisioonassa päättyi pettymykseen, kun Saipa Akatemian vahva loppukausi suisti sysmäläiset putoajan paikalle. Näin ollen tulevalla kaudella vauhtia olisi haettu kolmosdivarista, mutta sarjamuutosten vuoksi BB-88 sai sarjapaikan kakkosesta myös ensi kaudelle. 

Seuran hallituksessa toimivan Ilkka Hörkön mukaan sarjapaikan saaminen tuli yllätyksenä myös seurajohdolle. 

– Oli kyllä yllätys meillekin. Syy oli siinä, että viime kauden lohkosta peräti kaksi joukkuetta – Pelicans SB ja Imatran Voima – nousivat Suomi-sarjaan, eivätkä kaikki kolmosesta nousuun oikeutetut joukkueet halunneet ottaa kakkosdivarin sarjapaikkaa vastaan. Meille sitten tarjottiin paikkaa, kun haluttiin pitää sarjan joukkuemäärä samana. 

Viime kausi oli BB-88:lle pelillisesti vaikea, vaikka hyviäkin esityksiä kauteen mahtui. Näkymät ensi kauteen ovat suunnilleen samanlaiset, vaikka potentiaalia parempaankin on. 

– Ongelmat ovat aika lailla samat mitä aiemminkin. Kakkosdivarin tasoista pelaajamateriaalia, ja etenkin nuoria pelaajia, on paikkakunnalla hyvin vähän. Pelaajarunko on jo melko iäkäs, eikä juoksuvoimassa pärjätä kovimpia joukkueita vastaan. Edellytyksiä viime kautta parempaan suorittamiseen on, mutta etenkin puolustuspelin pitää parantua. 

Joukkue pelasi viime kauden puolestavälistä lähtien ilman vakituista päävalmentajaa. Valmennuksen puute tuo totta kai omat haasteensa pelaamiseen, ja tilanteeseen pyritään saamaan ratkaisu ennen uuden kauden alkua. 

– Lopullista kerrottavaa valmennustilanteesta ei vielä ole, aika näyttää miten kokonaisuus tulee rakentumaan. Joka tapauksessa positiivinen tekemisen meininki pitäisi pelaamiseen saada, silläkin voisi pärjätä jo pitkälle. Kokeneen joukkueen valmentaminen on kuitenkin aina omanlaisensa haaste. 

Sysmäläinen salibandy on ollut edustusjoukkuetasolla alamäessä viimeisten vuosien aikana. BB-88 putosi kolmosdivisioonaan muutama vuosi sitten eikä putoaminen neloseen ollut kaukana. Sen jälkeen parin kauden ajan pelaaminen on ollut pirteämpää, mutta tulevaisuudennäkymät ovat haastavat. 

– Pieneltä paikkakunnalta ei vain löydy pelaajamassaa. Joku pysyvämpi yhteistyökuvio voisi tulevaisuudessa olla paikallaan, jotta voidaan jatkossakin tällä tasolla pelata. Harmittavasti lähikunnista, kuten Asikkalasta ja Hartolasta, ei ole oikein löytynyt pelaajia kakkosdivarin tasolle.  

Parin viime vuoden aikana Sysmässä on tehty yhteistyötä lahtelaisten ja hollolalaisten joukkueiden kanssa, ja samanlainen järjestely on hakusessa myös ensi kaudelle. Muutoin joukkueen pelaajarunko pysynee suhteellisen samana. 

– Entisestä rungosta löytyy jonkin verran jatkajia ja pari nuorta pelaajaa saataneen mukaan omista riveistä. Farmiyhteistyöhön pitää kuitenkin varmaan tänäkin vuonna lähteä, jotta saadaan ylipäänsä riittävä määrä pelaajia kasaan. Edellisten kausien farmijoukkueiden kanssa on ollut alustavaa keskustelua, mutta tarkempaa tiedotettavaa ei tästäkään vielä tässä vaiheessa ole. 

Positiivisuuden lähettiläs, Martta Wendelin

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ

Martta Wendelin on nimenä tuttu lähinnä vanhemmalle polvelle. Köyhien Helene Schjerfbeckinakin mainittu kuvataiteilija on tunnettu erityisesti lehtien kansikuvittajana ja korttien piirtäjänä. Kuvitustyön varjoon on jäänyt mittava maalaus-, grafiikka- ja piirustustuotanto.

Sysmän kirjastossa avattiin Martta Wendelin kesänäyttely 30.5. Se on nähtävissä kirjaston tiloissa 28.7. saakka. Näyttelyn järjestää Martta Wendelin -seura Tuusulasta. Avajaisissa olivat mukana Wendelin-seuran puheenjohtaja Leena Jäntti sekä sihteeri Kirsi Sukula-Ruusunen. He kertoivat Wendelinin urasta ja elämästä ja esittelivät kuvataiteilijan tuotantoa.

Näyttelyssä ei ole Wendelinin alkuperäisiä töitä, vaan työt ovat kopioita. Heti kirjastoon saapuessa vierailija kiinnittää huomion esillä oleviin Kotiliesi-lehden kansikuviin. Erityisesti niistä Wendelin on tunnettu.

Perheetön Martta Wendelin (1893-1986) rakensi jatkosodan jälkeen kodin Tuusulan taiteilijayhteisöön. Näin hän eli lähellä monia muita taiteilijoita, elämättä kuitenkaan ”taiteilijaelämää”. Hän teki sen sijaan töitä ollen monipuolisesti taitava. Hän osallistui myös talon rakentamiseen. Helpolla hän ei päässyt, sillä sodan jälkeen perheelliset asetettiin etusijalle. Wendelinillä oli vahva sosiaalinen omatunto. Hän hoiti äitiään ja otti vieraan lapsen Lapista kasvattilapseksi. Myös hyväntekeväisyyteen hän osallistui, esimerkiksi antamalla korttioriginaaleja käytettäväksi korttien painamiseen, joiden tuotto menee edelleen Tuusulan seurakunnan diakonia- ja lähetystyöhön.

Hänen kuvituksiaan voi luonnehtia positiivisiksi.
-Wendelin eli viiden sodan aikana. WSOY kutsui Martan kuvittajaksi Porvooseen vuoden 1919 alussa. Suomen itsenäistymisen ajan sekaviin vuosiin sisältyi myös paljon henkilökohtaista surua, kun hänen isänsä ja useita sisaruksia kuoli lyhyen ajan sisällä, Leena Jäntti selvitti.

-Hän teki kuitenkin kaunista, jonkun mielestä ehkä naiivia kuvitustyötä. Hän loi kuvituksissaan kauniimpaa maailmaa kaikille synkkinäkin aikoina, kertoi Wendelin-seuran sihteeri Sukula-Ruusunen.

-Olen ihastunut Wendelinin positiivisuuteen ja toivon, että ihmiset löytäisivät sen.

Wendelinin kyvyistä ja arvostuksesta kertoo, että vielä vuonna 1985 hänelle tarjottiin töitä kuvittajana. Niitä yli 90-vuotias kuvataiteilija ei enää ottanut.

Kuvassa: Wendelin-seuran puuhanaiset esittelevät kasvattilapsen häälahjaksi tehtyä Hedelmäasetelmaa.

Nokan patikka

Helena Mäkinen
HARTOLA


Koitti ry järjesti 29.5. Tauno Lehtosen johdolla patikoinnin keväisessä metsässä. Pienen sateen jälkeen luonto tuoksui raikkaalta, linnut lauloivat ja aurinkokin pilkisti, vaikka kauempana jyrähtelikin.

Risto Sankari kertoi lyhyesti lähellä sijaitsevan lapsuudenkotinsa Uotilan vaiheista. Risto oli saanut selvitettyä sukunsa vaiheita vuoteen 1694 saakka, jolloin Lautniemen torpassa oli syntynyt Kaapo Laurinpoika. Hän oli hakeutunut 1723 Koskipään rakuunaksi. Vastamäen Anttilasta tulivat Uotilaan veljekset Josef (s. 1875), jota kutsuttiin Juosepiksi ja hänen velimiehensä Herman, kumpikin perheellisiä miehiä. Veljekset asuivat Uotilassa yhdessä kolmisen vuotta, mutta totesivat sitten, että pieni torppa ei elätä kahta perhettä. Herman muutti Pertunmaan Mansikkamäkeen.

Patikan piti alkaa puoliltapäivin, mutta samaan aikaan alkanut Lemmonlammentien tiekokous viivästyttä lähtöä. Ototettiin kokouksesta muutamaa patikoijaa mukaan. Näytti myös siltä, että alkaa sataa, joten odoteltiin rauhassa tovi.

Osallistujia kertyi hieman vajaa 20, joista pari jäi virittelemään makkaratulia, kun muut lähtivät taivaltamaan Pohjärven eteläkärjestä. Hyttysiä ei onneksi ollut kiusaksi asti.
Reitti kulki ensin Pohjärven ja Suurjärven välistä kannasta pitkin, sitten noustiin mäkeä ylös. Keväinen metsä oli vehreä, mustikat kukkivat jo lupaavasti.

Patikan aikana tuli muutama tippa vettä ja ilma oli lämmin, mutta kun päästiin takaisin lähtöpisteeseen, alkoi sataa. Se ei kuitenkaan haitannut jutustelua ja pian päästiin mehun, kahvin ja makkaroiden kimppuun.

Tauno Lehtonen kertoi, että reitin varrella sijaitsevaa Römpsinsuota oli ollut tarkoitus käydä katsomassa, mutta joskus metsäpoluilla käy niin, että alkuperäinen suunnitelma muuttuu. Eipä tuo haitannut. Seuraavalla kerralla römpsitään suolle.

Kuvassa: Polkua pitkin mäkeä ylös.

Lenkkimaasto oli vaihtelevaa.