Viikon Nuori: Vili Hildén

Nette Rimpioja
SYSMÄ

”Mies voi lähteä Sysmästä, muttei Sysmä miehestä.”

Tällä viikolla tapaamme viikon nuorena Sysmäläisen Vili Hildénin.

Kertoisitko itsestäsi lyhyesti ja mitä teet tällä hetkellä?
–Olen pian 24-vuotias sysmäläinen mies. Tällä hetkellä työskentelen Sysmän Polttoainepalvelu Oy:ssä syksyyn asti ja odotan kesällä tietoa jatko-opinnoista. Minulla on vakaa parisuhde ja tyttöystäväni muutti viime viikolla Sysmään!

Minkälainen on koulutuspolkusi tähän mennessä?
–Sysmässä suoritin peruskouluni ja siirryin siitä Heinolaan koulutuskeskus Salpaukseen suorittamaan turvallisuusalan perustutkinnon. Valmistumisen jälkeen lähdin työelämän kautta ammattikorkeakouluun Mikkeliin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Parin vuoden opintojen jälkeen huomasin kuitenkin olevani liian empaattinen luonteeltani hoitoalalle ja keskeytin opinnot. Myynti ja markkinointi ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja hainkin nyt kevään korkeakouluhaussa liiketalouden tradenomiohjelmaan.

Missä näet itsesi 10 vuoden päästä?
–Toivon mukaan asun Sysmässä omakotitalossa järven rannalla. Nykyinen parisuhteeni olisi kestänyt ja meillä olisi mahdollisesti jo lapsia. Lisäksi vakaa tilanne työelämässä ja mielenkiintoisia hommia myynnin ja markkinoinnin saralla, mahdollisesti johtotehtävissä jossain firmassa.

Mihin vapaa-aikasi kuluu?
–Olen 10-vuotiaasta asti harrastanut vapaapalokuntatoimintaa Sysmässä ja 16-vuotiaana siirryin hälytysosastoon mukaan. VPK-toiminnan myötä olen käynyt muun muassa ensivastekoulutuksen. Muutoin pidän frisbeegolfista, biljardin peluusta ja keilaamisesta. Lisäksi pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa itselleni tärkeiden ihmisten kanssa.

Sysmän Polttoainepalvelu Oy:n Facebook-sivulla on brändäytynyt “kesäpoika Vili”, joka kertoo tarinaa yrityksen arjesta. Taidat olla yksi hahmon taustavaikuttajista, millaista sitä on ollut tehdä?
–Idea lähti isoveljeni kiusoittelusta ja huomasimme, että huumori toimii ja ihmisiä kiinnostaa tarinat somessa. Vaikka hahmo on fiktiivinen, jokaiseen tarinaan liitetään palasia tosielämän Vilin arjesta ja kommelluksista. Kaikki tarinat käydään läpi perheen kanssa ennen julkaisua, mutta meillä on Jessen kanssa vapaat kädet markkinoinnissa. Kesäpojan matkat tulevat jatkumaan tänäkin vuonna, kannattaa siis seurata facebookissa Vilin menoa.

Ystäväpiirisi kokoontuu aikuisiälläkin usein Sysmään viettämään aikaa ja paikkakunta yhdistää nuoria. Kuinka merkittävä osa Sysmä on identiteettiäsi?
–Se on todella iso osa identiteettiäni. Mies voi lähteä välillä Sysmästä, muttei Sysmä miehestä. Päijänne ja maaseudun rauha ovat todella tärkeitä itselleni. Esittelen itseni aina ylpeästi sysmäläisenä ja markkinoin paikkaa missä ikinä liikunkaan. On hienoa nähdä miten ystävyyssuhteeni ovat kestäneet nuoruusvuosilta asti ja Sysmä yhdistää meitä.

Mitä odotat tulevalta kesältä?
–Odotan lämpöisiä kelejä ja sitä, että kylänraitti vilkastuu kesäelämästä. Lisäksi vesille pääsy ja moottoripyöräily kuuluvat kesääni. Liityin myöskin Sysmän Sisun ohjaajaporukkaan vetämään harrastustoimintaa lapsille ja nuorille, mielestäni on tärkeää olla mahdollistamassa lapsille täällä harrastuksia.

Sysmän koulumaailma puhuttaa mediassa kovasti tänä keväänä. Millaiset muistot sinulle on jäänyt sysmäläiseltä koulunpenkiltä?
–Ihan hyvillä mielin muistelen. Muutamien opettajien kanssa minulla oli henkilökohtaisesti erimielisyyksiä. Toki olin villi nuori poika ja tekevälle sattui, mutta muutamien kanssa meni sukset ristiin ja jouduin osittain silmätikuksi. Arvostan kuitenkin pieniä luokkaryhmiä ja yksilöllistä opetusta. Yleisesti ilmapiiri oli hyvä ja luokkakavereiden kanssa tultiin toimeen.

Karting-rata LAAJENEE!

Mika Sankari
HARTOLA, SYSMÄ

Itä-Hämeen FK-kerho piti sääntömääräisen vuosikokouksensa Kalhon karting-radan kioskilla viileässä eli vappua enteilleessä säässä torstai-iltana 29. huhtikuuta.


Benjami Pohjankoski luovutti puheenjohtajuuden seuraavaksi kolmeksi vuodeksi Harri Palvaselle. Lisäksi hallituksen uusiksi jäseniksi valittiin Jukka Heino, Mika Ulmala, Hannu Palvanen, Kemal Sekersöz ja Jukka Larkala.


Suomen kolmanneksi vanhimman karting-kerhon toiminta alkoi 36 vuotta sitten. Rata onkin kuulunut käytännössä kaikkien suomalaisten formulatähtien kehityskaareen.
Luvassa on muutoksia 500 metrin pituisen ja seitsemän metriä leveän radan profiiliin. Sille tulisi remontin yhteydessä pituutta lisää reilut 300 metriä. Asfalttipintakin uusitaan kokonaisuudessaan jos ja toivottavasti kun työt päästään tekemään.
-Tämän jälkeen radalla voisi ajaa karting-autojen lisäksi esimerkiksi supermotoilla, Palvanen sanoo.
Ratatöihin on haettu Päijänne Leader -rahoitusta, mutta lopullista päätöstä ei ole vielä tullut. Tukea on kuitenkin Palvasen mukaan alustavasti lupailtu.


Kalhon radalle pääsee kohtuuhinnoin.
Aikuisten jäsenmaksu on 25 euroa, alle 15-vuotiailta peritään 15 euroa. Ratamaksu on 20 euroa ja kausimaksu 100 euroa.
Ulkopaikkakuntalaiset, joilla on oma auto, saavat avaimen Taukotuvalta maksamalla sinne 20 euroa. Jäsenmaksulla saa oman avaimen, mutta oma auto pitää olla. Karting-autoja voi tiedustella esimerkiksi puheenjohtajalta. FK-kerhon jäsenet saavat ajaa sallittuina aikoina itsekseen.
Kerholla on muutama menopeli sekä junioreille että aikuisille.
Itä-Hämeen FK-kerho tekee yhteistyötä Heinolan Urheiluautoilijoiden kanssa. Nettisivujensa mukaan heinolalaiset suunnittelevat karting-kauden avausta toukokuun loppupuolelle.


Kalhon radalla ajetaan kauden mittaan myös muutamia vapaan sarjan kilpailuja.
Tutustumis- ja esittelytilaisuuksia järjestetään, jos olosuhteet ja rajoitukset sen mahdollistavat. Sama ehto koskee kerhoiltoja.
Keväisissä talkoissa tarkistetaan radan kunto talven jäljiltä, katsastetaan kerhon autojen kunto, tehdään radan lähiympäristön maisemanhoitoa ja huolletaan rata-alueen rakennuksia.


Kauden avaustapahtuma järjestetään myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. Kerhon ilmoittelua kannattaa seurata esimerkiksi Facebookissa ja Lähilehdessä.

Kuvassa: Harri Palvanen valittiin Itä-Hämeen FK-kerhon uudeksi puheenjohtajaksi.

Vilkas eläkeläiselämä kutsuu Päiviä

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Pankinjohtaja Päivi Virolainen jää eläkkeelle 1.6. liki 40 vuotta Osuuspankki -järjestössä kestäneen työuran jälkeen. Ennen varhennetulle eläkkeelle siirtymistään hän pitää vuosilomansa, joten viimeinen työpäivä Järvi-Hämeen Osuuspankissa on tämän viikon perjantai.

Kauppaopiston jälkeen vuonna 1982 Päivi pääsi heti töihin Jokioisten Osuuspankkiin.
Työpaikka Jokioisissa oli perusteltua, sillä hänen miehensä Hannu opiskeli paikkakunnalla maatilateknisessä koulussa.

Paluu Sysmään tapahtui v. 1984 ja työpaikka järjestyi Hartolan Osuuspankkiin. Seuraavana vuonna pankinjohtaja Arvi Taurama houkutteli Päivin Sysmän Osuuspankkiin töihin ja se polku on jatkunut tähän päivään saakka vaikkakin muutamien pankkifuusioiden kautta.

– Kauppaopiston jälkeen mietin työpaikkaa matkailun parissa, mutta nämä pankkityöt sattuivat aina luiskahtamaan kohdalle sopivissa paikoissa. Tärkeintä on se, että minulla ei ole ollut koskaan työtöntä päivää.

Päivi Virolaisen työt pankissa ovat olleet moninaisia ja siitä hyvänä todisteena ovat hänen virkanimikkeensä; palveluneuvoja, projektipäällikkö, pankinjohtaja, asiakkuuspäällikkö ja lopussa uudelleen pankinjohtaja. Koko Päivin työuran ajan muutokset olivat arkea pankkimaailmassa, aluksi maltillisempia mutta viime vuosina nopeita.

– Vaikka muutoksia riitti, niin muutamat elementit olivat vakioita – mukavat asiakkaat ja erinomainen henkilökunta.
Suurin muutos tapahtui pankkifuusion muodossa vuonna 2015. Päivi oli alusta pitäen fuusion kannalla.

– Näytti selvältä, että pienet pankit eivät pärjää ja vahvuuden hakeminen suuruuden kautta oli välttämätöntä. Ennen samoja byrokratian vaatimia asioita tehtiin meilläkin kolmessa paikassa, nyt jatkossa vain yhdessä. Nykytilanne ”riittävän suuri, mukavan pieni” kuvaa Järvi-Hämeen Osuuspankkia hyvin.

Toinen suuri muutos on tapahtunut nettimaailman yleistymisen myötä. Osuuspankin konttoreissa asioivien asiakkaiden määrä vähenee joka vuosi yli 20 %, palvelut siirtyvät verkkoon. Myös isot pankkikonttorit alkavat olla turhia, sillä työt tehdään netin kautta omissa työhuoneissa.

– Viimeisten 8 vuoden aikana on digiloikkia otettu enemmän kuin edellisten 30 vuoden aikana.

Päivi Virolaisella ei ole mitään tarkkoja suunnitelmia eläkepäivien varalle, mutta runsas harrastustoiminta yhdessä Hannun kanssa täyttää ajan. Laskettelu talvella, moottoripyöräily kesällä, iso omakotitalo ja iso piha, runsas yhdistystoiminta sekä tietysti Päijänne.

Iloiset pönttötalkoot

Johanna Halme
HARTOLA

Hartolan Ylemmäisten vanhalla kansakoululla on parina viime tiistaina ollut kevättä ilmassa. Ylemmäisten maa- ja kotitalousseuran aktiivit ovat olleet pönttötalkoissa, jotka huipentuivat suosittuun pönttöarvontaan somessa.
Idea linnunpönttöihin tuli osa-aikaiselta hartolalaiselta Pia Nybergiltä ja touhukkaat kyläläiset tekivät sen haastavimman työmatkan: tuumasta toimeen.

Tinttien talotehtaan toimintamalliksi valittiin elementtituotanto ja oikean mittaiset seinät ja katot sahasi Mauri Kultanen. Tarvikkeet kärrättiin koululle ja tuotantolinja oli pian pystyssä. Akkuporakoneet lauloivat ja käden käänteessä alkoi valmiita pönttöjä syntyä.

Kolmisenkymmentä torppaa myöhemmin kyläläiset pohtivat, että onpas näitä! Kaikille riitti pönttöjä ripustettavaksi ympäri Ylemmäisten kylää, kuin myös yhteisen tapaamispaikan, eli Ylemmäisten koulun ympäristöön.

Valmiita pönttöjä juhlittiin grillaamalla makkaraa ja kehumalla omaa ahkeruutta kahvikupposten ääressä.

Pönttötalkoista oli porukalle tullut niin iloinen mieli, että heräsi idea myös pönttöjen lahjoittamisesta muillekin hartolalaisille. Tavaksi keksittiin facebook-arvonta Hartolan puskaradiossa. Arvontaan osallistui n. 180 kommentoijaa ja arvottavaksi tuli seitsemän pönttöä.

Virallinen arvonta suoritettiin nostamalla voittajien nimilaput rasiasta ja onnetar suosi niin hartolalaisia kuin vapaa-ajan asukkaitakin. Arvonnan päälle juotiin voileipäkakkukahvit ja suunniteltiin seuraavia projekteja.

Se, kuka sanoo, että maalla ei tapahdu mitään, ei katso tarpeeksi tarkkaan. Maalaiskylissä käy pulina ja pöhinä, kuin linnunpöntöissä kevätaikaan konsanaan. Ylemmäisillä pohdittiin, että ikäviä asioita tapahtuu muutenkin, mutta iloisia asioita voi tehdä helposti itse ja kivalla porukalla.

Kuvassa: Ylemmäisten koulun rappusilla ylävasemmalta lukien Pentti ja Marja-Liisa Kultanen, Heikki Starkkila, Mauri Kultanen sekä Marja, Olli ja Pepe Niilahti.

Kyöstin Kuluma: Radioikävä

Kyösti Piippo

Pyöritimme 90-luvulla ikiomaa paikallisradiota, Päijänneradiota. Kymmenvuotinen rupeama oli mielenkiintoinen ja jätti jälkeensä paljon hauskoja muistoja.


Päijänneradion ensimmäinen lähetys tapahtui joulukuussa 1989 ja päättyi Lintan toivekonserttiin vuonna 2001. Taloudellisessa mielessä paikallisradio ei ollut kannattava bisnes. Saimme toki myydyksi päivittäisiin ohjelmiin mainoksia, mutta niiden tuotto oli pois lehti-ilmoituksista. Yhteismitallisesti mainostuotot jäivät entiselle tasolle.


Vuonna 1992 vähensimme ohjelmatuotantoa ja teimme vapaaehtoisvoimin kesäradiota. Muutama vuosi myöhemmin teimme yhteistyöspimuksen lahtelaisen Radio Ysiysin kanssa ja releoimme sen ohjelmaa eteenpäin Päijänneradion taajuudella 94.9 Mhz. Oma tuotanto taisi loppuvuosina käsittää Lintan toivekonsertin lisäksi vain muutamia yksittäisiä ohjelmia. Viimeiset vapaaehtoiset mohikaanit studiossa olivat Pasi Lind, Antti Tapanila, Ilkka Serra, Pauli Nurminen, Tapani Häkkänen ja Kari Halme. Muita paikallisia toimittajia olivat Tuire Äikäs (tietokilpailut) ja Kari Piitulainen (kuntaradio yhdessä allekirjoittaneen kanssa).


90-luvun alussa paikallisradiotoiminta maistui ihan työltä. Menin studioon muistaakseni klo 07.00, tutkiskelin ääneen päivän lehtien uutistarjontaa, kerroin säätiedot ja soittelin hyvää musaa. Tiesin, että Reijo Oinonen ajeli samaan aikaan töihin Judinsalon suunnalta ja toivottelin säätiedotuksessa sinne päin aina aurinkoisia kelejä. Siitä tuli hyvä vitsijatkumo.


Lintan toivekonsertti oli ihan oma lukunsa. Kymmenen vuoden aikana ohjelma synnytti monia hyviä radiosuhteita, kun muutamat soittajat tulivat linjoille jokaikinen viikko. Puhelut olivat pääosin asiallisia, mutta tokihan joskus perjantaipullon jälkeen soittajat olivat melkoisissa fiiliksissä. Studiossa ei aina ollut kiireen takia mahdollista tsekata etukäteen saapuvia puheluita ja liian ”paksujen” yhteydenottojen jälkeen oli pakko iskeä luuria korvaan suorassa lähetyksessä.

Pääkuvassa: Kyösti Piippo (oik.) ja Joni Heinonen.

Pasi Lind ja Tapani Häkkänen.