Kalan perässä kaiken vuotta

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Sysmäläinen Ville Ruppa perusti vaimonsa Niinan kanssa vuonna 2018 Verkkosaaren Pelti Oy -nimisen yrityksen. Nimensä mukaisesti yritys tekee etupäässä peltitöitä, mutta muukin rakennustoiminta kuuluu yrityksen toimialaan. Talvisaikaan Yritys työllistää yhden ulkopuolisen työntekijän, kesäaikaan useampia.


Villen ja Niinan yritys on nimenä vielä nuori, mutta kaikki paikkakuntalaiset ovat oppineet tuntemaan vuosien saatossa Villen intohimoisena kalastajana.


– Olen kulkenut kalassa isän mukana pienestä pitäen. Troolia vedin Kääpän Ekin kaverina kuuden kesän ajan, tunnustaa Ville.


Käytännössä Villen kaikki vapaa-aika kuluu kalastuksen merkeissä ja Niina -vaimokin on mukana työajan sallimissa puitteissa.


Kalastusvälineet vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Avoimilla vesillä kesällä Ville harrastaa vapakalastusta tai vetouistelua. Verkkoja lasketaan veteen vain keväällä ahvenkudun aikoihin. Monet mukavat kalatapahtumatkin järjestetään kesällä. Ville toimii sekä Sysmän Urheilukalastajien että vetouisteluporukan puheejohtajana ja kyseisten järjestöjen puitteissa on useita tapahtumia kesän mittaan. Kiinnostavaksi tapahtumaksi on noussut myös Molskaus, mikä käsittää neljä osakilpailua.


Talvi on verkkokalastuksen kulta-aikaa.
Kulunut talvi on kohtuullisen hyvä saaliiden valossa, kuhaa ja madetta nousi jäälle ihan riittävästi. Talvisaikaan Ville tietysti käy myös pilkillä, varsinkin mateen pilkinnällä on pitkät perinteet.
Oman lukunsa kalastuvuoden kiertoon kuuluvat Lapin kalareissut. Ainakin kaksi kertaa kesässä Ville suuntaan viikon ajaksi kavereineen matkansa Lappiin, Tenolle ja Inarin Muddusjärvelle. Aivan viime päivinä on lehdistössä ollut Villelle ikäviä uutisia -Teno ollaan rauhoittamassa kalastukselta ensi kesäksi.


– Jos näin käy, etsimme uuden paikan joltakin pikkujärveltä. Sieltä löytyy hyvin rautua!
Tenolta tarttui uistimeen koukkuleukainen lohi vuonna 2018, joka painoi 19,2 kiloa. Kalakaverina oli Sami Rellman. Seuraavana kesänä suurin lohi painoi n. 13 kiloa. Viime kesän saalis jäi yhteen tirriin.


Tulevaisuuden suunnitelmat ovat Ville Rupalle selvät. Toimintaa kehitetään niin työelämässä kuin kalastuksenkin parissa vapaa-aikana.


– Tuskin tuo kalastus loppuu koskaan, on se niin verissä.

Kuuluuko hyvin?

Helena Mäkinen
HARTOLA

Hartolan Apteekin kahteen asioimispisteeseen on asennettu induktiosilmukat. Kuulokojetta käyttävien asiointi muuttui helpommaksi. Asiakkailta on jo tullut positiivista palautetta ja apteekkari Minna Itkonen on tyytyväinen investointiin.


– Asiakkaan ei tarvitse muuta kuin laittaa kuulokojeensa T-asentoon, silloin kuulolaite vastaanottaa äänet induktiosilmukan kautta. Jos kuulokoje ei ole mukana, meiltä saa kuulokkeet, jotka ajavat saman asian. Induktiosilmukan ansiosta puhe kuuluu vain asioimispisteen tuolilla istuvan korvaan, ei muille asiakkaille. Laite ottaa tosi hyvin äänen ja auttaa myös asiakkaan intimiteettisuojan säilyttämisessä, kertoo Itkonen.
Laitteen asentanut Laatukuuluu Oy:n Ari Törmä kertoo, että kysymys on esteettömyysasioista, joita myös valtiovalta pyrkii edistämään.


– Heikkokuuloiset ovat kaikkein suurin ryhmä, jolla esteettömyys ei toteudu. Heikkokuuloisten asiat on hoidettu kaikkein kehnoimmin tässä yhteiskunnassa. Ongelmista keskustellaan hyvin vähän julkisuudessa eivätkä kuulolaitteiden käyttäjätkään tuo niitä esiin.


– On hienoa, että Hartolan apteekkari ajattelee asiakkaitaan ja hankki toimitiloihin laitteet, jotka ovat avuksi isolle asiakasryhmälle. Näitä laitteita pitäisi lakien mukaan olla virastoissa ja kaikissa yleisissä tiloissa, joissa on äänentoistolaitteita. Mutta niitä löytyy harvoista kunnista. Kouluissakin laitteet pitäisi olla, mutta edes uusiin niitä ei hankita. Opetustiloissa ne olisivat erityisen tärkeitä.


Yrityksen kuulokuvat.fi -sivuilta löytyy luettelo tiloista, joissa kuuluu hyvin. Sieltä löytyy myös Hartolan Apteekki paikkakuntahaun kautta. Sivuilla asiakas voi antaa palautetta, joka toimitetaan apteekkiin.


Yleinen sääntö on, että jos jossain induktiomerkillä varustetussa tilassa ei laite toimi, niin kannattaa ottaa yhteyttä tilan ylläpitäjään, että ongelma hoidetaan kuntoon.
Huonokuuloisuus on kasvava ongelma. Eliniän pitenemisen myötä kuulo-ongelmatkin lisääntyvät. Mutta myös nuoriso kulkee kuulokkeet korvilla ja altistuu liian koville äänitasoille.


– Huonokuuloisuus on vanhusten dementian aiheuttajista pahimpien joukossa. Kuulo-ongelmien vuoksi ei mennä mukaan, virikkeet vähenevät ja ihminen syrjäytyy.


– Kuulosta kannattaa pitää huolta, sitä voi parantaa vain apuvälineillä. Kuulon heikkeneminen hidastuu, kun hankkii kuulokojeen. Jos kuulon aleneman taso todetaan riittävän haitalliseksi, yhteiskunta maksaa kuulolaitteen. Kuuleminen on perusoikeus, toteaa Törmä.

Kuvassa: Palvelupistesilmukka on yksinkertainen ja edullinen keino parantaa kuulolaitteen käyttäjien palvelukokemusta. Palvelupistesilmukka siirtää asiakaspalvelijan äänen suoraan asiakkaan kuulolaitteeseen selkeästi, ilman taustahälinää.

Ruokapalvelua kotipöytään

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Pitopalvelu mielletään yritykseksi, joka toimittaa suurille ryhmille herkkuruokia erilaisiin pitoihin: häihin, syntymäpäiväjuhliin, ylioppilasjuhliin, hirvijuhliin tai hautajaisiin. Pitopalvelu Tarja Lehtonen on laajentanut viime aikoina toimintaansa pakon sanelemana ja toimittaa tilauksesta tunnetusti maukkaita ruokiaan myös yksityistalouksiin.
– Korona lopetti kaikki juhlat ja meidän oli pakko keksiä jotain korvaavaa toimintaa tilalle, sillä tilauskanta tippui hetkessä yli 50 % entisestä. Viime kesän ja syksyn sekä 2021 alkuvuoden aikana on ollut vain muutamia pieniä tilaisuuksia.


Tarja pyöritteli peukaloitaan vain parisen viikkoa ja pisti tuulemaan. Hän ryhtyi markkinoimaan kotiruokaa yksittäisille asiakkaille. Tilaajapiiri on kasvanut some- ja suusta suuhun mainonnan avulla vauhdilla ja käsittää tällä hetkellä puolensataa asiakasta. Tietty menu on voimassa vähän yli viikon ja käsittää perusarkiruokia: keitto, lasagne, erilaiset laatikot jne. Juhlapyhiksi menu kasvaa käsittämään useamman ruokalajin, runsaamman pääsiäismenun jälkeen tällä viikolla tarjolla on jauhelihakeitto. Vapuksi ja äitienpäiväksi on taas tiedossa hyvän ruuan lisäksi myös kakkuja.
Ruuan jakelussa Tarja käyttää useampaakin tapaa.
– Annoksen voi noutaa minulta kotoa tai voidaan tehdä treffit vaikka torille. Ja tietysti se mukavin tapa, eli tuon ruuan tilausta seuraavana päivänä asiakkaan kotiin.


Tarja luottaa ensi kesään – heinä- ja elokuu on myyty loppuun.
– Juhlien henkilömäärät saattavat vähän pienentyä entisestään, mutta nyt ihmiset ovat päättäneet juhlia. Uskon vakaasti, että pandemia antaa siihen kesällä mahdollisuuden.
Tarja itsekin on valmis täyteen vauhtiin. Henkilökunnan rekrytointi arveluttaa hiukkasen, mutta mm. Nuori työ -projektista on usein löytynyt tarpeellinen apu.
Jotain muutakin lisää on keksitty Tarjan pitopalvelun tuotevalikoimiin. Suurta suosiota nauttinut salaatinkastike on saatavilla itse kullekin kauppojen hyllyissä. K-Supermarket aloitti salaattikastikkeen myynnin ja nyt sitä saa S-marketista ja muutamista kaupoista Heinolaa myöten.

Pitopalvelu Tarja Lehtonen aloitti toimintansa vuonna 2005 ja vuonna 2013 Tarja valittiin Sysmän vuoden yrittäjäksi.

Kuvassa: Lapsenlapsi Lauri on päässyt viime aikoina entistä useammin mummon syliin.

Varttihartolalainen Aino

Kyösti Piippo
HARTOLA

Vaikka tilanne on viime vuosina tasoittunut, on maassamme vieläkin varsin runsaasti pelkästään miesten käsissä olevia ammatteja ja tehtäviä. Voisiko monikaan kuvitella mäkihypyn tuomaritornissa istuvan tyylipisteiden jakajaa naiseksi?
Aino Marttinen siellä kuitenkin istuu.


Marttinen kertoo olevansa ”varttihartolalainen”, sillä mummo on kotoisin Hartolan Koitin kylältä, samoin isomummot.


Aino Marttinen kertoo, että Suomen tusinasta mäkituomarista neljä on naisia ja Marttinen on koko tuomarijoukon nuorin (s. 1995).
Aino on ollut pienestä pitäen kova mäkihyppyfani. Kun pikkuveli Aaro aloitti hyppäämisen Karpalon mäessä, Aino pyöri aina mukana harkoissa, vaikkei itse suorittanut hypyn hyppyä. Kun Lahden Hiihtoseura järjesti mäkituomarikurssin vuoden 2012 lopulla, Aino meni mukaan ainoana naisena. Sieltä polku johti mäkikilpailun sihteeriksi Salpausselän kisoihin.
Salpparin kisoissa Aino tutustui lajin legendaan Walter Hofer’iin, joka pyysi tehokkaan ja hyvin saksankieltä hallitsevan naisen media-assistentiksi Keski-Euroopan mäkiviikolle. Ura lähti nopeaan nousuun.


Ainon ensimmäinen tuomarointi tapahtui v. 2013 Vierumäen juniorikisoissa ja tehtäviä tuli lisää oman hiihtoseuran LHS:n juniorikilpailuissa. Lajin koulutus syveni niin, että v. 2018 Aino suoritti SM-tason tuomarikurssin ja tämän vuoden alussa käteen annettiin kansanvälisen mäkituomarin lisenssi. Hän istui tuomaristossa jo Rukan Continental Cupin mäkikisassa joulukuussa 2020.
– Uskon, että ensi kaudella tulee eteen useampia kansainvälisiä kisoja. Koko maailmassa meitä naistuomareita on alle 20, mutta määrä on ollut kasvussa naisten mäkihypyn yleistymisen myötä.
Hyppääjän tyylipisteiden laskeminen on silkkaa matematiikkaa.
– Se on periaatteessa vähennyslaskua. Jokaisella hyppääjällä on tornista lähtiessään 20 pistettä ja siitä sitten vähennetään hypyn aikana havaitut virheet kolmen eri sektorin kohdalla: ilmalento, alastulo ja loppuliuku.


Mäkituomarin silmän täytyy olla tarkka ja nopea, ammattitaidon ylläpito vaatii jatkuvaa harjoittelua ja kouluttautumista. Lajinsa huippu-urheilijoiden tapaan Aino Marttinen tähtää urallaan korkealle – tavoitteena on tuomaroida joskus olympiakisoissa ja lentomäessä.
Tuomaroinnin lisäksi Aino toimii Suomen Hiihtoliiton mäkituomarikerhon sihteerinä ja on valmentanut 10-vuotiaita nappuloita Vuokatin kesäleirillä.
Aino Marttinen on koulutukseltaan juristi ja työskentelee verotuksen parissa. Hän asuu miehensä Niilan kanssa Rovaniemellä.

Kuvassa: Aino Marttinen on yksi harvoista mäkihypyn naistuomareista.

Sivusta katsoen

1.

Olipa eilen kumma päivä! Oli melkoinen ruuhka tiellä, joka tulee mäkeä alas Öljymäeltä Jerusalemiin. Vain yksi elukka, aasi, mutta kansaa tien täydeltä. Maassa oksia ja lehtiä, ja kummallisinta; jopa viittoja hiekassa ja pölyssä.

Sen aasin selässä istui mies, jonka jalat viistivät maata. Hiljainen mies. Sitä enemmän ääntä lähti muusta porukasta. ”Hoosianna Davidin Pojalle!” Mitä ihmettä sekin tarkoitti?

2.

Naapurini ovat kummaa väkeä. Aika vanhoja ja vähän höpsähtäneitä. Aikoinaan talossa oli paljon porukkaa happamattoman leivän juhlaa viettämässä. Oli iso lapsilauma ja sukulaisia. Nykyään ei ole enää ketään, mutta kaipa vaimo vanhasta tottumuksesta on touhunnut aamusta iltaan. Taitaa valmistella suurtakin tarjoilua yläkerran saliin, vaikka ketään ei ole tulossa. Mies lähti juuri hakemaan kaivolta vettä. Outoa sekin, sehän olisi naisten hommaa. – Oho, vieraita taitaa sittenkin tulla. Ensin kävi kaksi miestä, ja nyt heitä lappaa iso lauma, toistakymmentä. Mistä ne siihen tupsahtivat? No, kannatti varata leipää ja viiniä.

3.

Pitäisi kieltää yölliset oleskelut täällä Getsemanen puutarhassa. Ties mitä hämäräperäistä porukkaa täällä piileksii puiden keskellä. Minä olin ihan laillisella asialla, koska olen puutarhuri ja minun piti haravoida paikat kuntoon ennen sapattia. Kolme miestä oli täysin väsähtänyt kiven kupeeseen. Kuorsaus raikui. Olivatko juhlineet liikaa? Mutta yksi näkyi olevan polvillaan jonkin matkan päässä. Mikä sitä miesparkaa oikein vaivasi? Jokin hirveä ahdistus se taisi olla. Ihan niin kuin hänen yläpuolellaan olisi näkynyt valoa. Kuu? Mutta eihän nyt ollut kuun aika…

4.

Vaikka oli jo myöhä, täällä ylipapin pihalla oli vielä väkeä lämmittelemässä nuotion äärellä. Oli sotaväkeä ja joutoväkeä, oli meitä palvelijoita. Jaha, joku partio marssi portista sisään. Taisivat retuuttaa jotakin miesparkaa. Ei mutta sehän oli se opettaja sieltä Galileasta. Mitä kummaa? Miksi hän oli täällä vartioituna keskellä yötä? Entä kuka oli tuo uusi tulokas, joka nyt hieroi käsiään tulen lähellä? Hyvänen aika, eikös se ollut yksi tuon opettajan seuraajista?

Sanoin hänelle topakasti: ”Sinä olet tuon vangitun miehen kannattaja!” ”Enkä ole! En ole ikinä nähnytkään häntä!” ”Höpsis”, sanoi joku vieressäni. ”Johan sen kuulee puheestakin! Galilean mongerrusta…” ”Älkää höpöttäkö! Entä jos olenkin galilealainen? En kai silti voi kaikkia meikäläisiä tuntea. Vannon etten…” Lause katkesi kesken. Hän tuijotti jonnekin kauemmas, ja siinä samassa hän syöksyi tiehensä, ulos portista. Olisin voinut vannoa, että hän itki, iso mies. Miksi?”

5.

Minä olen tietenkin roomalainen. En ikinä opi ymmärtämään näitä juutalaisia. Aina vouhottamassa jotakin. Pitikö nytkin aamuvarhaisella hätyyttää Pilatus vuoteestaan tuomitsemaan tätä repaleista veristä miestä? Jonkinlaista kuulustelua Pilatus taitaa tuossa yrittää, mutta tänne asti en erota sanoja. Onko niitä edes? Taitaa olla aika tuloksetonta hommaa. ”Juutalaisten kuningas”. Kapinastako häntä syytetään? Ei hän kyllä kapinan lietsojalta näytä, hyvinkin säyseän oloinen. Barabbas?! Ahaa, Pilatus yrittää käydä kauppaa. Selvästi hän haluaisi säästää tuon rääpäleen ja vapauttaa hänet. Ei voi olla totta! Rahvas haluaa vapaaksi Barabbaan, etsintäkuulutetun kuuluisan roiston. ”Ristiinnaulitse!” Miksi? Vapauta rosvo ja ristiinnaulitse kuningas? Onko tuo rahvas järjiltään?

6.

Tämähän on rutiinia. Tai ainakin sen pitäisi olla. Pitkästyttävää ja inhottavaa istua tässä vartioimassa kärsiviä, jotka taatusti eivät mihinkään karkaa ristiltään. Tuolla keskimmäisellä on ällistyttävän monta saattajaa. No, naisiahan nuo kyllä etupäässä ovatkin, vain yksi nuori parraton juippi. Miten nuo naulitut vielä jaksavat jaaritella ristillä? ”Vielä tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.” Hourii. ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” No, sitä sopi kyllä kysyä. ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Tuon merkillisempää en ole kuullut. Miksi se kuulostaa niin rauhoittavalta huolimatta tästä karmeudesta?

Pam! Pimeys! Mitä tapahtuu? Apua! Ai niin, eihän roomalainen sotilas voi pelätä. Kylmä vain kalisuttaa hampaita. – Kuollut? Kuollut. Ei tuo vainaja kyllä ollut mikään tavallinen tallaaja, eikä ainakaan rikollinen.

7.

Minä olen siitä outo tapaus, että minulla on koira. Siis ihan oma lemmikkikoira, ja itse minä sitä ulkoilutan. Se on terveellistä. Olin siis ulkona aamuvarhaisella. Sapatin jälkeen koiralla on tavallistakin kovempi kiire ulos. Miten me nyt tänne hautojen lähelle eksyttiin? Eikö tuo ole juuri se Josef Arimatialaisen hauta, johon toissa yönä kuulemma yks kaks haudattiin joku. Ei se Josef ollut, hänet näin eilen ilmielävänä synagogan edustalla. Kukahan…? Millaista huolimattomuutta! Hautaa ei ole suljettu! Vai onko se uudestaan avattu? Kas vain, muitakin on liikkeellä näin aamuvarhaisella. ”Miten ihmeessä me naiset saamme kiven pois haudan suulta?” Aioin huutaa: ”Ei teidän tarvitsekaan. Se on jo poissa”, mutta naiset olivat jo itsekin sen huomanneet. Aran oloisesti he kurkistivat sisään, ja hetken kuluttua he ampaisivat tiehensä kuin noidutut. Olivatko he nähneet aaveen?

Ja nyt ihan yksinäinen nainen. Hyi sentään, tuohan on se Magdalan Maria, josta niin paljon puhutaan. Hän itkee. Mistä puutarhuri tuohon yhtäkkiä putkahti? Maria polvillaan:”Rabbuuni!” Siis mitä? Miksi koirani ei hauku? Se on ihmeen rauhallinen. Ei tuo mies ole puutarhuri… Minä lähden pois.

Seuraavana päivänä kuulin sen. ”Hän on ylösnoussut!” Oppilaat sitä puhuivat. ”Kristus on ylösnoussut!”

Ulla Virkkunen