Liikolan lapsille liikuntavempeleitä

Heikki Helin
SYSMÄ

Liikolan ja Taipaleen kylissä on kuudessa perheessä 11 alle kouluikäistä lasta. Kolmen lapsen äidin Anni Kivelän aloitteesta lapset ovat kokoontuneet seurojentalolla kerran viikossa. Talon uusittu lattia ja lämmitysjärjestelmä tarjoavat hyvät puitteet lasten leikeille.
Salilla on lauantaisin melkoinen vilske, kun lasten lisäksi mukana on äitejä, isiä ja mummoja. Kaksi nuorinta, kesällä syntynyttä, ovat vielä omissa kopissaan kentän laidalla.
Ipanajumpaksi ristityissä lasten tapaamisissa ei ole ainakaan vielä ollut ohjattua toimintaa, vaan on leikitty omaan tahtiin sählymailoilla, palloilla ja kaikenlaisilla muillakin välineillä. Jotain välineitä oli talolla ennestään ja vanhemmat ovat tuoneet niitä lisää.

Ipanakerho voitti äänestyksen
Paikalliset säästöpankit ovat lahjoittaneet vuosittain voittovarojaan alueensa yhdistysten ja muiden tahojen toimintaan Hyviä tekoja -kampanjassa. Sysmän Säästöpankki on jakanut varoja kampanjan puitteissa useana vuonna.
Liikolan ipanakerholle esitettiin liikuntavälineiden, kuten puolapuiden ja renkaiden hankkimista. Ehdotus saikin yleisöäänestyksessä eniten ääniä.
Pankilta saadulla rahalla hankittiin seurojentalolle puolapuut, renkaat ja niiden kiinnitys sekä alastulomatto renkaiden alle. Sen hankkimiseen seura käytti myös omaa rahaansa.
Nyt hankittujen välineiden lisäksi käytössä ovat salibandymailat, erilaisia palloja, maali ja lentopalloverkko. Pienimmät ryömivät tunnelissa.
Nuorisoseuran puheenjohtaja Kristiina Sippola on tyytyväinen.
-Olen iloinen siitä, että pankin kisan voitto tuli sivukylään. Kiitän kaikkia seuran hanketta äänestäneitä.
Liikolan seurojentalon käyttö on remonttien jälkeen lisääntynyt. Inkerin Kurkela on vetänyt viikoittain naisille jumppaa. Uutena lajina talolla aletaan pelata sulkapalloa.

Kuvassa vasemmalta: Esteri Toivonen, Kerttu Kivelä, Lauri Sippola, Paavo Peurala, Viljami Kivelä ja Vilja Halme kokeilemassa uusia renkaita. (HH)

SPR Sysmän ansiomerkit

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Sysmän SPR:n vuosikokouksen aluksi muistettiin pitkäaikaisia ja aktiivisia jäseniä ansiomitaleilla ja ansiomerkeillä.

Hopeinen ansiomitali: Irja Perttula
Pronssinen ansiomitali: Eeva Onninen, Maija Valonen, Minna Veistilä ja Raija Hörkkö.
Ansiomerkki: Annetta Kurvinen

Tilaisuuden avannut osaston varapuheenjohtaja Marja Korhonen totesi korona epidemian tehneen vuodesta haasteellisen myös SPR:n toiminnassa. Osasto on ollut kuitenkin mukana jakamassa ruoka-apupaketteja ja pitänyt yhteyksiä ystävätoiminnan merkeissä autettaviin puhelimitse.
– Toivotaan, että epidemia laantuu nopeasti, jotta saamme liikkumavapautta ja voimme pitää yhteyksiä ja tarjota läheisyyttä vanhuksille. Odotamme kaikki rokotteen tuloa markkinoille.
Hopeisella ansiomitalilla palkittu Irja Perttula on toiminut Sysmän osastossa 34 vuotta. Konkreettiseen toimintaan hän tuli mukaan verenluovutustilaisuuksien kautta.
– Meitä oli 6 – 7 vapaaehtoista erilaisissa tehtävissä verenluovutusten yhteydessä ja laboratorion hoitajan ominaisuudessa minäkin tulin sinne mukaan. EU:n myötä vapaaehtoiset eivät enää osallistu näihin tilaisuuksiin, vaan ammattilaiset hoitavat kaiken.
Perttulan mielestä Sysmän SPR tekee erinomaista ja ammattitaitoista työtä paikkakunnalla.
Eeva Onninen aloitti SPR:ssä vapaaehtoisena 1991 liittymällä silloin toimineeseen ensiapuryhmään. Nykyään osaston puheenjohtajana toimiva Eeva listasi osaston tärkeimmiksi toimintamuodoiksi hätäavun antamisen kotimaan onnettomuustilanteissa, keräykset ja lahjoituskohteet, ensiapukoulutuksen, ystävätoiminnan ja omaishoitajien tuen, Nuorten toiminnan Osaan -hankkeen kautta, turvapaikanhakijoiden tukemisen, veripalvelun ja mukanaolon vapaaehtoisen pelastuspalvelun toiminnassa.
Edellämainittu Osaan -hanke toimii Sysmän, Hartolan ja Joutsan alueilla ja sen avulla kehitetään maaseudun nuorten työmarkkinavalmiuksia ja elämänhallintaa. Nuorten työpajojen kautta (4H, MLL, SPR) tuotetaan koulutuspaketteja. Niistä rakennetaan koulutusmalli, joka on siirrettävissä myös muihin maaseutukuntiin.

Kuvassa: Tasavallan Presidentin myöntämien SPR:n ansiomerkkien saajat: Irja Perttula, Raija Hörkkö, Maija Valonen, Eeva Onninen, Minna Veistilä ja Annetta Kurvinen.

Isyys on…

Mika Sankari
HARTOLA

Isänpäivää vietettiin tänä vuonna sunnuntaina 8. marraskuuta. Lähilehti tavoitti haastatteluun hartolalaisen Antti Halmekosken.

Hei Antti, kertoisitko haastattelun aluksi joitakin perustietoja itsestäsi? Syntymäpaikasta, koulutuksista, tähänastisesta työurasta ja perheestä voidaan aloittaa.
-Olen syntynyt ja käynyt peruskouluni täällä Hartolassa. Sen jälkeen suoritin ammattikoulussa autoalan perustutkinnon.
-Nuorena kesät menivät töissä esimerkiksi tielaitoksella, rakennuksilla ja kattopeltisepän töissä. Ammattikoulun jälkeen olin kivimiehenä Helsingissä ja sen jälkeen oli edessä armeijaan lähtö. Hain “sissihavun” hihaan Mikkelistä eli Savon Prikaatista. Sitten opiskelin oppisopimuskoulutuksella nykyiseen ammattiini cnc-koneistajaksi Konepaja Seppo Suomi Oy:ssä. Siellä olenkin ollut duunissa vuodesta 1998 lähtien. Tein jonkin aikaa, kauan sitten, myös järjestyksenvalvojan hommia ravintoloissa cnc-koneistajan työn lisäksi.
-Perheeseeni kuuluvat avovaimo Maarit, poikamme Roope ja Uuno-koira.

Mitä kaikkea isyys sinulle merkitsee? Millaisissa merkeissä isänpäiväsi meni?
-Isyys on minulle ilo, kunnia ja etuoikeus. Kyseessä on suurin haave, koko elämän mittainen matka, mistä olen vastuussa. Se on parasta, mitä minulle on tapahtunut.
-Isänpäivä meni kotosalla perheen kanssa ja isänpäivälounasta nauttiessa yhdessä vanhempien ja siskon perheen kanssa.

Sinut tunnetaan myös urheilumiehenä. Mistä mahtaa olla peräisin
HIFK-kannatuksesi?

-En enää muista, mistä se on alkanut, koska olen ihan pikkuskidistä asti ollut HIFK-fani. Sitä vaan on aina ollut punainen sydämeltään ja punainen veri on virrannut suonissani. “En gång IFK, alltid IFK”, kuten seuran kuuluisa slogan sanoo tyhjentävästi. Seuraan kyllä muutakin urheilua monipuolisesti, sillä urheilu on ollut aina sydäntäni lähellä.

Olet kohtuullisen aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Mihin kaikkeen sitä (Facebook, Instagram, Youtube jne.) voi mielestäsi käyttää? Miten puntaroisit somen hyviä ja huonoja puolia?
-Voihan sitä somea käyttää vaikka mihin, kuten yhteydenpitoon, mainostamiseen, tapahtumien järjestämiseen ja muuhun vastaavaan.
-Hyvänä puolena on etenkin se, että tulee pidettyä yhteyttä kaikkiin niihin ihmisiin, kuten ystäviin, kavereihin ja sukulaisiin, keitä elämä on levittänyt vuosien saatossa eri puolille maailmaa.
-Huonona puolena on tietysti se, että nettiin jää kaikki, mitä sinne kerran laitat.

Millaista arkesi on juuri nyt?
-Kai se sellaista lapsiperheen perusarkea on. Aamusta töihin, sitten hakemaan Roopea koulusta tai iltapäiväkerhosta, koiran lenkitystä, läksyjä, ruuanlaittoa ja harrastuksia.

Mitä harrastuksia sinulla on? Haastattelun lopuksi voit vielä lähettää terveisiä?
-Kai ne säännöllisimmät harrastukset on Uuno-koiran kanssa lenkkeily päivittäin ja livepokeriturnaus kerran viikossa. Muut harrastukseni painottuvat lähinnä Roopen harrastuksiin tai ovat säännöllisen epäsäännöllisiä, kuten erilaiset urheilulajit ja kalastus.
-Mukavaa syksyn/talven jatkoa kaikille ja pysykää terveinä!

Vaarin vilkas isänpäivä

Kyösti Piippo
HARTOLA

Hartolalaisen Hannu Pajusen isänpäivä oli tyypillisen vilkas. Sen takasi neljä omaa lasta ja seitsemän lastenlasta, isänpäivän perinteinen hirvikeitto maistui porukalle niinkuin aina ennenkin.
Hannu Pajunen valmistui vuonna 1974 autonasettajaksi Heinolan ja Helsingin ammattikouluista ja aloitti työt Raimo Asikaisen Union -asemalla heti valmistumisensa jälkeen. Tätä työtä seurasi viiden vuoden jakso turpeennostoa Seppo Svärdin kanssa, kunnes vuonna 1987 Hannu siirtyi peltitöihin Seppo Koskiselle. Tässä työssä tapahtui kohtalokas työtapaturma; hän putosi katolta sysmäläisen Mäen Leipomon työmaalla vuonna 1997 ja seurauksena oli lantion murtuma. Murtumaa ei voitu korjata leikkauksella, lepo paikoillaan oli ainoa lääke vammaan.
Kuuden kuukauden sairasloman jälkeen Hannu haki ja pääsi hierojakouluun Kiipulaan ja valmistui ammattiin vuoden koulutuksen jälkeen. Työpaikka löytyi Reumasairaalasta, mutta puolipäivätyö jätti aikaa työskentelyyn myös omassa yrityksessä.
– Olen tykännyt tästä työstä. Työrupeama kuluu nopeasti asiakkaan kanssa keskustellen – puheenaiheet ovat yleensä ihan arkiasioita.
Hannu ja Raili menivät naimisiin vuonna 1980 ja heillä on neljä lasta; Oskari (-80), Jaakko (-83), Anni (-88) ja Hanna (-91). Lastenlapsia on seitsemän; Jaakolla kolme poikaa ja Hannalla kolme poikaa ja tyttö.
Raili on tehnyt 40 vuotta lastenhoitotyötä ja jäi työstään eläkkeelle vuosi sitten.
Hierojan töitä Hannu aikoo tehdä jatkossakin vointinsa mukaan. Koronakin tuo jatkon suhteen omia ongelmiaan.
Monien isovanhempien tapaan Hannukin myöntää, että aika ei oikein tahtonut riittää omille lapsille kiireen ja kovan työtahdin takia.
– Omat lapset jäivät vähemmälle huomiolle aikanaan, lastenlasten kanssa on nyt toisin. Nuorin heistä on aina vuorollaan se tärkein, tällä kertaa runsaan vuoden ikäinen Ken-poika.
Lastenlapset vierailevat usein isovanhempien luona ja yhdessä ajellaan usein Virolahden mökille. Hannun omaa isää lastenlapset kutsuivat vaariksi ja sama nimike pätee myös Hannuun. Vaari -nimityksen lisäksi Hannu peri isältään hyvän kotikasvatuksen – ja sippiviulun! Sitä hän on soitellut silloin tällöin tyttärensä Annin kanssa duona.
Hierontatyöt jatkuvat Käpykujalla, samoin reissut Virolahden mökille ja välillä tehdään mukavia matkoja tietyn porukan mukana.

Kuvassa: Tyttärenpoika Ken on vaarin silmäterä.

Ekaluokkalaisille villasukat

Mika Sankari
HARTOLA

-Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää, lauletaan Pekan&Matin lastenlaulussa.
Perjantaina 30. lokakuuta ei välttämättä jouduttu vielä värjöttelemään kovinkaan kylmissä olosuhteissa. Ensimmäisen luokan oppilaat odottivat luokassaan pyhäinpäivän viikonlopun viettoon pääsyä asianmukaisesti pukeutuneina. Oppilaskunnan jäsenet olivat järjestäneet monenlaista tekemistä Halloween-teeman mukaisesti ja monia hahmoja oli tunnistettavissa. Pientä ohjelmaa oli kuitenkin vielä tarjolla alkuiltapäivän ratoksi.
Koulunkäynninohjaaja Leena Sund oli kutonut villasukat kaikille Hartolan ekaluokkalaisille ja nyt oli vuorossa niiden jakaminen seitsemälletoista paikalla olleelle oppilaalle.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto täytti lokakuussa 100 vuotta. Koko perheen juhlia piti olla Sundin mukaan tiedossa, mutta ne peruuntuivat koronan takia monen muun tapahtuman lailla.
Jotain muuta piti keksiä tilalle, joten ystävälliset liiton ihmiset keksivät Helsingin pääkonttorilla ajatuksen omista villasukista hienon juhlavuoden kunniaksi. Näin projekti siirtyi kuningaskunnassa Sundin hoidettavaksi.
Hartolan MLL:n hallitukseen kuuluva Leena Sund taustoitti koululaisille ennen sukkien jakoa liiton monipuolista toimintaa, johon monet ovat päässeet tutustumaan perheidensä kanssa esimerkiksi leikkipuistotoiminnan ja muskarien parissa.
-Kaikenlaista kivaa tekemistä on lapsille ja nuorille tarjolla, Sund korosti.
Oppilaat näkivät taannoin esimerkiksi “tanssivan sammakon” esityksen.
Jo ekaluokkalaiset kasvavat hieman eri tahtiin, joten vaadittiin aavistuksen verran salapoliisityötä oppilaiden jalkojen koon selvittämiseksi. Tämän osuuden hoiti koulunkäynninohjaaja Pirjo Kiiski, joka sai jonkin syyn varjolla otettua koululaisilta jalkojen mitat ylös. Näin kaikille ekan luokan lapsille saatiin jaettua heille kudotut, juuri oikeankokoiset satavuotisjuhlavuoden villasukat. Näitä kokoonnuttiin vielä lopuksi esittelemään yhteiskuvaan luokanvalvoja Leena-Kaisa Porvarin johdolla.

Leena Sund oli kutonut villasukat kaikille ekaluokkalaisille.