Kuukausi: lokakuu 2021

Kyösti Piippo
Hartola

Epävireessä olevasta pianosta jää apea olo. Hartolan Vuorenkylässä asuva Leena Mattila tekee kaikkensa, että piano soisi kauniisti ja sen ääni olisi tasalaatuinen. Mattila valmistui pianonvirittäjäksi Keskuspuiston Ammattiopistosta vuonna 2014. Opiskelu kesti kolme vuotta sisältäen virittämisen lisäksi pianon huollon, säädön ja peruskorjauksen. Hän löysi ammattinsa ammatinvalintapsykologin avulla. Hän meni testiin avoimin mielin ja tosissaan.

-Tulokseksi tuli virkailijan hämmästykseksi ”tutkija, taiteilija tai verovirkailija!”

Sitä kautta vähän etsimällä löytyi pianonvirittäjän ammatti, joka Leenan mukaan sisältää hauskasti kaikkea edellämainittua.
– Lapsuudenkodin naapurissa asuva pianonvirittäjä osaltaan opasti alussa ja matkan varrellla.

Musiikki oli kulkenut Leenan mukana 7-vuotiaasta saakka, jolloin hän opetteli nokkahuilun soittoa musiikkiopistossa. Musiikkiluokalla hän otti tunteja ja suoritti tutkintoja mm. viululla, pianolla, tenorinokkahuilulla, kitaralla ja sähköbassolla.
– Aikuisiälläkin olen hakeutunut minua kiinnostavien soittimien, oppimisen ja musiikkitapahtumien pariin.

Huilunsoitto kiinnosti Leenaa, mutta kansalaisopistolta ei sellaista kurssia löytynyt. Soittokunnan kyllä sanottiin löytyvän paikkakunnalta.
– Pahkalan Juhani oli kuullut asiasta ja houkutteli minut mukaan soittokuntaan, menin ja sillä tiellä ollaan oltu nyt 15 vuotta!

Mutta palataan varsinaiseen asiaan, pianon virittämiseen.

Normaaliin viritystyöhön menee aikaa 2–3 tuntia. Vuosia virittämättä ollut piano menee paitsi epävireeseen niin myös laskee viritystasossaan. Jos piano heittää yli 2–3 hertsiä normaalista tasosta, tehdään sille ns. tasokorjaus ennen viritystä.
– Jos piano on säännöllisesti viritetty tai muutoin lähellä oikeaa tasoa, sille riittää pelkkä viritys.

Soittimen koneistossa on reilut kymmenen eri kohtaa, joiden keskinäinen tasapaino vaikuttaa soittotuntumaan. Jos nämä säädöt ovat muuttuneet, virittäjä voi ehdottaa suurempaa huolto-operaatiota.
– Monasti kurkistan myös koskettimien alle ja sieltä voi pölyn lisäksi löytyä kuusen neulasia, steariinia ja markka tai ainakin penni.

Huonolaatuisesta pianosta jää virittäjälle aina huono mieli. Vaikka työn tekisi parhaansa mukaan, ei lopputuloksesta tule välttämättä hyvä.

Leena Mattilan toiminta-alue on lähiseutu (Hartola, Sysmä, Joutsa, Luhanka) ja tilauksia tulee myös Mikkelistä ja pääkaupunkiseudulta saakka.

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Sysmän Lions Clubilla (tuttavallisesti Leijonat) ei ole Hartolan Leijonien eikä Sysmän Rotarien tapaan yhtä mittavaa tulojenhankinnan kohdetta (molemmilla em. klubeilla sahtisaluuna), vaan lahjoitusvarat on kerättävä monesta eri aktiviteetista.

Klubi on perustettu vuonna 1962 ja tällä hetkellä presidenttinä toimii Mika Järvinen.

Sysmän Leijonilla on monia kohteita, joita se avustaa vuosittain. Suurin ja eniten euroja vaativa projekti on Nuori Työ -hanke. Klubi sijoittaa siihen 4000 euroa vuodessa ja viimeksi hanke työllisti 70 nuorta ikähaarukassa 14 -19 vuotta. Vuositasolla leijonat avustaa mitä erilaisimpia kohteita: viime vuosina klubi on osallistunut mm. ulkopelialustan ja ulkopingispöydän hankintaan, joululahjakeräykseen, Sri Lankassa asuvan kummipojan koulukustannuksiin, paikkakunnan koululaisten stipendilahjoituksiin, palvelutalon grillikatoksen pystyttämiseen, Sysmän Linta -kuluihin ja lukuisten yksityishenkilöiden auttamiseen.

Pitkään klubissa toimineiden Veikko Kotolahden ja Janne-Pekka Juutilaisen mukaan näistä erillislahjoituksista ja avustuksista kertyy vuositasolla toiset 4000 euron menot.

Pienempiä summia, mutta työpanoksia vaativia kohteita ovat mm. sankarihautojen havutukset ja kynttilöinnit sekä monenlaiset ulkotyöt paikkakunnan vanhuksille. Kyseisen avustusmäärän kokoaminen vaatii kubilta paljon aikaa ja aktiivisuutta. Varoja kerätään mm. seuraavista lähteistä: Kirkonkylän mainostaulut, joulukuusien kasvatus ja myynti (Taimila ja kotiinkuljetukset), tulot K-kaupan ja Tokmannin asiakkaiden luovuttamat pullonpalautuskuitit ja Soidinyhtye Erotican keikkatulot.

– Muutamia keikkoja vuodessa, sanoo itsekin bändissä soittava Juutilainen.
Yhteenhioutunut leijonalauma harrastaa muutakin yhdessä, lenkkiporukka hoitaa kuntoaan joka maanantai ja leijonien joukkue on muodostanut pääosin paikkakunnan Jukolan -viestijoukkueen.
Kotolahti muistuttaa, että klubin ladyt tekevät omalla sarallaan arvokasta työtä.
– Joulupolku, kummityttö Sri Lankassa ja Suvisoiton kahvitilaisuuksia.

Yksi Sysmän Lions Clubin näkyvin projekti on vuosittain valittava Sysmän Linta, tapa aloitettiin jo vuonna 1982. Hanke ei ole niinkään tuloja eikä menoja synnyttävä, mutta on näkyvyydeltään mainio klubin imagon nostaja.

Kuvassa: Pitkänlinjan klubilaiset Veikko Kotolahti ja Janne-Pekka Juutilainen.

Helena Mäkinen
HARTOLA

Vt. kunnanjohtaja Annika Blom toivotti kaikki tervetulleiksi vauvojen kruunajaisiin.

-Tämä on aina mukava tilaisuus, jota aina odotetaan. Viime vuonna kruunajaiset olivat tauolla koronan takia. Ihana nähdä teitä näin paljon! Pyrimme pitämään lapsiperheiden palvelut hyvällä tasolla kunnassa, täällä on panostettu mm. kouluun a liikuntapaikkoihin.

Blom onnitteli uuden perheenjäsenen johdosta Hannele Huovin vauvarunon sanoin:

Kun on oikein pieni, / voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,/ kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,/ voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,/ kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,/ voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,/ kun on oikein pieni.

Maija Pentikäinen-Laine oli jälleen kutonut pipoja, tällä kertaa noin 40 kappaletta, koska koot ja materiaalit vaihtelevat. Nyt kruunatuissa pienokaisissa oli alkuvuodesta 2020 syntyneistä aina muutaman kuukauden ikäisiin.

Maija kertoi kruunupipojen historiaa, joka liittyi Hartolan ja Sysmän yhteiseen hankkeeseen. Sari-Anna Vilander oli soittanut ja ehdottanut, että Hartolassa syntyville lapsille pidettäisiin kruunajaiset. Se yhdistyi Pertti Vuokon aiempaan toteamukseen, että jos joku tekisi kruunupipon, hän pitäisi sitä. Tähän mennessä Maija on ehtinyt kutoa n. 150 pipoa ja lupasi jatkaa edelleen urakkaa.

-Nämä eivät ole tyttö- tai poikapipoja, kruunupipon värit tulevat Hartolan vaakunasta.

Tilaisuuden päätteeksi nautittiin yhdessä pöydän antimista.

Kuvateksti: Kymmenen äitiä, neljä isää ja yksitoista naperoa pääsi kruunajaisiin.

Nette Rimpioja
SYSMÄ

Tällä viikolla tapaamme viikon henkilönä Sysmän kunnan nuoriso- ja liikuntapäällikkö Tuija Pessan.

Millaisen urapolun olet kulkenut nykyisiin tehtäviisi?
–Tulin Sysmän kuntaan tammikuussa 2000 nuorisotyöntekijäksi, eli reilut 20 vuotta olen talossa ollut. Opiskelin sen aikaisen Tampereen yliopiston nuorisotyön alemman korkeakoulututkinnon pohjalle. Vuonna 2005 liikuntasihteerin eläköidyttyä hänen tehtävänsä siirrettiin minulle, jolloin liikunta- ja vapaa-ajan puoli tuli vahvemmin pestiini mukaan. Kolme vuotta sitten hyvinvointikordinaattorin tehtävät liittettiin myös osaksi työnkuvaani, eli kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Liikuntapuisto on tärkeä hanke kunnalle ja toivon meillä olevan muutaman vuoden päästä toimiva liikunta-alue kuntaisille. Myöskin uuteen kouluun sisällytetty liikuntasali on tärkeä tila kunnan liikuntatoimijoille. Koordinoin myös kunnan kolmannen sektorin yhteistyötä.

Kuinka nuorisotyön syksy on lähtenyt Sysmässä käyntiin? Uuden nuorisovaltuuston kausi on myös alkanut, miltä toiminta näyttää?
–Syksyllä ollaan saatu livetoiminta hyvin käyntiin koronarajoitusten purkamisen jälkeen, mikä on ollut suuri helpotus nuorille pitkän etäajan jälkeen. Perjantai-iltaisin nuorisotilalla käy 35-40 nuorta joka viikko, mikä kertoo sen, että nuorisotilat ovat kovassa käytössä. Nuorisotila on auki kolmena iltana viikossa, sekä 3-5 luokkalaisten pikkunuokku torstai-iltapäivisin koulun jälkeen. Uudessa nuorisovaltuustossa aloitti lokakuussa 14 aktiivista iältään 13-17-vuotiasta nuorta. Nuorilla on paljon ideoita tapahtumien järjestämiseen ja kiinnostuneita nuvan puhe- ja läsnäolo-oikeudellisiin valiokuntapaikkoihin riitti! Syyslomaviikon (vko 43) maanantaina alakoululaisille järjestämme aamupäivällä pelejä areenalla ja nuokulla, sekä lounaan, jonka jälkeen on elokuva kinolla nuorisotoimen tarjoamana. Keskiviikkona on 13-17-vuotiaille retki Lahteen pakohuonepeliin ja hohtokeilailuun.

Vastaat myös Sysmän joulupolun järjestelyistä. Millainen tapahtuma tänä vuonna on tulossa?
–Tarkoituksena on järjestää perinteinen tapahtuma Ohrasaaressa to 2.12. klo 18-20.
–Sysmän yhtenäiskoulun 9B luokka tulee järjestelyavuksi. Aiempina vuosina parhaimmillaan polulla on kiertänyt parin tunnin aikana 800 ihmistä. Toivotaan hyvää keliä ja terveysturvallista ajankohtaa, jotta voimme järjestää ulkoilmatapahtuman onnistuneesti vuoden tauon jälkeen. On ihana päästä järjestämään livetapahtumaa pitkästä aikaa.
Joulupolku toteutetaan seurojen, yritysten ja kunnan yhteistyönä.

Mitä teet vapaa-ajallasi?
–Harrastan elokuvissa käyntiä ja vapaaehtoistoimintaa Sysmän kinossa. Olen myöskin Sysmän kirjaston suurkuluttaja; dekkarit, elämäkerrat ja historialliset romaanit ovat suosikkejani. Ulkoilua ja retkeilyä tulee tehtyä lähiluonnossa. Korona-aika on avannut silmät lähimatkailulle. Ohrasaaren retkeilypaikalle on tehty uusi laituri ja nuotiopaikka. Saaren saunamökin käyttöä on tarkoitus avata kuntalaisille keväällä 2022.
–Avantouintikauden olen jo avannut ennen pakkasia, nyt on noin kymmenen asteista Majutveden lämpötila.

Mika Sankari
HARTOLA

Kesäkuussa 1975 Pertti Mäkinen aloitti Hartolan Voiman puheenjohtajana. Samassa kokouksessa Pentti Ripatti valittiin perinteisen urheiluseuran (perustettu 1927) sihteeriksi. Heidän pestinsä jatkuvat edelleen. Näillä lukemilla saatetaan tavoitella ennätyksiä valtakunnallisessakin mittakaavassa?
-Lähdimme laittamaan Voiman asioita kuntoon, Mäkinen muistelee alkua.

Edeltäjä Erkki Backman povasi Mäkisen saaneen “elinkautisen”.
-Epäröin ensiksi siihen lähtemistä, mutta vaimo kannusti minua ja lupasi hoitaa “muut sihteerihommat”, Ripatti hymyilee.
Nuoremmat ovat tähän saakka kieltäytyneet kunniasta, vaikkei herroilla olisi mitään sitä vastaan, että heidän työnsä jatkajia jostain ilmestyisi.

Päinvastoin.
-Onhan tässä vastuuta kannettavana, vie aikaa, onnistumisen painetta riittää ja kaikenlaista työtä teettää, mutta kaikkiaan kohtuuden rajoissa kuitenkin ollaan. Kun laittaa itsensä likoon ja hoitaa hommat ajallaan, kaikki onnistuu. Monet käytännön työtkin ovat helpottuneet merkittävästi vuosikymmenten aikana tekniikan kehittyessä, he pohtivat yhdessä.

Lajivalikoiman kasvu on lisännyt eri lajien välistä kilpailua merkittävästi ja kunnan asukasluku on vähenemään päin, joten harrastajamäärät ovat pudonneet kukkeimmasta kaudestaan, mutta HaVolla on edelleen kolmisensataa harrastajaa riveissään.
-Tärkeintä on, että ihmiset harrastavat liikuntaa. Kautemme aikana on ollut sellaista aaltoliikettä hiihdon, voimailun ja yleisurheilun välillä. Kukin näistä on kukoistanut omana kautenaan. Tällä hetkellä virkeintä toimintaa näyttäisi olevan yleisurheilun parissa, jossa aikuisurheilukin on voimissaan, Ripatti arvioi.
-Näille lajeille on omat jaostonsa, joilla on omat budjettinsa ja pääseura huolehtii mm. kirjanpidosta ja muista hallinnollisista asioista, Mäkinen kertoo.

Isojen kisojen järjestäminen vaatii organisaatiolta paljon. Esimerkiksi helmikuussa järjestettävät kansalliset Hartolan hiihdot viedään läpi noin 40 toimitsijan voimin.
-Kuviot suunnitellaan yhteistyössä jaostojen kesken. Niissä löytyy paljon erityistä osaamista, he kertovat.

Mitä seura kaipaisi tulevaisuudessa?
-Innostuneita tekijöitä hallinnon, talkootyön ja valmennuksen pariin. Enkä minäkään haluaisi tässä “satavuotiaaksi asti” keikkua, Mäkinen listaa.

Seuran vuosikokous järjestetään marraskuussa.

Kuvassa: Pertti Mäkinen ja Pentti Ripatti ovat työskennelleet pitkään Hartolan urheiluelämän hyväksi.