Vilkas eläkeläiselämä kutsuu Päiviä

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Pankinjohtaja Päivi Virolainen jää eläkkeelle 1.6. liki 40 vuotta Osuuspankki -järjestössä kestäneen työuran jälkeen. Ennen varhennetulle eläkkeelle siirtymistään hän pitää vuosilomansa, joten viimeinen työpäivä Järvi-Hämeen Osuuspankissa on tämän viikon perjantai.

Kauppaopiston jälkeen vuonna 1982 Päivi pääsi heti töihin Jokioisten Osuuspankkiin.
Työpaikka Jokioisissa oli perusteltua, sillä hänen miehensä Hannu opiskeli paikkakunnalla maatilateknisessä koulussa.

Paluu Sysmään tapahtui v. 1984 ja työpaikka järjestyi Hartolan Osuuspankkiin. Seuraavana vuonna pankinjohtaja Arvi Taurama houkutteli Päivin Sysmän Osuuspankkiin töihin ja se polku on jatkunut tähän päivään saakka vaikkakin muutamien pankkifuusioiden kautta.

– Kauppaopiston jälkeen mietin työpaikkaa matkailun parissa, mutta nämä pankkityöt sattuivat aina luiskahtamaan kohdalle sopivissa paikoissa. Tärkeintä on se, että minulla ei ole ollut koskaan työtöntä päivää.

Päivi Virolaisen työt pankissa ovat olleet moninaisia ja siitä hyvänä todisteena ovat hänen virkanimikkeensä; palveluneuvoja, projektipäällikkö, pankinjohtaja, asiakkuuspäällikkö ja lopussa uudelleen pankinjohtaja. Koko Päivin työuran ajan muutokset olivat arkea pankkimaailmassa, aluksi maltillisempia mutta viime vuosina nopeita.

– Vaikka muutoksia riitti, niin muutamat elementit olivat vakioita – mukavat asiakkaat ja erinomainen henkilökunta.
Suurin muutos tapahtui pankkifuusion muodossa vuonna 2015. Päivi oli alusta pitäen fuusion kannalla.

– Näytti selvältä, että pienet pankit eivät pärjää ja vahvuuden hakeminen suuruuden kautta oli välttämätöntä. Ennen samoja byrokratian vaatimia asioita tehtiin meilläkin kolmessa paikassa, nyt jatkossa vain yhdessä. Nykytilanne ”riittävän suuri, mukavan pieni” kuvaa Järvi-Hämeen Osuuspankkia hyvin.

Toinen suuri muutos on tapahtunut nettimaailman yleistymisen myötä. Osuuspankin konttoreissa asioivien asiakkaiden määrä vähenee joka vuosi yli 20 %, palvelut siirtyvät verkkoon. Myös isot pankkikonttorit alkavat olla turhia, sillä työt tehdään netin kautta omissa työhuoneissa.

– Viimeisten 8 vuoden aikana on digiloikkia otettu enemmän kuin edellisten 30 vuoden aikana.

Päivi Virolaisella ei ole mitään tarkkoja suunnitelmia eläkepäivien varalle, mutta runsas harrastustoiminta yhdessä Hannun kanssa täyttää ajan. Laskettelu talvella, moottoripyöräily kesällä, iso omakotitalo ja iso piha, runsas yhdistystoiminta sekä tietysti Päijänne.

Iloiset pönttötalkoot

Johanna Halme
HARTOLA

Hartolan Ylemmäisten vanhalla kansakoululla on parina viime tiistaina ollut kevättä ilmassa. Ylemmäisten maa- ja kotitalousseuran aktiivit ovat olleet pönttötalkoissa, jotka huipentuivat suosittuun pönttöarvontaan somessa.
Idea linnunpönttöihin tuli osa-aikaiselta hartolalaiselta Pia Nybergiltä ja touhukkaat kyläläiset tekivät sen haastavimman työmatkan: tuumasta toimeen.

Tinttien talotehtaan toimintamalliksi valittiin elementtituotanto ja oikean mittaiset seinät ja katot sahasi Mauri Kultanen. Tarvikkeet kärrättiin koululle ja tuotantolinja oli pian pystyssä. Akkuporakoneet lauloivat ja käden käänteessä alkoi valmiita pönttöjä syntyä.

Kolmisenkymmentä torppaa myöhemmin kyläläiset pohtivat, että onpas näitä! Kaikille riitti pönttöjä ripustettavaksi ympäri Ylemmäisten kylää, kuin myös yhteisen tapaamispaikan, eli Ylemmäisten koulun ympäristöön.

Valmiita pönttöjä juhlittiin grillaamalla makkaraa ja kehumalla omaa ahkeruutta kahvikupposten ääressä.

Pönttötalkoista oli porukalle tullut niin iloinen mieli, että heräsi idea myös pönttöjen lahjoittamisesta muillekin hartolalaisille. Tavaksi keksittiin facebook-arvonta Hartolan puskaradiossa. Arvontaan osallistui n. 180 kommentoijaa ja arvottavaksi tuli seitsemän pönttöä.

Virallinen arvonta suoritettiin nostamalla voittajien nimilaput rasiasta ja onnetar suosi niin hartolalaisia kuin vapaa-ajan asukkaitakin. Arvonnan päälle juotiin voileipäkakkukahvit ja suunniteltiin seuraavia projekteja.

Se, kuka sanoo, että maalla ei tapahdu mitään, ei katso tarpeeksi tarkkaan. Maalaiskylissä käy pulina ja pöhinä, kuin linnunpöntöissä kevätaikaan konsanaan. Ylemmäisillä pohdittiin, että ikäviä asioita tapahtuu muutenkin, mutta iloisia asioita voi tehdä helposti itse ja kivalla porukalla.

Kuvassa: Ylemmäisten koulun rappusilla ylävasemmalta lukien Pentti ja Marja-Liisa Kultanen, Heikki Starkkila, Mauri Kultanen sekä Marja, Olli ja Pepe Niilahti.