Helena Mäkinen
SYSMÄ
Laura Koskenniemi voitti Nummelan vahvin -kisat ja oli Sysmän vahvin -kisoissa toinen. Nyt pitää selvittää, miten tällaiset sijoitukset saatiin onnistumaan!
Milloin ja mistä tämä voimailu alkoi?
–Tänä keväänä se alkoi. Olin pari vuotta aikaisemmin käynyt salilla omatoimisesti, ihan vain omaksi ilokseni. Sitten tuli vuoden tauko, jolloin kävin vain satunnaisesti lenkillä. Mieheni käy paljon pohjoisessa töissä ja olin käytännössä yksin. Sitten aloin odottaa perheen uusinta tulokasta, Adelea, ja taukoa tuli senkin takia. Olen aina ollut kiinnostunut voimailusta ja maaliskuussa minulle tarjoutui tilaisuus mennä tutustumaan Akin salille – sille tielle jäätiin! Siellä vasta tuli eteen nämä voimanaistreenit.
–Kävin myös katsomassa Lahdessa Suomen vahvin -kisoja ja hakemassa motivaatiota omaan harjoitteluuni. Laukaassa osallistuin ensimmäistä kertaa kisoihin. Menin sinne oikeasti vaan katsomaan, mutta Aki, Sakke ja Mika sanoivat, että pitää hankkia kisakokemusta. Tulin siellä neljänneksi, siihen mennessä olin tutustunut lajiin vasta kaksi kuukautta. Siellä oli SM-tason naisia, muun muassa Suomen toiseksi vahvin ja kuudenneksi vahvin. Siihen nähden olin tyytyväinen sijoitukseeni. Sen jälkeen on tullut voitto Nummelan kisoista ja Sysmän kisoissa hieno kakkossija.
Miten paljon homma vaatii harjoittelua?
–Treenit on keskimäärin neljä kertaa viikossa. Kesällä harjoiteltiin viisi kertaa viikossa, mutta nyt ei ole ollut lajitreenejä. Auton vetoa ja työntöä on harjoiteltu ja salkkujen kantoa. Nummelassa oli 60 kilon salkut kummassakin kädessä ja käveltiin tietty matka. Renkaan kääntöä on myös treenattu. Meillä on treenikäytössä sellainen rengas, johon pystyy lisäämään painoja. Sysmän kisoissa käänsin siinä oman ennätykseni, 315 kiloa.
Se taitaa vaatia voiman lisäksi muutakin?
–Kyllä, täytyy hallita tekniikka. Liikaa ei saa repiä, ettei satuta itseään.
Miten perheesi ja muut läheiset suhtautuvat uuteen uraasi?
–Kaikki ovat suhtautuneet positiivisesti. Kaksoset otan aina mukaan treeneihin, he täyttävät neljä joulun alla. Adele, joka on 1-vuotias, menee mummolle siksi aikaa. Kaksoset ovat viikoittain pari päivää hoidossa.
Oletko ehtinyt tehdä tulevaisuuden suunnitelmia?
–Olisi hienoa olla joskus mukana SM-kisoissa. Niihin meneminen vaatii kovaa treeniä. Mukaan pääseminen ei sinänsä edellytä mitään tiettyä tasoa, voisin osallistua sitten kun tuntuisi siltä, että pärjään. Hankalinta on se, että jännitän niin kamalasti. Minusta näyttää, että muilla jännitys hellittää, kun kisa lähtee käyntiin. Minä taas jännitän alusta loppuun, vaikka olisi ihan paikalliset kisat. Pitäisi saada kokemusta lisää, se varmaan auttaisi.
Onko Sysmässä muita voimailun harrastajia?
–Lehtisen Aki ja Hämäläisen Sakari ovat lajin harrastajia, mutta minun lisäkseni ei ole muita naisia. Jospa heitä tulisi lisää… Nummelassa huomasin, että laji kyllä kiinnostaa tosi monia. Minäkin olin aluksi osallistujien toisella varasijalla siellä, tulijoita olisi ollut enemmän. Vain kymmenen kilpailijaa hyväksyttiin kisaan mukaan.
Laji kiinnostaa varmaan myös suurta yleisöä?
–Kyllä! Esimerkkinä voin kertoa, että äitini ei jaksa seurata jääkiekkoa tai muita joukkuelajeja. Mutta tähän hän jäi heti koukkuun. Sama kävi itselläni: kun kävin ensimmäisiä kisoja katsomassa Lahdessa, minun piti olla siellä vain vähän aikaa, mutta oli pakko soittaa kotiin, että en voi jättää kisojen seuraamista kesken!