Laila uhkuu naisenergiaa

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Laila -päivien kimallus. Sitähän Kuurina Teatterin Laila on, kertomus Laila Kinnusesta kimaltelevana ja kaikkien rakastamana.

Laila on Satu Ärlingin näytelmä, hänen laulunsa kulkee kaiken kattavana esiripusta esirippuun ja hänen ympärillään on koko joukko muitakin vahvoja naisia. Tässä ei ole tarkoitus heittää näytelmän miehiä Thalian romukoppaan, esitykset olivat vahvoja ja miesten esittämät sillat Lailan laulujen välillä välttämättömiä.

On hyvä, että Kuurina sai Satu Ärlingin houkutelluksi näytelmänsä päätähdeksi. Hän säteili lavalla ja lauloi puhtaasti. Heidi Laitinen Lailan Ritva -siskona lauloi mielyttävän pehmeällä äänellä ja tässä yhteydessä on jälleen mainittava kolmas vahva nainen, kapellimestari Annina Siltanen. Hän sai pienen orkesterinsa soimaan ja oma rooli paitsi mainiona soittajana myös Kinnusen siskosten taustalaulajana oli ensiluokkaista työtä.

Lailan elämä kuvattiin jaksoissa, joita rytmittivät ajallisesti kadun lehtikauppiaan myyntihuudot – ehkä vähempikin olisi riittänyt. Lehtitytössä ei ollut mitään vikaa.

Lailan elämän voisi jaksottaa muutamaan pääosioon: sotalapseksi Ruotsiin, hänen löytymisensä iskelmälaulukilpailuissa, huippuvuodet artistina, miehet (Jussista Armandon ja Ville-Veikon kautta Misoon) ja uran lasku. Niitä viimeisimpiä kohtalonvuosia näytelmä ei edes yrittänyt kuvata – hyvä niin.

Näytelmässä ensimmäisen levyn ”Lazzarellan” syntyvaiheet ja sitä seurannut kuuluisuus Kinnusten kotona tekemästä lehtijutusta alkaen olivat mainioita. Lailan äiti Saija Miettinen oli oikeasti napakka ja isä Pertti Louhivuori sopivasti sovitteleva äidin ja tyttären välissä.

Miehistä Tuomo Tarkkanen ja Jukka Alanko tekivät onnistuneesti suururakan monissa rooleissa, samoin naisista Maija Sinisalo. Heikki Oksanen oli tutun persoonallinen varsinkin Mison roolissa.

Satu Ärling Lailan roolissa lauloi monta laulua  ja olisi vaikeaa etsiä niistä se paras, ”Lazzarellasta” se alkoi ja siitä niitä riitti koko näytelmän ajaksi. Lailahan nousi tavallaan siskonsa Ritvan ja heidän yhdessä laulamansa ”Pojat” -laulun ansiosta uudelleen tähtiin. Ritvan lauluista ykkönen oli luonnollisesti ”Milord”.

Lailan tragedian tiivisti loppukohtauksessa mainiosti vanha kapellimestari Rauno Lehtinen (Pertti Louhivuori). ”Laila ei oikein tiennyt kuka häntä rakastaa ja missä on koti”.

Laila -produktio vahvisti jo muutaman vuoden jatkunutta trendiä: Kuurina Teatteri on mainio musiikkiteatteri. Erkki ja Tuomo – jokos uusi musiikkipläjäys ensi kesäksi on löytynyt?

Karsin töitä Hartolassa

Hilda Järvinen
Hartola

Hartolalaiset juuret omaava Jouna Karsi on yksi tämän vuoden Maila Talvio -salongin taiteilija. Karsin teoksiin kätkeytyvät miniatyyrimaailmat, joihin on käytetty muun muassa luonnonmateriaa- ja kierrätysmateriaaleja. Valojen ja peilien avulla osa teoksista luo taakseen jatkumoita.

”Hävettää tunnustaa, etten oikein osaa tehdä töitä itseni ulkopuolelta, pääasiassa pyrin koskettamaan toisia kääntymällä sisäänpäin. Taiteilijan uralle minua veti kiinnostus tarinoihin ja ajan viettoon mielenkiintoisten asioiden parissa.”

Nykyisin Turussa asuva ja työskentelevä Jouna Karsi on käynyt Limingan ja Kankaanpään taidekoulut. Hän valmistui Turun taideakatemiasta vuonna 2009.

”Työhuoneeni sijaitsee Turussa vanhassa kutomossa Aurajoen varrella, lähellä kansallisen kulttuurin kehtoa Koroisten niemeä.”

Kuvanveistäjäliittoon kuuluvan Karsin töitä on ollut esillä niin Suomessa kuin Keski- ja Pohjois-Euroopassa kymmenen vuoden ajan. Suomessa hänen teoksiaan on voinut nähdä esimerkiksi Kiasmassa ja Mäntän kuvataideviikoilla.

Hartolaan Karsin yhdistää lapsuus. Hänen isoisänsä Raimo Karsi on toiminut Hartolan liikuntasihteerinä. Samoin hänen äitinsä vanhemmat asuvat Hartolassa. Osittain kesät Karsi viettää Vuorenkylässä, isovanhempiensa kesäpaikalla.

”Omasta hartolalaisajasta ei ole muistikuvia, mutta papereihini on jäänyt pysyvä merkintä Hartolasta kotipaikkakuntana.”

Jouna Karsin teoksiin voi tutustua Maila Talvio -salongissa aina sunnuntaihin 21.8. saakka. Salongissa on tänä vuonna esillä maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja installaatioita sekä lasitaidetta yhdeksältätoista taiteilijalta.

Outolintu lensi Hartolaan

HARTOLA
Kyösti Piippo

Perinteinen Outolintu -elokuvailta väritti tänäkin kesänä Hartolan kulttuuriantia, tapahtuma rantautui Jokirantaan viime lauantaina.

Elokuvia näytettiin putkeen neljä kappaletta; iltapäivä aloitettiin koko perheen kuvalla Angry Birds, sitä seurasi Mies joka rakasti järjestystä, sen jälkeen Oscar -leffa Spotlight ja lopuksi Suomen ensi-iltana Ghost-
busters. Hyviä elokuvia kaikki ja yleisöäkin riitti. Jatka lukemista ”Outolintu lensi Hartolaan”

Virpi ja Pekka yhteen soppii…

SYSMÄ
Kyösti Piippo

Otsikon lorua voisi jatkaa sen tutun laulun sanoin, mutta eipäs mennä asioiden edelle.

Virpi Hyvärinen on Jämsässä 46 vuotta sitten syntynyt nainen ja siellä hän asuu vielä tänäkin päivänä. Pekka Järvinen on Sysmän Vintturin poikia, ikää 50 vuotta, asuinpaikka on vuosien saatossa muuttojen jälkeen vakiintunut kirkonkylälle Pajatielle. Jatka lukemista ”Virpi ja Pekka yhteen soppii…”

Harjun tilalla luonto kutsuu

Eila Harmaala
Hartola

Peurankello, särmäkuisma, ketoneilikka, maariankämmekkä, korpisorsimo ja monia muita yhä harvinaisemmaksi käyviä kasvilajeja oli nähtävänä perinneympäristöjen hoitoon erikoistuneen Harjun maatilan hienoimmilla niityillä, hakamailla ja metsälaitumilla.  Maatilan alue on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi ja se valittiin vuoden 2013 perinnemaisemaksi Suomessa. Isäntä Tapio Mattlar sekä hänen poikansa Jukka Mattlar kuljettivat 25 kiinnostunutta luonnonystävää tilan alueella kostean tuulisena heinäkuun sunnuntaina. Jatka lukemista ”Harjun tilalla luonto kutsuu”