Sysmässä on monta hyvää asiaa, mutta kuten kaikkialta, myös täältä löytyy kehittämiskohteita. Varsinkin näin kuntavaalien alla tulee paljon tärkeitä teemoja esiin, mikä on toimivan demokratian kannalta tärkeää. Uusi koulurakennus, koulukiusaaminen sekä yleisesti kuntapolitiikan ilmapiiri ovat nousseet keskeisiksi puheenaiheiksi.
Näin nuoren näkökulmasta on hämmentävää ja surullistakin huomata, miten aikuiset ihmiset näyttävät nuoremmilleen mallia nettikeskustelun ihmeellisessä maailmassa. Kärkäs puskaradiokulttuuri on toksista ja ruokkii vihaa ympärilleen. Ehkä juuri siksi en halua omissa teksteissäni korostaa Sysmän negatiivisia puolia – niitä tuodaan joka tapauksessa esiin. Epäkohdat, joista yksi kriittisimmistä on koulukiusaaminen, eivät kuitenkaan korjaannu hiljenemällä vaan päinvastoin kissa tulee nostaa pöydälle. Asioihin tulee puuttua eikä niitä pidä jättää levälleen. Itseenikin hienovaraisen kiusaamisen kohteena oleminen on jättänyt jälkensä. Tulee muistaa, että yksikin kiusattu on liikaa – oli kiusaaminen sitten fyysistä tai henkistä, nettiin tai muuhun ympäristöön sijoittuvaa. Puuttumisprosessi ei ole helppo, mutta se on välttämätön. Kyse on ihmisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.
Toinen asia on sitten se, millä tavoin se kuuluisa kissa nostetaan pöydälle. Voisiko keskustelua käydä rakentavasti niin, että jokaisen olisi turvallista osallistua siihen? Tällä hetkellä monet somekeskustelut työntävät luotaan pois niiden hyökkäävyyden vuoksi. Tärkeä sanoma voi jäädä sanomatta sen takia, että pelkää tulevansa häirityksi ja hiljennetyksi. Tulenarka asia lakaistaan maton alle, koska ajatus vihapuheen ja häirinnän kohteeksi joutumisesta pelottaa. Tuntuu siltä, ettei itse aiheella aina ole merkitystä, kunhan oman viestinsä ilmaisee vain mahdollisimman kovaa ja rumasti. Tätäkö me haluamme julkiselta dialogilta?
Eräs entinen opettajani on hyvin todennut, että asiat eivät ratkea puskaradiossa, koska ne ratkeavat muualla. On hyvä, että asioista keskustellaan, mutta jatkuva riidanhaastaminen ja tahallinen provosoituminen syövät kaikkien keskusteluun osallistuvien voimavaroja. Miten olisi kunnioittavampi keskustelukulttuuri niin politiikan kuin muidenkin aihepiirien osalta?
Toivon, että synnyinkuntani saa valtuustoonsa päättäjiä, jotka laittavat sysmäläisten ja Sysmän edun prioriteetikseen niin, että kaikenikäisillä olisi täällä hyvä asua ja elää. Korjataan epäkohtia ja pidetään yllä hyvää.
P.s. En ole tällä hetkellä mihinkään ehdolla, mutta toivotan kaikille ehdokkaille jaksamista vaalityöhön.
Emilia Junnila
opiskelija, Helsingin yliopistosta