Loiri tulkitsi Eino Leinoa

Kyösti Piippo
HARTOLA

Tie Krouvin lavalle täyttyi autoista jo tuntia ennen Vesa-Matti Loirin konserttia, sillä kaikki kynnelle kykenevät halusivat nähdä ja kuulla karismaattisen taiteilijan live-esityksen. Eturivin paikat olivat kysyttyjä.
Loiri pistäytyi ensimmäisen kerran Sysmän Suvisoitossa v. 1998, jolloin hän esiintyi mm. Paula Koivuniemen kanssa televisioidussa  ”Viihteen iloinen 30 -luku” -konsertissa. Väliin jääneiden 18 vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon.
Kalhon ”Runoilijan tie” -konsertti pohjautui vankasti Eino Leinon teksteihin. Toki väliin mahtui muutamia Loirin perusohjelmistoon kuuluvia lauluja, jotka Loirin tuntien eivät kuitenkaan koskaan ole samanlaisia – fiilis ja kulloinenkin tilanne ratkaisee taiteilijan tulkinnat.
Veskun laulamisen arviointi teknisessä mielessä on liki mahdotonta. Sehän pysyy kiinni tekstissä ja on koko ajan herpaantumatonta tulkintaa. Tietyt maneerit toki toistuvat, mutta ne eivät häiritse kokonaisuutta. Krouvin konsertti onnistui ja antoi merkkejä miehen piristymisestä parin-kolmen välivuoden jalkeen. Ja mitä sanoikaan Vesku itse konsertin jälkeen takahuoneessa:
–Tunsin, että Leino oli välillä läsnä aikamoisen vahvasti!
Konsertissa ei voi puhua kehumatta laulujen sovittajaa ja säestävää orkesteria. Peter Lerche on toiminut Loirin aisaparina vuosikymmenet ja sovitukset olivat utopistisia positiivisessa mielessä. Lerchen kitarointi sekä kapellimestari Esa Heikkilän johtama Lohjan kaupunginorkesteri (jouset ja oboe) loivat soinnin pohjalle vahvan maton varastamatta palaakaan pääesiintyjältä.
Loiri kertoikin tekevänsä uutta äänitettä juuri Lohjan kaupunginorkesterin kanssa ja tulossa on kuulemma miehen omien sanojen mukaan ”jotakin isoa”.
Krouvin takaosassa istunut kolmikko Ossi Edelman, Jorma Ikonen ja Matti Tuominen kertoivat tulleensa paikalle ennenkaikkea sen takia, että televisiosarja ”Vain elämää” toi Loirin laulajana entistä lähemmäksi. Kaikki kolme nostivat korkealle myös Loirin taidot urheilijana – niin monta lajia ja kaikissa Suomen huipulla.
Urheilut on Veskun osalta urheiltu, huilukin on vaihtunut huuliharppuun, mutta lauluvuosia toivomme miehelle rutkasti lisää.

Yksi vastaus artikkeliin “Loiri tulkitsi Eino Leinoa”

  1. Voihan jukra, että soitin vaihtunut huuliharpun. Se lämmittää wanahan harpistin mieltä… valitettavasti en päässyt konserttiin.

Kommentit on suljettu.