Helena Mäkinen
HARTOLA
Neljä vuosikymmentä kodinhoitajana työskennellyt Riitta Ahonen tuntee työn perinpohjaisesti.
– Ammattikoulussa talousopettaja kysyi, olenko koskaan harkinnut kodinhoitajan ammattia. Niinpä lähdin toisen hartolalaisen tytön kanssa Otavan opistoon. Ensin piti läpäistä kovat soveltuvuustestit ja opiskelu kesti 2 vuotta.
Ahonen on aina pitänyt työstään, alan vaihto ei ole käynyt edes mielessä.
– Olen tykännyt perinteisestä työstä, siksi en halunnut opiskella lähihoitajaksi – se olisi merkinnyt työnkuvan muuttumista. Koko ajan olen ollut töissä Hartolassa, jossa aloitin 1.7.1978. Täällä vapautui kodinhoitajan paikka ja ehdin pitää kuukauden lomaa opiskelujen päätyttyä. Ensimmäisenä työpäivänäni tein neljässä paikassa siivouksen – siinä otettiin luulot pois!
– Alkuaikoina meillä oli siivouslistat, joiden mukaan kuljimme. Kerran kuussa siivottiin jokaisen luona. Se väheni vasta 1980-90 –lukujen vaihteessa, kun työ muuttui hoidollisemmaksi. Saunotimme asiakkaat kerran viikossa, kannoimme puut ja veden. Monessa talossa lypsimme aamuin illoin ja päiväaika meni muissa askareissa. Kaupasta vietiin tarvikkeet sivukylille ja laitettiin ruokaa. Yhdessä paikassa meni koko päivä. Pyykkipäivinä meitä oli usein kaksi, toinen oli pyykillä, toinen tupatöissä. Pyykkäsimme pulsaattorikoneilla, joihin mätettiin vettä. Leivoimme paljon, ruisleivästä pikkuleipiin. Pienimuotoisiin juhliin teimme vierasvaraa.
– Tässä työssä täytyy tulla toimeen kaikkien kanssa, soveltuvuustestiä pidän tärkeänä.
Ahonen kertoo, että työ on viime vuosina muuttunut tihenevään tahtiin. Tietotekniikka on nopeuttanut asioiden kirjaamista, mutta kiireen lisääntyminen on huono juttu.
– Jos pyritään siihen, että ikäihmisten pitäisi pärjätä kotona mahdollisimman pitkään, se ei onnistu, jos kodinhoitoresursseista tingitään.
– Muistisairaiden määrä on keski-iän nousun myötä lisääntynyt. Aikaa on kovin niukasti asiakasta kohti, kuljemme minuuttiaikataulun mukaan. Aamuisin hoidetaan aamupala, lääkkeet, aamupesut ja päivällä käy ruokapalvelu. Iltakäyntejä saattaa olla useita: päivällinen, iltapala, lääkitykset, iltapesut, ehkä vaippojen laitto ja petiin avustaminen. Moni vaistoaa meidän kiireemme, mikä on tosi ikävää. Asiakkaat antavat työhön voimia ja tekevät tästä niin antoisaa. Siksi olisi mukava, kun olisi aikaa kysellä kuulumisia ilman jatkuvaa kiirettä, toivoo Ahonen.
Kuvassa: Riitta Ahonen on koko työhistoriansa ajan kulkenut työmatkat pyörällä aina kun se on ollut mahdollista. Kunto on pysynyt hyvänä.