Järjestyksessään viidennen Kirjojen Yön ohjelma oli monipuolinen ja tasokas. Liekö ihmisissä näkyvissä Sysmän vilkkaan kulttuurikesän jälkeen jo lievää väsymistä, sillä teatteritalon saliin olisi mahtunut enemmänkin väkeä.
Mezzosopraano Essi Luttinen piirsi yleisölle upean Rakkauden kartan; laulun voimin kierrettiin eri kohdemaissa teeman mukaisesti ympäri maailmaa. Yksi tutummista maista oli tietenkin Suomi, jonka Luttinen esitteli mm. Tamara Lundin tutuksi tekemällä laululla ”Sinun omasi”. Ranskankielinen ”Kuolleet lehdet” toivat sopraanon äänikapasiteetin loistavasti esille.
Luttista säestänyt pianisti Petri Haapasalo soitti rutiininomaisesti.
Illan toisessa osiossa näyttelijä Mirjami Heikkinen ja muusikko Mikko Perkola taluttivat lavalle Hippopotamuksen, virtahevon. Eeva-Liisa Mannerin novelliin pohjautuvan esityksen on ohjannut Taija Helminen. Mainio tarina naisesta, joka ottaa lemmikikseen virtahevosen (Mannerin nimitys). Lemmikki on varsin kulttuurillinen tapaus, lukee runokirjoja, soittaa pianolla Bachia ja laulaa omia sävellyksiään. Nainen saa yksinäiseen elämäänsä virtahevosesta paljon lohtua, mutta tuttavuus jää varsin lyhyeksi kokemukseksi. Erinomaisesti ja maukkaalla huumorilla toteutetun pienoisnäytelnän jälkeen yleisö saa itse päätellä, oliko tarina unta vai totta!
Lauantaipäivä alkoi Sysmän Kirjakaupalla perinteisesti lastentunnilla, missä Tuija Rantalainen ja Veini Nupponen jahtasivat karkuteillä olevaa Veikko-vahtikoiraa. Kuurina Teatterin Mestari -näytelmän musikkinumeroiden jälkeen alkoi kirjailijoiden haastettelukierros. JP Pulkkinen ja Tarleena Sammalkorpi ”hiostivat” peräjälkeen Olli Jalosta, Monika Fagerhomia, Petri Tammista ja Kimmo Oksasta.
Jalosen ”Miehiä ja ihmisiä” ilmestyi vuosi sitten ja haastattelun ydin keskittyi luonnollisesti tähän romaaniin. Politiikkaa, musiikkia ja urheilua rakennusaineinaan käsittävä kirja käsittelee taidokkaasti ajan ongelmia ja kaiken katoavuutta.
Monika Fagerholmin viimeiset romaanit ”Amerikkalainen tyttö” ja ”Lola ylöslaisin” ovat olleet todellisia menestysteoksia. Kirjailja kertoi haastattelussa perinjuurin tarkoin omista työmetodeistaan ja uskoi kaikkien kirjailijoiden tekevän työtään omalla persoonallisella tavallaan. Fagerholm sanoi, että hänen kirjoissaan painottuvat selkeästi teoksen alku, keskikohta ja loppu. Lisäksi kirjailija pohti kriitikoiden suhtautumista naiskirjoittajiin mieskirjailijoihin verrattuna.
Petri Tamminen oli lukenut pyydettäessä Veijo Meren ”Everstin autonkuljettaja” -teoksen ja analysoi sitä. Tammisen mielestä Meri pystyy kirjoitamaan asiasta tarkasti, vaikka välillä ollaan siitä hiukka sivussa – eikä Meren proosa vanhene koskaan. Tammisen uusin kirja ”Meriromaani” on pitkä tarina epäonnistumisista ja yrityksistä selvitä niistä.
Kimmo Oksanen kertoili värikkäästi ainakin sysmäläisille jo tutuksi tulleen ”Kasvonsa menettäneen miehen” tarinaa. KP