Anna Onali-Ovaska
HARTOLA
Hartola kuuluu pilottiprojektiin, jossa ikäihmisiä opastetaan käyttämään tablettitietokoneita. LinkkiTiimin luotsaamassa projektissa ikäihmiset saavat tabletin ensin kokeiltavaksi. Kokeilu alkaa kattavalla opastuksella, jossa Marko Torppala LinkkiTiimistä neuvoo kädestä pitäen laitteen käytön. Kokeiluajan jälkeen tabletin voi lunastaa itselleen.
Joukko pilottiprojektissa mukana olevia ihmisiä kertoo nyt, mitä he ovat projektista saaneet.
Lähihoitaja Mervi Arraste-Kihlakaski, Nastola
”Soitan säännöllisesti 13 henkilölle Hartolaan. Ohjaan heille skypen kautta 30-45 minuutin pituisia jumppia. Puheluiden aikana vaihdamme myös kuulumisia.
Jumpat valmistellaan huolella. Fysioterapeutti suunnittelee liikkeet ja käy asiakkaan luona kotikäynnillä ennen ensimmäistä skypen avulla tehtävää jumppakertaa. Kotikäynnillä varmistetaan, että jumpan aikana käytettävä tuoli on tarpeeksi tukeva ja että lähellä on esimerkiksi pöytä, jos ihmisen täytyy ottaa tukea seisten tehtävien liikkeiden aikana. Kertaakaan ei ole käynyt niin, että asiakas olisi esimerkiksi kaatunut jumpan aikana. Suljemme riskitekijät pois kotikäynnillä.
Mielestäni tämä projekti lisää tasa-arvoa, koska tämän kautta ihmiset pääsevät mukaan nyky-yhteiskuntaan. Aluksi epäilin, ettei kuvapuhelun välityksellä saisi hyvää kontaktia ihmisiin. Mutta se oli turha pelko. Jotkut asiakkaani sanovat, että tulen heille kylään, kun soitan.”
Aune Pyykkö, Hartola
”Olen 96-vuotias. Synnyin Sortavalassa ja tein työurani opettajana. Olen ollut eläkkeellä jo 36 vuotta, asun edelleen kotona. Päivät ovat välillä pitkiä, mutta tabletista on ollut iloa. Soitan skypellä etenkin vanhimman tyttäreni kanssa, hän on pappi ja asuu Vetelissä.
Myös nuorimman tyttären kanssa soittelen, hän asuu Ähtärissä. Kerran soitimme skypellä niin, että puhelussa oli mukana kolme henkilöä: minä, tyttäreni ja tyttärentytär, joka asuu Australiassa. Linja kuului hyvin niinkin kauas, oli vain pientä viivettä puheessa.
En käytä sähköpostia, mutta lähetän viestejä skypen kautta. Se on tavattoman selkeää ja viestit voi kirjoittaa isoin kirjaimin. Kuuntelen tabletilla myös musiikkia YouTubesta, lähinnä hengellisiä lauluja. Olen katsellut tabletilta myös jumalanpalveluksia, jotka on kuvattu Hartolan kirkosta.
Minusta tabletin käyttö on helppoa. Onkohan se auttanut, kun työskentelin sota-aikana puhelinkeskuksessa Kannaksella?
Tabletti on hyvä, mutta minä kyllä sanoin Markolle että sille pitäisi antaa toinen nimi. Akkuna sopisi paremmin nimeksi. Tablettihan on yksineläjille, vuodepotilaille ja halvaantuneille kuin akkuna suureen, avaraan maailmaan.”
Katso: (Runo ”Uusi tabletti” Youtubessa -linkki)
Omainen Pekka Kunnas, Porvoo
”90-vuotias äitini asuu Hartolassa, kymmenen kilometrin päässä kirkonkylästä. Hän sai tabletin ja skype-yhteyden tänä keväänä. Soittelemme useita kertoja viikossa sekä kännykällä että skypellä. Se, että on olemassa kaksi yhteydenottomahdollisuutta, on lisännyt turvallisuuden tunnetta molemmin puolin. Kännykkä on äidillä mukana kauppareissuilla ja usein käy niin, että se jää kauppakassin pohjalle eikä äiti kuule soittoääntä. Silloin yhteyden saa skypellä. Jos kumpikaan systeemi ei toimi, voi jo alkaa miettiä mitä on tapahtunut.
Omaisten tulee tarkistaa säännöllisesti, että skype-yhteys todella toimii. Omaisten tulee huolehtia myös siitä, että käyttöohjeet kirjoitetaan uudestaan jos skypeen tulee järjestelmäpäivityksiä. Ohjeet ovat vanhukselle tarpeelliset. Oma äitini tarvitsee niitä vaihtelevasti. Päivät ovat erilaisia. Joskus kun olemme oikein jutelleet, hän saattaa ihmetellä vaikka sitä, mistä puhelu katkaistaan.”
Omaishoitaja Aune Roivainen, Hartola
”Mieheni Uolevi halvaantui 18 vuotta sitten. Siitä lähtien olen ollut omaishoitaja. Omaishoitajan elämä on todella sitovaa. Mieheni ei pärjää yksin. Poikamme asuu talon toisessa päässä, mutta hän on päivät töissä. Iltaisin olen päässyt asioille kirkonkylälle, jos poikani on tullut siksi aikaa tähän.
Sen jälkeen kun lähdimme mukaan digiprojektiin, Mervi on soittanut skypellä Uoleville kerran viikossa. Soittopäiväksi on vakiintunut tiistai. Puhelun ajaksi pääsen huoletta asioille.
Omaishoitajilla on kolme vapaapäivää kuussa. Vapaideni aikana Uolevi on Kotisalossa. Hän ei ole mennyt sinne kovin mielellään, mutta nyt tilanne on helpottunut kun voimme soittaa kuvapuheluita. Kun Uolevi oli ensimmäistä päivää hoidossa sen jälkeen kun saimme skype-yhteydet, hän soitti minulle neljä kertaa päivän aikana.
Tästä on ollut iloa muutenkin. Marko latasi tablettiin metsästys- ja kalastusvideoita. Uolevi oli nuorena innokas metsästäjä ja kalastaja. Tabletissa on myös pasianssi, jonka pelaamisesta hän innostui kovasti. Kun pasianssi asennettiin, meillä ei katsottu pariin viikkoon telkkaria ollenkaan!
Tämä projekti on parantanut elämänlaatua.”