Hotilan helmi

Anna Onali-Ovaska
HARTOLA

Harvoin pääsee paikkaan, jossa voi aistia historian ja saada aavistuksen siitä, millaista menneiden sukupolvien elämä oli.

Hotilan mylly Hartolassa on yksi tällaisista harvinaislaatuisista paikoista. Hirsirakenteinen mylly on seissyt niillä sijoillaan Tainionvirran äärellä ainakin vuodesta 1794. Sellainen vuosiluku on koverrettu vanhaan tuuliviiriin. Stylmanien suvulle mylly siirtyi vuonna 1939. Alun perin paikka oli osa Koskipään kartanoa.

-Myllyssä on ollut sepän paja, sirkkeli ja tietysti myllynkivet, joilla on jauhettu jyvistä jauhoja. Pappani oli mylläri, kertoo Mikko Stylman ja osoittaa vanhoja myllynkiviä.

Myllyssä jauhot tehdään kuin mittatilaustyönä, sillä kiviä säätämällä niistä saa joko hienompia tai karkeampia. Karkeammat ovat kuulemma hyviä sahdin tekoa ajatellen.

Menneestä löytää merkkejä esimerkiksi tarkastelemalla lähempää rakennuksen saranoita ja nauloja. Ne ovat muodoltaan hieman epäsymmetrisiä ja pinnaltaan muhkuraisia, sepän tekemiä. Ei sellaisia kaupasta saa. Rappusiin ja paksuihin lankkulattioihin on tullut painanteita. Viivasuoria pintoja ei myllystä löydy.

Stylman kävelee puiselle sillalle siskonsa Mia Stylman-Lehtisen kanssa. Sillan alla Tainionvirran vesi pulppuaa iloisesti. Vähän etäämpänä kohisee Hotilankoski.

Tien toisella puolella on sisarusten lapsuudenkoti, jossa heidän äitinsä yhä asuu.

-Saimme liikkua täällä joella vapaasti heti kun osasimme uida. Mylly oli meille lapsena ihan normaali paikka. Vasta aikuisena on ymmärtänyt, että tämä on aika erityinen, Mia Stylman-Lehtinen tuumaa.

Tänä vuonna aika oli kypsä oman yhdistyksen perustamiselle. Stylmanit perustivat sukulaisineen Hotilan mylly-yhdistyksen, jonka tehtävänä on pitää paikkaa kunnossa. Ensimmäinen urakka odottaa pian. Muutaman viikon sisällä alkaa rännin kunnostus.

Ränni on myllyn toiminnan kannalta aivan olennainen, koska sitä pitkin vesi juoksee rattaisiin, jotka pyörittävät turbiineja. Nykyinen ränni on niin ränsistynyt, että sitä pitkin ei voi enää juoksuttaa vettä. Esteeksi on rakennettu pato.

Nyt myllynkivet eivät siis pyöri, eikä mylly tuota sähköä. Sitä se on nimittäin ennen tuottanut, viimeiseksi Stylmanien omaan lapsuudenkotiin ja sitä ennen 1960-1970-luvuilla muutamiin taloihin Hotilan kylässä.

-Kaikki laitteet kyllä toimisivat, kunhan vesi vain juoksisi, Mikko Stylman sanoo.

Aiempina vuosina Hotilankosken myllyssä on järjestetty suosittuja yhteislauluiltoja. Laulutuokioita ovat pitäneet muun muassa maa- ja kotitalousseura ja kyläyhdistys.

Lisäksi myllyssä on pidetty lukuisia Stylmanin suvun juhlia. Mia Stylman-Lehtisen hääjuhlat pidettiin myllyssä, ja tänä kesänä paikassa juhlittiin hänen poikansa rippijuhlia.

Onko mylly-yhdistys suunnitellut tapahtumia? Tai voisivatko he vuokrata paikkaa juhlia varten?

-Kaikki on mahdollista. Jos jollain on idea, kannattaa ottaa yhteyttä, Mia Stylman-Lehtinen sanoo.

2 vastausta artikkeliin “Hotilan helmi”

  1. HEI! Rupesin heti vastaamaan, kun luin tämän jutun nettisivuilta. Minun lapsuudenkotini Pörhönmäki sijaitsi myös Tainionvirran rannalla, ei kaukana myllystä, ja sinne tuli myllystä sähköt ainakin jo 1950-luvulla (isä rakensi kotimme 1940-luvulla). Valokuvassa näkyy tolppa, jonka alla on kivitaskun pesä. Myllyssä käytiin ja isäni Lauri Järvinen teki päreitä sirkkelissä, minä kokosin päreitä kasaan ja sain käteni pihkaan. Myllyn Maija kuului minun ja siskojeni lapsuuden ystäviin. Mutta keitä te oikein olette? Olette niin nuoria, ettei kai ole tavattu. Äitini Saima Järvinen piti pyhäkoulua Hotilassa, Sertit ovat serkkujani. Hyvää jatkoa!

Kommentit on suljettu.