Ensikynnöt Pärnistössä

Pärnistöntien varressa ajava huomaa, että lämpimässä rinteessä on käyty jo kyntämässä pieni ala, vaikka raaka tuuli tuivertaa jäähdyttäen tehokkaasti huhtikuun kevätauringon sulatusyritykset. Kyntöalan vieressä harsot suojaavat  mansikantaimia ja Pärnistön pihaan tullessa erottuu kuivaamolta kantautuva viljanlajittelun ääni.

Isäntäväki Tuomas ja Riitta Jutila löytyvät päärakennuksen aurinkoiselta terassilta kokoamasta uutukaista kasvihuonetta kotipuutarhaan. Puuha on kuulemma samalla parisuhteen testaamista, joten Lähilehti lisää vaikeuskerrointa ja kyselee heiltä nikkaroinnin lomassa kuluneen talven ja kevään ilmiöistä viljelyksillään.

Tuomas ja Riitta Jutila ovat isännöineet Pärnistön tilaa vuodesta 1987 ja laajentaneet tilan kasvivalikoimaa vuosien varrella toisiaan tukevaksi kokonaisuudeksi niin, että metsätyöt, viljanviljely sekä mansikka- ja muu marjanviljely työllistävät tasaisesti ympäri vuoden. Heille on myönnetty tunnuksena ansiokkaasta tilanpidosta 1990-luvulla silloisen Merita-pankin, nykyisen Nordean Tiennäyttäjän sauva. Joku saattaa muistaa monipuolisen isäntäparin myös tositv-sarjojen historian hämäristä Talonpojan Rallista.

Pärnistön tilalla viljellään mansikkaa ja hernettä lähialueen marketteihin ja torimyyntiin sekä jalosteiksi lisäksi mustaherukkaa ja vadelmaa. Noin sadan hehtaarin peltoalalla kasvaa marjojen lisäksi ohraa, kauraa, vehnää, ruista sekä rypsiä. Vilja korjataan ja kuivataan pääosin omalla työvoimalla ja kalustolla, lisäksi uudehkon kuivaamon kapasiteetilla kuivataan muiden viljoja syksyn mittaan jopa toiset sata hehtaaria.
Mansikan talvisuojaus harsoilla on osoittautunut vaivan väärtiksi ainakin nuorilla taimilla.

-Harson alla kosteus- ja lämpövaihtelut ovat maltillisempia, eikä rouste pääse katkomaan kasvien juuria ja kasvustoa, toteaa Tuomas. Mansikka tuottaa marjaa pienen sadon istutusvuonna ja kolmisen satoa sen jälkeen, mutta joskus kasvusto on ”selällään” jo ensimmäisen talven jäljiltä. Satokauden pidentämiseksi keväällä istutettavien taimien maahanlaitto suunnitellaan tarkoin, sillä ne tuottavat ensi satonsa melko tarkalleen 60 vuorokaudessa istutuksesta. Toki myös lajikevalinnat tasaavat sadon kypsymistä pidemmälle ajalle kesällä.

Kun puheeksi nousevat syysviljat, Tuomasta hieman huvittaa, sen verran arvaamaton on ajanjakso syksyn kosteudesta lumettoman talven kautta varhaiseen kevääseen ollut. Tilalla kylvettiin syksyllä Reetta-ruista melko aikaisin, mutta kahukärpänen ehti apajille suojelutoimien viivästyttyä ja ainakin osa kylvöalasta pitää uusia keväällä.

-Kotimainen rukiinviljely on riskeihin nähden kansanperinteen vaalimista, toteaa Tuomas sarkastisesti. Hetken mietittyään hän lisää, että toki ruis puolustaa paikkaansa jälleen syksyllä tasaten sadonkorjuuajan kiireitä, mutta pitkällä tähtäimellä ainakin lajikejalostusta pitäisi vielä tehostaa kannattavuuden parantamiseksi.

Syyskuun puolella kylvetty syysvehnä näyttää isäntäväen mielestä selkeästi ruista paremmalta tänä keväänä, vaikkakin viime aikojen yöpakkasten vaikutus on vielä arvoitus. Talvi on todellakin ollut erilainen kuin edellinen, toteavat Jutilat. Edellistalvena lunta oli viljan suojana runsaasti, eikä routaa lumipaikoissa ollut, joten Tuomas otti ohikulkijoiden ihmetykseksi joitakin maanäytteitä hangen läpi talvella. Näytteitä kaivellessaan hän huomasi syysviljojen rehottavan kauniin vihreinä lumipatjan suojissa.

Kevään kuluessa  maatilalla valmistaudutaan peltotöihin muun muassa huoltamalla koneet, lajittelemalla vilja sekä tutkimalla sen käyttökelpoisuus itävyyskokeita tehden. Tuomaksen mukaan itävyys kotoisessa siemenessä on ihan kelvollinen. Nykypäivän kevättöihin kuuluvat niinikään maataloustukien haut ja marjatilan ollessa kyseessä myös tulevan kesän työvoiman rekrytoinnit. Pärnistössä marjanpoimijoiden työsopimukset on tehty jo tammikuussa, sillä Venäjältä tulevat poimijat tarvitsevat luonnollisesti työluvat ja myös matkojen järjestely vie aikansa.

Jutilat työllistävät poimijoita noin kolmeksi kuukaudeksi ja jos sadonkorjuu jää lyhyeksi, tehdään muun muassa kasvustojen perkausta työllisyyden turvaamiseksi sovituksi ajaksi. Riitta kertoo venäläisten poimijoiden olevan omatoimisia ja jopa leipovan itse leipänsä, koska he pitävät suomalaisia leipomotuotteita niin kalliina.

-Tämä antaa aiheen pohtia, miten Euroopan halvimmasta viljasta saadaan aikaan Euroopan lähes kalleinta leipää, summaa isäntäväki.

Peltolannoitteiden hinnat ja saatavuus ovat olleet viime vuosien kuuma peruna kotimaisen toimijan luovutettua toimintansa kansainvälisiin käsiin ja itänaapurista rahdattavien lannoitteiden rynnistäessä markkinoille. Tuomaksen mukaan itäinen lannoite menee lannoittimesta läpi siinä kuin kotimainenkin, mutta vaikutusta satotasoon on vaikea vertailla. Kotimaisen etuna on seleenin ja hivenaineiden paremmat pitoisuudet.

Karjanlantaa tilan pelloille otetaan mielellään vastaan, mikäli sellaista lähistöltä tarjotaan. Mansikka-alaa perustettaessa on vielä viljaakin tärkeämpää korjata lannoituksella ja kalkituksella maaperän räikeimmät puutteet. Kasvukaudella hyväksi on havaittu myös kasvin solukkoa taudinaiheuttajia vastaan vahvistavan  merileväuutteen antaminen torjuntatoimien yhteydessä.

Haastattelun päättyessä Jutilat jäävät sulassa sovussa kasvihuoneen rungon ääreen. Kuivaamolla Ingeborg-kauran lajittelu jatkuu suhisten ja paluumatkalla jo tiedämme, että kyntöala tien varressa odottaa maaperän lämpenemistä, jolloin siihen päästään kylvämään ensimmäiset herneet juhannusviikon herkuttelijoita silmälläpitäen. Nämä viljelijät ovat valmiina, kevät ja kesä saavat tulla!

RP