Sänkyhommia

Samuli Simula
SYSMÄ

Keväällä tekee mieli tuulettaa. Siivota kunnolla ja puistella talven tomut pois. Ohjeissa kehotetaan tuulettamaan petivaatteita jopa päivittäin. Ei kannata huolestua vaikka tämä ei toteudu. Petivaatteet kannattaa valita niin, että ne kestävät kuudenkymmenen asteen pesua. Tässä lämpötilassa mahdolliset pölypunkit kuolevat. 

Sänky on se paikka, missä vietämme eniten aikaa. Laatuun ja puhtauteen kannattaa kyllä panostaa. Mainokset huutavat erilaisia vaihtoehtoja eikä valinta ole helppoa. Hintahaitari on valtava. Sängyn voi hankkia muutamalla satasella tai halutessaan siitä voi maksaa useita tuhansia. Kauppiailla on laitteita, jotka suunnittelevat sinulle millimetrin tarkasti räätälöidyn patjan. Kalleimpien mallien edustajat korostavat valinnan merkitystä, koska sängyn tulee kestää vuosikymmeniä. Totta, se vaihdetaan liian harvoin, mutta minään loppuelämän investointina sitä tuskin kannattaa pitää. 

Sängyn ostoon pitää varata kunnolla aikaa. Valintaa ei saa missään nimessä tehdä testaamatta. Perussääntö on, että sänky on ainakin kaksikymmentä senttiä yli oman pituuden. Leveyttä olisi hyvä olla aina yhdeksänkymmentä senttiä yhdelle. Myös kylkiasennossa maatessa selkärangan tulee olla täysin suorassa. Olkapää ja lonkka uppoavat patjaan juuri sen verran, että selkäranka suoristuu. Mikäli vuoteessa nukkuu kaksi erikokoista henkilöä, kannattaa molemmille ostaa omaan vartaloon sopiva patja ja yhdistää ne yhtenäisellä petauspatjalla. 

Väärä patjavalinta saattaa aiheuttaa selkävaivoja. Huonolla sängyllä on vaikutusta unen laatuun. Jos emme saa riittävästi lepoa, se vaikuttaa suoraan terveydentilaamme. 

  • Haluamme panostaa asiakkaidemme hyvinvointiin. Hankimme jokaiseen huoneeseen uudet laadukkaat sängyt remontin yhteydessä, kertoo Satu Ärling hotelli Uotista.

Tervalepikon Torppien yrittäjä Vesa Blomqvist on saanut runsaasti positiivista asiakaspalautetta uusittuaan sängyt alkuvuodesta. Laadukkaat sängyt voivat olla jopa osaperuste majapaikan valinnassa. 

Uuteen sänkyyn tottumiseen menee helposti muutama yö. Selkä saattaa oireilla, kun nukumme ”vieraassa” sängyssä. Tämä tulee esille usein lomareissulla. Muista aina koemakoilla ajan kanssa patja, kun hankit uutta sänkyä.  Valitse omalle vartalolle sopiva patja. Se on tie levolliseen uneen ja hyvinvointiin.

Kuvassa: Hotelli Uotiin hankittiin juuri uudet laadukkaat vuoteet, kertoo Satu Ärling.

Minna Ulmala laittaa moottorit ja ajaa

Ilkka Hörkkö
HARTOLA

Jokamiehenluokka eli jokkis on harrastajamääriltään suurin autourheilulaji. Luokka pyritään pitämään edullisena. Kilpailun jälkeen auto on myytävä, jos siitä tehdään ostotarjous. Myyntihinta on 2000 euroa. Autot arvotaan kaikkien tarjouksen tehneiden kesken.

Hartolalainen Selänkylä Racing on aktiivinen jokkisharrastuksessa. Minna Ulmala on ajanut heti, kun jalat polkimille ylettyivät, jopa aiemminkin. Hän kertoo Selänkylä Racingista ja yleensäkin harrastuksestaan.

-Selänkylä Racing on meidän kotipaikalta Selänkylästä lähtöisin ja siinä on lisäkseni velipoika Mika ja hänen vaimonsa Jessica. Naapurista Heikkilän Mika on vahvasti mukana. Ja tietysti myös iskä ja äiti. Mukaan on myös liittynyt tuttavia, jotka kannustavat ja ovat muutenkin mukana. Perhepiiristä tämä on lähtenyt.

-Kilpailuissa käyn itse kaikkein eniten. Lähes tulkoon joka kesäviikonloppu on jossain päin kisat ja usein kilpailen niissä itsekin. Suomea on kierretty ristiin rastiin, Minna Ulmala kertoo.

Lähimmät radat tällä seudulla löytyvät Heinolan Komostenkylästä ja Joutsasta. Radat ovat pääasiassa asfaltti-sora -ratoja ilman rallicrossratojen hyppyreitä ja autot ovat yleisön nähtävänä koko kilpailun ajan. Näin laji on hyvin yleisöystävällinen.

Pellon rata ja Pellon poikkinaintiajot ovat harrastajien erityisesti hehkuttamat.

-Se on hieno rata ja se koko tapahtuma on älyttömän upea. Siellä ollaan joka kesä, se on eräänlainen kesälomaviikkofestari. Neljä päivää ajetaan kilpaa ja siellä on oma Lapin taikansa. Ajoissa kaikki ovat vähän kuin samaa perhettä. Vaikka kilpaillaankin toisia vastaan. Auttamisen halu on upeaa, jos sulta hajoaa jotain, aina löytyy porukkaa auttamaan.

Minna Ulmala on ollut peltoauton ratissa aivan lapsesta lähtien.

-Ensin sylissä ja heti kun on vähän varpaankärki polkimille yltänyt, niin ajamaan vaan. Peltoa on ajettu ympäri tosi monella autolla. Penkan puolellekin suistuttiin aika usein, hän nauraa.

-Varsinaisen jokkiksen sai aloittaa 15-vuotiaana. Eka kisa oli kohta Vääksyssä ja siitä lähtien on ajettu aika säännöllisesti. Kisoja laskin olevan takana nyt 182. Ensimmäinen voitto kilpailuissa tuli 2015. Tähtäin on nyt naisten SM-kisat Joutsassa 2025.

Autojen laittaminen kisoja varten on suuressa roolissa. Minnan veli Mika tekee yleensä korit ja hän itse huolehtii moottorit autoihin.

Kirja Kannaksen taisteluista 1944

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Sysmässä asuva filosofian tohtori Tapio Tiihonen on yksi maamme eturivin sotahistorioitsijoista.

-Sysmään muuttoni jälkeinen aika on ollut tuottoisaa; kaksi suomenkielistä tietokirjaa, historiallinen romaani ja biografia, 13 englanninkielistä e-kirjaa ja yksi äänikirja. Loistava ympäristö luonnon keskellä on mahdollistanut tämän. Ja nyt viimeksi tämä trilogia, joka liittyy varsinaiseen elämäntyöhöni sotahistorioitsijana.

Kirjassa ”Voitto Kannaksella 1944” Tiihonen todistaa, miten valloitukseen pyrkineet venäläiset joukot voitettiin Kannaksella kesällä 1944 ja miksi tämä voitto on klassisin esimerkki venäläisten sotakoneen lyömisestä.

-Tuon voiton menetelmiä noudattamalla venäläiset ovat lyötävissä Ukrainassa kesällä 2024.

Tiihonen aloittaa trilogiansa neuvostopäätöksestä vuodelta 1943 valloittaa Suomi ja siitä, kuinka rauhanneuvottelujen alta paljastui kevään 1944 rauhanoffensiivi, missä pääosaa näyttelivät Suomen ehdoton antautuminen ja valmistautuminen joukkojen siirtoon Kannakselle.

-Eteemme avautuu spektaakkeli, jossa maailman kovin tykistökeskitys laittaa liikkeelle strategisen läpimurtohyökkäyksen ja kytkökset ehdottomaan antautumiseen ja Suomen valloitukseen avautuivat.

Tiihosen kirja paljastaa, miten moderni venäläinen sotakoneisto, joka pyrki pääkaupungin ja talouskeskusten valloitukseen, lyödään. Neuvostoliittolainen sotakoneisto, 250000 miestä, kohtasi eversti Valo K. Nihtilän laatiman ansaan putoamisen.

Trilogiaan Tapio Tiihonen on koonnut lähteitä oman väitöskirjansa lisäksi mm. Päämajan, Kannaksen joukkojen esikunnan, III ja IV Armeijakunnan, divisioonien ja painopisterykmenttien materiaaleista. Lisäksi esityksensä todistukseksi Tiihonen antaa Leningradin rintaman 21. Armeijan, 23. Armeijan, 59. Armeijan ja 13. Ilma-armeijan materiaalin tappioluetteloineen, sotapäiväkirjoineen ja käskyineen. Kaikki perustuu sota-arkiston, ulkoministeriön arkiston ja Venäjän sota-arkistojen lähdemateriaaliin. Tuloksena on perusteellinen ja täydellisesti uuden näkökulman avaava historiallinen näyttö taisteluun Suomesta.

Tapio Tiihosen trilogia Voitto Kannaksella 1944 on saatavilla Ellipsis verkkokaupasta huhtikuun lopulla.

Retkeillen Lapissa

Ilkka Hörkkö
HARTOLA

Viime torstaina Hartolan Yhtenäiskoululla kuultiin mielenkiintoisia kertomuksia Lapin päiväretkikohteista. Luontokuvaaja ja tietokirjailija Harri Ahonen Tampereelta kertoi kirjansa

Lapin retkeilyreitit pohjalta lukuisista retkikohteista ympäri Lappia. Ahonen on kirjoittanut useita vaellusoppaita, joita on käännetty myös saksaksi.

Ahosen kiinnostus retkeilyyn ja vaellukseen on lähtöisin Pohjois-Norjasta.

-Olen kotoisin Tampereen länsilähiöstä, eikä retkeilykokemuksia lapsuudesta juuri ole. Olen kuitenkin hiihtänyt kilpaa. Yli 20 vuotta sitten olin Norjan Tromssassa vaihto-oppilaana. Siellähän ainakin joka toinen retkeilee ja hienot kohteet ovat lähellä. Siitä se alkoi.

Pohjois-Norja ja Skandinavia laajemminkin ovat tulleet Ahoselle sen jälkeen tutuiksi. Kokemukset sieltä hän on kirjoittanut vaellusoppaiksi. Lapin kohteista kertovan kirjan lisäksi hän on kirjoittanut Pyhän Olavin retkeilyreitit -oppaan. Reitti kulkee halki Etelä-Suomen Savonlinnasta maan lounaisosiin poiketen myös Hartolaan ja Sysmään.

Uusin kirja Lapin retkeilyreitit keskittyy päiväretkikohteisiin, joissa normaalikuntoinen retkeilijä voi piipahtaa yhden päivän aikana. Se esittelee 225 retkikohdetta Ranuan, Posion ja Meri-Lapin kohteista aina pohjoisimman Suomen Nuorgamiin ja Kilpisjärvelle saakka.

-Lapissa kiersin kohteita alkukesällä noin kuukauden ajan. Pahimman hyttysajan pidin taukoa, mutta noin heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun vietin siellä. Reitit kävin läpi vähintään kerran. Päiväretkikirjan tekemiseen menee kaikkiaan noin kaksi vuotta. Olen ajatellut, että teen vielä kaksi kirjaa ja sitten lopetan retkeilykirjojen tekemisen, Ahonen mietti.
Hartolassa Ahonen kertoi niin tunnetuista kuin tuntemattomammista Lapin helmistä. Hän ei kirjoissaan kerro pelkästään luontokohteista, vaikka ne tärkeässä roolissa ovatkin.

-Minulla on aina tapana ottaa myös kulttuurihistoriallinen ulottuvuus mukaan, jos reitti vain sen mahdollistaa.

Tunnetuimmista kohteista Pallastunturin aluetta ei voi Ahosen mukaan ohittaa. Myös kaukaista Utsjokea saamelaiskulttuureineen ja Norjan rajoineen hän pitää hyvin viehättävänä paikkana.

Vähemmän tunnetuista kohteista Ahonen hehkutti muun muassa Nuvvus-Dalvadas -reittiä Utsjoella, Pielpajärven erämaakirkkoa Inarissa, jonne pääsee ainoastaan kävellen sekä Pöyrisjärven erämaa-aluetta Enontekiöllä.

Kuvassa: Harri Ahonen kertoi Lappi-tarinoita Hartolan Yhtenäiskoululla.

Nuvvus-Dalvadas -reitin maisemia. Kuva Harri Ahonen.

Valokuidusta jaettiin infoa

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ, HARTOLA

Mikkeliläinen valokuituoperaattori MPY piti tiedotustilaisuudet Sysmässä ja Hartolassa viime viikolla. MPY kertoo www-sivuillaan, että valokuitu on nopein mahdollinen liittymä asunnon tietoverkkoyhteyden toteuttamiseen. Nettiyhteyden nopeus ja tiedon määrän käsittelykyky ovat ylivoimaisia verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Se tuo myös monipuolisen kaapeli-TV- ja viihdetarjonnan. Kuidulla netinkäyttö ei hidastu, vaikka perheessä samanaikaisesti tehtäisiin etätöitä, pelattaisiin tietokoneella ja katseltaisiin elokuvia.

Asia tuntuu herättävän kiinnostusta, sillä Sysmässä Teatteritalo lähes täyttyi infoa kaipaavista kuulijoista. Useat tuntuivat jo valokuituasiaa miettineen ja onhan täällä liikkunut myös muita palvelun tarjoajia.

Aluksi MPY esitteli konserniaan. Sen taustalta löytyy pohjoismainen, infrastruktuuriin sijoittava toimija Infranode. MPY on rakentanut valokuituverkkoja Etelä-Savon alueella sekä Suonenjoella, Leppävirralla ja Varkaudessa. Rakenteilla verkkoja on Joutsassa, Orimattilassa, Heinolassa ja Lahdessa. Sysmä ja Hartola sijaitsevat heidän kannaltaan sopivasti Joutsan ja Heinolan välissä. Asiakkaina MPY:llä on kuntien lisäksi vuokrataloyhtiöitä, taloyhtiöitä, yksityisiä kuluttajia sekä yrityksiä.

MPY:n edustajat huomauttivat TV-kuvan ajoittaisista häiriöistä tällä alueella. Heidän mukaansa kaapeli-TV tarjoaisi erittäin laajan tarjonnan häiriöttömästi ja laajalla HD -sisällöllä. Yleisesti he näkivät kuituliittymän tulevaisuudessa olevan yhtä tärkeää perusinfraa, kuin sähköverkot ja vesi ovat tänä päivänä.

MPY esitteli liittymiä ja niiden hintoja taloyhtiöissä ja omakotitaloissa. Sopimukset ovat 24 kuukauden mittaisia. Jos tilauksia saadaan riittävästi, tulee verkko taajama-alueille. Alueen läheisyyteenkin verkkoa on valmius jatkaa, mikäli asiakas /asiakkaat maksavat ylimääräistä. Kuidun vetämisen kalleuden vuoksi harvemmin asuttu maaseutu jäänee joka tapauksessa ilman sitä. Parhaassa tapauksessa verkon rakentaminen taajamiin voisi alkaa kesällä.

On selvää, että rakentamiseen ei ryhdytä, ellei sopimuksia saada ennakolta riittävää määrää. Kun asiaa kysyttiin Sysmässä, oli vastaus, että kunnan ja yritysten lisäksi tarvittaisiin noin 200 taloyhtiöasuntoa ja 100 omakotitaloa.

Lopun keskustelussa tuli esiin, että usean operaattorin tilanteessa saattaa käydä niin, että kukaan ei saa sopimuksia riittävästi ja verkko jää rakentamatta. Mielenkiintoista onkin nähdä kuntien rooli asiassa.

Kiinteänä liittymänä valokuidulla on selkeät etunsa. Vasta aika näyttänee, tuleeko valokuituverkosta joskus sähköverkon kaltaista perusinfraa. Mobiiliyhteydet on kuitenkin saatu jo kohtuullisen hyvin toimiviksi.