Ihan kipsissä

Helena Mäkinen
HARTOLA

SilmukkaKoukussa ry järjesti savi- ja kipsitöiden kurssin 22.10. Sateisena iltana paikalle ilmestyi 7 osallistujaa. Edellisenä iltana oli jo ollut kurssin ykkösosa, ettei tilaan tarvinnut mahduttaa kerralla väkeä liian ahtaasti.

Leila Heikkinen ohjasi kurssia ja neuvoi aluksi kipsitöitä. Jokainen sai hyvän köntin savea ja oman pussin kipsiä. Savesta tehtiin ensin kaulimella tasainen muotinpohja. Siihen sai jokainen luoda haluamansa taideteoksen. Kurssilaisilla oli mukanaan esimerkiksi puutarhasta löytyneitä kukkia, joiden painaminen saveen toi kipsityössä esiin kasvin pienimmätkin yksityiskohdat. Kun muotti oli valmis, siihen tehtiin vielä tiiviit reunukset savesta, jotta kipsimassa pysyi muotin sisällä. Jos suunnitteli ripustavansa valmiin työn, kipsityöhön sai reiät siten, että kiinnitti muottiin imupillin pätkät. Seuraavaksi otettiin kippoon vettä sopiva määrä ja sekoitettiin siihen varovasti kipsiä. Valmis kipsimassa kaadettiin muottiin ja jätettiin kuivumaan. Puolen tunnin odotuksen jälkeen pääsi jo kokeilemaan, oliko kipsi kovettunut.

Monilla oli mukana myös valmiita metalli- ja silikonimuotteja: sydämiä, hymynaamoja, ruusuja… Yleinen toteamus oli, että metallimuotista oli vaikeampi saada valos ehjänä. Silikonimuotit toimivat hyvin, varsinkin jos malttoi odottaa, että kipsimassa oli kunnolla kuivunut. Valmiista kipsitöistä tulivat mieleen entisajan kamarien seiniä koristaneet väritetyt, yleensä pyöreät, maisemakuvat, enkelinkasvoiset lapsoset ja ystävällisen näköiset spanielit. Nekin oli tehty kipsistä.

Kipsityöt ovat myös ekologisia: jos työ ei miellytä, sen voi hajottaa ja viedä puutarhaansa maanparannusaineeksi. Valmiita töitä voi jokainen värittää esimerkiksi akryyliväreillä. Mutta ne ovat hienoja ihan valkoisinakin.

Heikkinen neuvoi myös savitöiden tekoa ja lupasi viedä valmiit työt uuniin. Vasta poltto tekee niistä kestäviä.

Käsillä tekeminen on aina mukavaa. Ja kun näpräämistä saa tehdä hyvässä seurassa, niin pari tuntia vierähtää kuin siivillä.

SilmukkaKoukussa ry järjesti myös viime lauantaina 24.10. Makramee-kurssin, johon osallistui ohjaaja Annie Hennon lisäksi 5 kurssilaista.
Molemmilla kursseilla tehtyjä töitä voit katsoa SilmukkaKoukussa ry:n facebook-sivuilta: www.facebook.com/silmukkakoukussary

Yhteisjoukkue voitti Kaakkois-Suomen alkusarjan

C2-junioreiden alkusarjan viimeinen peli pelattiin 25.10.2020 Mikkelissä.

Itä-Häme Akatemian C2-yhteisjoukkueessa pelaavat Joutsan, Hartolan, Heinolan, Sysmän ja Mäntyharjun 06-syntyneet pelaajat sekä muutama 07-syntynyt. Viime kaudet BB-88:n joukkueena pelannut ryhmä pelaa tällä kaudella liiton sarjassa SB Heinolan C2- joukkueena.  Akatemia yhteistyö laajeni, kun joukkueeseen tuli mukaan seitsemän MäVin pelaajaa.  Liiton C2-alkusarjassa pelasi Kaakkois-Suomen alueen joukkueita kaikkiaan kahdeksan, joista alkusarjan jälkeen kolme parasta jatkavat 2 viikon päästä alkavaan ylialueelliseen jatkosarjaan. 

C2-joukkuetta vastaan asettui kauden viimeisessä turnauksessa Hatsina/KaPa -51. SB Heinola pelasi peräti neljällä hyökkäysketjulla ja pelin alku oli uuden taktiikan johdosta erittäin tahmea. Nopeasti oltiinkin 2-0 häviö asemassa. SB Heinola jatkoi kuitenkin uuden pelitaktiikan sisäänajoa suunnitellusti ja tasoitus saatiin aikaiseksi ennen ensimmäisen erän loppua. SB Heinolan peli parani koko ajan loppua kohden vaikka vastustaja kävikin vielä kerran tasoissa. Kaksi tehokasta ylivoimaa hyödynnettiin ja pelin viimeinen erä oli parasta SB Heinolaa tällä poikkeuksellisen aggressiivisella mutta haavoittuvalla pelitaktiikalla. Peli voitettiin lopulta selkeästi 7-4 huolimatta oman pään useista virheistä.

SB Heinola voitti alkusarjan 12 pisteellä. Toiseksi tulleella LaSBilla on 10 p. kuten myös SaiPalla 10 p. Nämä 3 joukkuetta jatkavat ylialueelliseen ylempään jatkosarjaan Savo/Karjalan lohkon kolmen parhaan kanssa. Ylemmän jatkosarjan 2 parasta joukkuetta pääsevät keväällä C2 SM-pudotuspeleihin. SB Heinolan joukkuetta valmentavat Panu Liikola ja Jari Yli-Talonen.

SB Heinolan joukkueen maalivahtina pelasi Oskari Ainiala. 

Tehokkaimpina alkusarjan viimeisessä ottelussa olivat: Teemu Rantalainen 2+0, Kimi Elfvengren 1+1, Onni Nurminen 0+2 ja Paavo Kolehmainen 0+2. Peräti kymmenen eri pelaajaa pääsi tällä kertaa pisteille. 

SB Heinolan koko alkusarjan tehokkaimpia pelaajia olivat; Veeti Yli-Talonen 7+7, Peetu Rantala 5+4 ja Kimi Elfvengren 6+2. Ylemmän jatkosarjan pelit jatkuvat kahden viikon päästä mutta tarkempi aika ja paikka selviävät vasta tulevan viikon aikana.

Kari Halme laulaa vesipisaroiden alla

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Tuottelias sysmäläinen laulaja/lauluntekijä Kari Halme on julkaissut ruskaisen ja sateisen syksyn merkeissä tunnelmallista musiikkia. Tällä kertaa uuden levyn käsiala ei ole laulajan itsensä tekemää, vaan Vesipisarat -laulun on säveltänyt ja sanoittanut Kirkkonummella vaikuttava hittimestari Timo Kosonen. Kososen lauluja ovat levyttäneet mm. Reijo Taipale, Jamppa Tuominen, Janne Tulkki ja Souvarit. Karin tulkitseman laulun taustakuorosta vastaa reposaarelainen Anne Sandberg.

Sadepisarat -levyn tuottajana ja julkaisijana toimii turenkilainen levy-yhtiö Duo Rekords.
– Tommi Tähtivirran taidoilla ja lopputuloksena näiden tekijöiden musiikki on tarttuvaa ja mieleen jäävää musiikkia, korvamato -ainesta, sanoo Kari Halme.

Kari Halmeen edellinen levy Tanssin huumaa on soinut mukavasti useammilla radioasemilla ja on mm. läpäissyt Radio Suomen tiukan seulan ja soinut Paikka Auringossa -ohjelmassa. Myös viime jouluna yhdessä tangokuningattarien Heidi Pakarisen ja Kaija Pohjolan kanssa julkaistu Joululevy on saanut mukavan vastaanoton.
– Toivottavasti Vesipisarat -kappale saavuttaa myös eri radioiden kautta tunnettuutta, toivoo Kari.

Karin vaimo Marja Halme maalaa näyttäviä öljymaalauksia ja niitä on nähtävillä Halmeen perheen kotisivuilla www.kotoranta.com. Marja tunnetaan myös Riihivuoren tonttu -kirjojen kuvittajana.

Youtube ja Spotify -sivuilla on kuultavissa Karin levytuotantoa 28 vuoden ajalta.
– Ensimmäisestä sävellyksestä tulee kuluneeksi tulevana vuonna 50 vuotta ja silloin on suunnitelmissa pitkäsoittolevy ja konsertti – jos korona suo, kertoo Kari Halme.

Kunkku Areenan täyttivät iloiset Seurispörriäiset

Mika Sankari
HARTOLA

Melkein parikymmentä alle eskari-ikäistä lasta vanhempineen kokoontui Tainionvirran seurakunnan Seurispörriäisten merkeissä Kunkkuareenalle keskiviikkona 14. lokakuuta vapaan aktiviteetin merkeissä. Kaikki osallistujat saivat nauttia leikkimisen riemusta omaan tahtiinsa päivän parhaaseen aikaan. Kyseessä on muutaman vuoden mittainen perinne, joka alkoi vuonna 2014 tai 2015, paikalla olleet “veteraanit” muistelivat.

Sehän tapahtui iltaviideltä eli juuri parahiksi Pikku Kakkosen aikaan.
-Poikien suosikkiohjelma Apua on tulossa! jää näkemättä suorana lähetyksenä, mutta ei se haittaa mitään, näkeehän sen Yle Areenasta jälkikäteen, toista kertaa pörriäisten vetäjänä toiminut Marja-Liisa Aro kertoo hymyillen.

Pienten liikkujien käytössä olivat muun muassa puolapuut, mattoja, temppurata, voimistelurenkaat, pehmopalikat ja paksu patja. Näin oli mahdollista kiipeillä, hyppiä, kiivetä esteitä pitkin sekä heittää tarkkuusheittoja renkaisiin.

Areenan liikuntasalista oli varattuna tietty osa, toisaalla Hartolan Voiman urheilukoulu piti omia harjoituksiaan. Näin nuoremmat ja vanhemmat lapset oli kätevää tuoda samaan aikaan omien juttujensa pariin. Nuoret pääsevät siis liikkumaan hyvin myös keskiviikkoiltaisin Hartolassa.

-Tilavassa salissa pystytään tällä porukalla liikkumaan turvallisesti, mutta onpa täällä eräänkin kerran ollut kuulemma jopa viitisenkymmentä henkeä koolla, Aro sanoo. Maskit voisivat tuntua pelottavilta lasten mielestä.

Loppusiivous sujui lähestulkoon silmänräpäyksessä, vähintäänkin kädenkäänteessä. Joidenkin lasten reaktioista päätellen pörräämistä olisi voinut jatkaa pidempäänkin samantien.

Loppuleikki kruunasi vauhdikkaan tunnin.
Edellisellä viikolla loppuleikin parissa oli tunnistettu värejä, tällä kertaa “ajettiin formulaa”.
Seurispörriäiset järjestetään keskiviikkoisin ensi viikosta lukien 9. joulukuuta saakka.

Taipalering – panostus tulevaisuuteen

Heikki Helin
SYSMÄ

Syksyllä 2017 Esko Bruun kävi kokeilemassa ajamista Taipaleen kuopalla. Vanhalla sorakuopalla tuntui olevan potentiaalia oivalliseksi harjoituspaikaksi. Bruun kertailee radan alkuvaiheita:


-Keskustelin asiasta maanomistajien, Mikko Sippolan sekä Oskari Peltolan kanssa ja he suhtautuivat asiaan erittäin myönteisesti antaen suostumuksensa tehdä rata heidän mailleen. Seuraavaksi otin asian esiin Sysmän Moottorikerhon johdon kanssa ja päätimme ryhtyä tekemään rataa.

-Seuraavaksi tapasin syyskuun alussa 2017 kunnan ympäristönsuojelusihteerin, joka teki juuri soranoton päättäneellä kuopalla katselmuksen. Siinä hän ohjeisti maisemointia sekä radan linjauksissa huomioon otettavia tekijöitä.

Syyskuun puolessavälissä aloitti kaivinkone ensimmäisten pengerten maisemointia sekä ratalinjojen valmisteluja, viikon ajan haudattiin kiviraunioita sekä loivennettiin penkereitä. Ensimmäiset mittaukset melutason määrittämiseksi osoittivat, että valtioneuvoston asettamat melurajat on mahdollista alittaa.

Valituksia
Maastoliikennelain mukaista lupaa harjoitteluun maanomistajan luvalla haettiin 12.10.2017. Tästä jätettiin muistutukset. Ympäristönsuojelutarkastaja myönsi maastoliikennelain mukaisen luvan 15.3.2018. Siitä tehtiin oikaisuvaatimus, jonka kunnan Tie- ja lupajaosto hylkäsi 30.5.2018.


Keväällä ja kesällä 2018 kaivinkone kasasi kaksi viikkoa meluvalleja ja tasoitteli ajouria. Syksyllä 2018 Esko Bruun osti oman kaivinkoneen, jota apuna käyttäen on jatkettu radan rakentamista ja maisemointia ratatyön ohessa.


Naapurit tekivät 30.5.2018 päätöksestä kunnallisvalituksen Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle. Se edellytti päätöksessään keväällä 2019, että radalla on tehtävä virallinen melumittaus ennen luvan myöntämistä.


Rata oli tehtävä valmiiksi niin, että lopullinen mittaus voitiin suorittaa. Kesällä 2019 suoritettiin alustavat melumittaukset, joissa määritettiin melutaso sekä haettiin ne radan kohdat, joissa ääntä tuli vaimentaa lain määräysten täyttämiseksi. Mittauksissa päästiin tehtyjen toimenpiteiden jälkeen lain sallimiin rajoihin.


Keväällä 2021 suoritetaan lopullinen virallinen melumittaus, jonka jälkeen haetaan toiminnalle ympäristölupaa aiemman maastoliikenneluvan sijaan. Ympäristöluvan ehtojen täyttyessä lupa antaa huomattavasti laajemman mahdollisuuden harjoittaa moottoriurheilua alueella.


Moottoripyöriä enemmän melua aiheutuu päivittäin tiuhaan kulkevista tukkirekoista.

Rata tehty talkootyönä
Taipaleringiksi kutsuttu rata alkaa siis olla valmis lupia lukuun ottamatta. Radan teko on edellyttänyt lukemattoman määrän talkootunteja. Välillä on hattu kiertänyt, jotta olisi edes muutama euro käytettävissä tähän moottoriurheilun harrastajille tuiki tarpeelliseen omaan rataan, toteaa Esko Bruun.

-Rata mahdollistaa tehokkaan ja aktiivisen nuoriso- ja junioritoiminnan tulevien motoristien kanssa, onhan huomattavasti helpompi lähteä Taipaleringille kuin matkata Joutsaan, Asikkalaan tai Heinolaan.

Helmikuussa SM-osakilpailu Sysmässä
Sysmän Moottorikerho ry:n puheenjohtaja kaasutteli tyytyväisenä radalla. Soramonttuun tehdyn radan pituus on 1250 metriä. Kankaanpään 11 hehtaarin pellolla, josta härkäpapu on puitu, kiertelee rataa lähes kolme kilometriä. Tulevaisuudessa montun lähiympäristöön tehtäneen enduropätkä


Joonas Salosella on koronan takia ollut kilpailutauko helmikuusta elokuuhun. Ensi helmikuussa sysmäläiset järjestävät enduron SM-osakilpailun, jos koronatilanne se sallii.
Salonen toivoo, että rata saataisiin tehokkaampaan käyttöön ensi keväänä melumittausten ja lupa-asioiden jälkeen.

Tämä on kirjoitussarjan 647. osa (Helinin Heikin palsta).

Kuvassa: Sysmän Moottorikerhon puheenjohtaja Joonas Salonen on tyytyväinen, että enduron harrastajille on valmistunut uusi harjoittelupaikka.

Esko Bruun, Oskari Peltola ja Mikko Sippola maisemoidun soramontun penkalla.
Nuorimmat harrastajat olivat Martti Peltola mönkijällä ja Veeti Alen, jolla on jo oma pyörä.