Mika Sankari
HARTOLA
Vihtiläissyntyinen Elina Oros on toiminut Hartolan kunnaneläinlääkärinä vuodesta 2011 lähtien. Hän opiskelee parhaillaan etänä Sydneyn yliopistossa. Oros asuu Hartolassa miehensä, poikansa, Peppi-koiran ja Sintti-kissan kanssa.
Hei Elina, ensin pieni katsaus menneeseen. Miten löysit Hartolaan?
-Olen tullut Hartolaan ensimmäisen kerran vuonna 2008 viransijaiseksi. Olin tehnyt aiemmin sijaisuuksia kunnaneläinlääkärinä muuallakin. Sitä ennen olin ollut kouluavustajana erityislapsille, opettajan sijaisena, lomittajana ja seminologina.
Kuluva vuosi on ollut poikkeuksellinen koronan takia. Näkyikö tämä työssäsi?
-Kunnaneläinlääkärit toimivat Ruokaviraston ja aluehallintoviraston alaisuudessa. Olemme saaneet koko ajan ohjeistuksia. Ensisijainen tehtävämme on turvata elintarvikkeiden alkutuotantoa eli tuotantoeläimet ovat etusijalla. Työssämme noudatetaan terveydenhuoltoalan ohjeistuksia. Vastaanotto on ollut auki koko ajan, mutta vastaanottotilaan otetaan vain eläimet. Hoito-ohjeet kirjoitetaan yksityiskohtaisesti ja omistajien kanssa puhutaan puhelimitse. Tilakäynneillä olen käyttänyt kirurgista nenäsuusuojaa, päänsuojaa ja kertakäyttökäsineitä. Muovinen visiiri oli kaiken varalta mukana.
Sinut tunnetaan humaanina eläinlääkärinä. Mitä kaikkea hyvän eläinlääkärin on osattava?
-Osaaminen karttuu vain tekemällä ja opiskelemalla. Koulutus on melko laaja ja teoriaa pitää osata soveltaa käytäntöön. Asioita on ratkaistava kiireessä ja paineessa. Kaikkea ei tietenkään opi kirjoista, asiakkaan kohtaamista ei juurikaan opetettu enkä edes ajatellut, kuinka tärkeä psykologinen rooli eläinlääkärillä voi olla. Seuraeläinten arvostus on noussut hurjasti ja olen lähtenyt siitä, että omistajalle lemmikki on tärkein, oli sen taloudellinen arvo mikä vaan. Jokainen potilas otetaan vastaan mielenkiinnolla, oli kyseessä hamsteri tai arvokas ravuri. Hyvä eläinlääkäri on varmaan sellainen, joka jaksaa kehittää itseään, olla kiinnostunut alastaan, olla hyvä kollega eikä luule itsestään liikoja. Omistajan kuunteleminen ja arvostaminen on tärkeää, hän tuntee lemmikkinsä. Eri eläinlajeja on osattava lukea ja toimia niiden kanssa. Lajien välillä on hurjia eroja, kuinka niitä lähestytään ja luetaan, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen.
Yle on esittänyt Kandit -nimistä sarjaa eläinlääkärien arjesta. Kuvaako se mielestäsi sitä uskottavasti?
-Tunnen kyllä syvää myötätuntoa aloittelevien kollegoiden puolesta. Kunnaneläinlääkärin ammatissa korostuu se, että ongelmanratkaisua ja paineensietokykyä tarvitaan, koska suurin osa työskentelee yksin, eikä aina voi turvautua toisen apuun. Tunnistan epätoivon, jota nuoret kollegat tuntevat uusissa tilanteissa. Pelko auton rattiin nukahtamisesta väsyneenä on tuttua. Sanoin joskus, että jos olisin tiennyt mihin ryhdyn, en olisi ruvennut kunnaneläinlääkäriksi, mutta paineet helpottavat töiden muodostuessa rutiiniksi. Vaihtelevuus ja ennalta-arvaamattomuus on tämän työn suola, samanlaista päivää ei ole. Toivoisin opiskelijoilta ehkä nöyrempää suhtautumista. Koulutus kestää 6 vuotta eikä se tarkoita sitä, että valmistuessaan tietäisi kaiken. Joskus heidän on vaikeaa ymmärtää, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Käytäntöä täytyy opetella aika pitkään ja oppia soveltamaan. Liika itsevarmuus kostautuu. Eräs opiskelija kirjoitti myöhemmin ja kiitti kauniisti siitä, että olin sanonut hänelle harjoittelussa seuraavasti: Parasta, mitä voit teorian ohella oppia, on nöyryys ammattia kohtaan.
Millaisten harrastusten parissa rentoudut?
-Perheen kanssa tehdään lyhyitä patikkaretkiä. Yritän pitää hyvän fyysisen kunnon yllä mm. jumppaamalla, nostelemalla puntteja, lenkkeilemällä ja uimalla, koska työ on välillä raskasta. Tällä hetkellä on ihan parasta saunoa ja uida järvessä! Mies laittaa parasta ruokaa ikinä, minä olen apukokki, joka pesee astioita ja silppuaa vihanneksia.
